Kari oli ahkerana. Kiersi ensin Sellan kanssa pellot. Tarkoitus oli karsia aiemmin ilmenneet oikuttelut. Noh, tietenkin siinä meni niin, että mitään ongelmia ei ilmennyt. Tää on tätä. On niin vaikea mennä toisen ihmisen nahkoihin ja toisaalta opastaa oikeita toimintatapoja. Sellan kanssa täytyy olla koko ajan hereillä. Siellä selässä ei voi oikeastaanhetkeksikään keskittyä mihinkään muuhun. Ja kaikki tulevat pystyy kyllä havaitsemaan sekunnin sadasosa aiemmin ennen kuin tapahtuu. Silloin pitää vaan ymmärtää tuleva reaktio ja toimia oikein vastavoimana. Nämä eivät ole helppoja ja juttuja ja näitä vartein alkuperäiseen suunnitelmaan kuului vahvasti Hopo. Mutta se suunnitelma ei koskaan toteutunut, joten Lauran ja Sellan yhteistyötä täytyy nyt vaan yrittää vahvistaa muilla metodeilla. Kentällä homma toimii suhteellisen hyvin ja se on hieno juttu. Maastossa tamma määrää sekä suunnan että vauhdin. Ei kovinkaan hyvä yhdistelmä.
Sellan puolentoista tunnin lenkin jälkeen huuhtaistiin se ja dipattiin häntä ämpäriin. Lopputuloksena oli puhdas hevonen, joka pääsi puoliksi sulaneelle kentälle väliheinille. Toivoin, etät piehtaroisi siellä viimeisillä lumilla, mutta yllättävää kyllä se ei mennyt maihin ollenkaan. Söi heiniään ja kaksi muuta olivat närkästyineinä tilanteesta, vaikka itse saivat väliheinät tuntia aiemmin.
Sitten oli Urhon vuoro. Lisäsivät vähän vauhtia ja lenkki sujui lennokkaasti. Tässä vaiheessa mä pinkaisin kotiin. Urho sai myös kevyen pyyhkäisyn ja huikat melassivettä. Kepeästi sekin kulkee, vaikka massaa on vähän liikaa. Toivotaan hyvää kevättä, että huono treenitalvi saisi hyvän boostin tässä vaiheessa vuotta.