Kisaviikonlopun jälkimainingit olivat tällä kertaa ihan ennenkuulumattomat. Usein sanotaan, että arki on taruakin ihmeellisempää. Näin tälläkin kertaa. Sain varovaisen kyselyn, että oliko järjestävä taho tarkastanut yhden hevosen passin, sillä jos ei nyt takuuvarma niin sitten villi veikkaus oli heitetty ilmoille, että hevosella oli väärennetty passi tai ainakin sen siru on siirretty toiseen hevoseen ja nyt vätetään että toinen hevonen on korvannut alkuperäisen. Olin ihan että que?!? Millainen master mind kehittelee tällaisia tarinoita? Ja mikä helvetin idea olisi edes kaivaa vanhasta hevosesta siru ja siirtää se johonkin toiseen hevoseen. Ei aukene mulle, ikävä kyllä. Muutama muukin aivan järisyttävä juttu oli kisoissa tapahtunut ja yöunet jollain taholla menetetty. Ajattelisin kuitenkin niin, että säännöt kannattaa tavata muutamaan kertaan ja jos sittenkin vielä askarruttaa, niin kannattaa ehdottomasti olla yhteydessä järjestävään tahoon, tai tuomariston puheenjohtajaan tai johonkin muuhun tuomariston jäseneen. Usein ne huolta ja harmistusta aiheutuvat asiat selviävät tällä. Ainakaan kääntymällä täysin ulkopuolisen tahon puoleen ongelma ei selviä. Tämä soppa meni sitä verta yli hilseen, että aloin itsekin sitten soitella muutamalle eri taholle. Eihän homma nyt voi mennä niin, että samalla hetkellä kun tulokset julkaisaan alkaa jokin ryhmittymä suurennuslasin avulla etsiä mahdollisia epäkohtia. Alan taipua sille kannalle, että jokaisen kilpailijan ja varsinkin jokaisen komitealaisen pitäisi vähintään kerran vuodessa olla toimihenkilönä kilpailuissa. Ja säännöt kannattaisi lukea ehkä jopa kahdesti. Ja myös ne FEI-säännöt.
Muutoin arki rullaa tavanomaiseen tapaan.