Kari nappasi taas Lauran matkaan tullessaan kotiin. Suuntasivat sitten tallille. Kari otti tarhat ja likka valmistautui kiertämään pellot. Innokkaina lähtivät liikkeelle. Vähän liiankin innokkaina. Sella veti huolella herneet nenään kohta isolle tielle päästyään, kun takaa tuli iso rekka puhisten ohi. Ratsastajasta ei tässä kohtaa ollut apua tai tukea ja asfaltilla sitten kiitivät kohti Kylistä. Kilsan verran meni ennen kuin pääsivät taas asioista yhteisymmärrykseen. Rekkakuski ei hijentänyt ohittaessaan, eikä siinäkään vaiheessa, kun hevonen oli jo vailla kontrollia.
Kuten yleensäkin, niin haasteet kerrostuivat. Kun pääsivät jatkamaan matkaa, niin alkuunsa homma sujui suotuisasti. Metsän siimeksessä on kuitenkin vielä lumisia ja jäisiä kohtia ja kappas vaan, asfalttilaukoissa oli osa hokeista irronnut tossuista ja nurinhan ratsukko sitten meni. Sella ilmeisesti selvisi säiköhdyksellä, mutta tyttö loukkasi jalkaansa. Palailivat tallille ratsain, mutta jokseenkin maansa myyneinä. Ei ollut heidän pävänsä tänään. Sain luonnollisesti taas pienimuotoiset sätkyt ns. kengättömyydestä. Mä en edelleenkään luota yhtään noihin tossuviritelmiin, mutta kun keskustelukumppanina on jääräpää, niin paljoa ei ole tehtävissä. Voi vaan katsella vierestä. Toivottavasti nyt sekä hevonen että ratsastaja ovat muutaman päivän päästä taas iskussaan. Ja sehän tässä taas selvisi, että ratsukko ei missään tapauksessa ole vielä starttiviivalle valmis. Lähdössähän Sella juuri tekee omat ratkaisunsa, jos ei yhteispeli ole selvääkin selvempi.