Kari haki töiden jälkeen Lauran siivelle ja suorivat tallille. Sella laitettiin kuntoon ja tyttö pääsi uusien oppiensa kera kentälle. Homma toimikin hyvin ja tamma oli kivasti kuulolla. Hyvä mieli siis kaikilla. Kari touhuili omiaan ja puuhasi tietenkin tarhojen kimpussa, mutta antoi myös aikaansa sivuroolin suorittajille. Hevosistahan se on äärettömän hauskaa, kun ihmiset puuhaavat tarhassa. Koko ajan siinä pitää olla härkkimässä ja tutkimassa, että mistähän tässä nyt oikein on kyse. Oma paskakin kiinnostaa vietävästi. Viihde se on pienikin viihde.
Kevät tulee ja ei tule. Välillä paistaa, välillä sataa, välillä pakastaa välillä on lämmintä. Henkisesti rankkaa aikaa ja tietyllä tavalla sen ymmärtääkin, että monelle kevät on uuvuttavaa ja masentavaa. Juuri kun luulee, että nyt alkaa kesä, niin eihän se sitten alakaan. Uuden kasvukauden alku voi olla monella tavalla myös raskasta. No itse odotan kuitenkin kevättä ja kesää aina innolla. Valoa ja kuivaa maata, se riittää aika pitkälle.
Mä päästin kotona koiran karkuun ja illalla sitä sai sitten hakea naapurista. Siellä oli tyytyväisenä kuin uudessa kodissaan. Epälojaali heppu! Vähän alkoi kyllä jo tuntua ikävältä, kun ilma viileni ja pimeys saapui ja puolivuotias oli oletettavasti vielä metsän siimeksessä. No näin ei kuitenkaan ollut, vaan oli sujuvasti vaihtanut seuralaista käden käänteessä. Kun pääsin kotiin, niin ilmoitus oli jo karkureissa.