Kari ilmoitti aamulla, että lento on lakon johdosta peruttu. Ei onneksi koko viikonlopuksi kuitenkaan joutunut jäämään Norjaan, vaan ehti illaksi kotiin. Satukin nautti pienestä irtiotosta risteilyllä, Laura hoiteli myyntihommia Helsinki Horse Fair’ssa, joten ihan omin pikkuruisin kätösin tein tallihommat. Eilinen ihana auringonpaiste oli poissa. Lämmintä toki joku nelisen astetta, mutta oikeastaan koko päivän tihutteli vettä. Tallilla oli rauhallinen meininki. Valkoiset kulkivat kimpassa ja ruskea oli jätetty omiin oloihinsa. Sellalla kiima, niin kuin tietenkin asiaan kuuluu. Silloin aina Urhon seura kelpaa erityisesti. Kiertelin tarhat läpi. näkymä on aika surkea. Paskaa on melkoisesti, osittain jäätä ja osittain kuraa. Annoin hevosille pienet väliheinät ja siivoilin karsinat. Kari on uusinut käytävän kiinnitysnarut sellaisiksi, jotka antavat periksi. Olisi varmaan kannattanut vauhtaa ketjut jo vuosi sitten. Noh, parempihan se on tehdä uudistuksia edes jossain vaiheessa. Yksi satulateline pitää myös siirtää, koska nyt se paikassa, jossa tulee huonosti käytettyä. Jotain koukkujakin tarvitsisi enemmän.
Hain Tatanka porukoihin. Joutsenia on parin illan aikana lentynt yli varmaan pari sataa. Niitä tulee ihan taukoamattomana nauhana. Joka kerta ääntelyn kuullessani on kuitenkin pakko kääntää katse taivaalle. Ovat ne niin hienon näköisiä. Suurin osa tulee kahdestaa, mutta jotkut kolmisin ja jotkun vieläkin isommassa ryppäässä. Huudon kera kuitenkin joka kerta. Vaikuttavaa.
Otin hevoset sisälle, laittelin loput heinät. Kaura alkaa olla loppumassa. Pitää hakea sitä Merkulta lisää. Paskalava mukamas lähtee maanantaina. Olisi viikonloppuna aikaa raapia pihalta sinne kaikki, mikä suinkin mahtuu ja ehkä voisi tyhjätä jopa huussin. Eiköhän sen sisältö menisi paskalavalla sopivasti sekaisin. Pienen karvapöllytyksen jälkeen olin valmis lähtemään kotiin. Matka meni vauhdikkaasti äänikirjaa kuunnellen.