Aamulla reippaina paineltiin tallille. Jotenkin niin ihanaa, että ei tarvitse aamutallin aikaan hiippailla enää pimeässä. Koira viuhtoi pitkin tallialuetta. Sellasta ja Tatankasta lähtee runsaasti karvaa. Urhosta maltillisemmin. Kellään ei ollut suunnatonta kiirettä pihalle ja ihmettelinkin, että ovatko edes hengissä, kun ajettiin pihaan ja tallista ei kuulunut pihaustakaan. Laiteltiin kolmikko pihalle ja touhuiltiin, mitä touhuiltiin. Kari lähti koiran kanssa käppäämään pellolle, jos vaikka löytäisivät kadonneet tossun. Ja niinhän siinä kävi, että tossu jäi edelleen piiloonsa ja koirakin otti hatkan ja juoksi tallille takaisin mun helmoihin hyörimään. Kiertelin tarhat ja rekisteröin tehtäviä hommia. Laiteltiin iltaa varten kaikki valmiiksi ja kiirehdittiin kotiin hodareille.
Kari lähti kohta puo
len päivän jälkeen ensin Puuiloon ja siitä tallille. Kaikkea pientä ostettavaa taas oli. Nyt on jouduttu tekemään muutama väliaikasratkaisu, joita mä en siedä sitten alkuunkaan. Just jotkut paalinaruviritykset saavat mut hulluksi. Hevoset saivat vihdoin jo pitkään hankintalistalla olleen lelupallon ja samalla Kari osti myös alelaarista Tatankalle nahkaiset suitset, uudet kuolaimet ja ihan ikiomat opetusvaljaat. Kari ei erityisemmin pidä siitä, että ohjasajetaan siten, että on pienikään riski hevosen saada ohjat jalkoihinsa. Nyt jatkossa ei sitten enää ole. Ja jos Hopolta lainaa ohjia, niin ei ole juurikaan riskiä joutua myöskään kaviosateeseen.
Kun äijä pääsi tallille, niin saivat hetken pelailla pallolla ja sitten Tatanka sai sovitella uusia varusteitaan ja pääsi sen jälkeen tietenkin niitä myös kokeilemaan. Homma sujui mallikkaasti. Ukko rehvasteli, että laakisa toimi, mutta totuushan on se, että jokainen meistä on sen kanssa aika paljon puuhannut ja Satu varsinkin on jaksanut tutustuttaa Tatankaa milloin satulaan ja milloin valjaisiin. Hyvin on koulutus edennyt ja kertaakaan ei ole minkään asian kohdalla tarvinnut panikoida tai painia. Ja hyvin meni tälläkin kertaa. Pyynnöstä typy lähti liikkeelle ja pyynnöstä pysähtyi. Kiemuraurat ja voltit tulivat toivotulla tavalla. Eli homma toimii. Vaikka en erityisemmin innostu siitä, kun ihmiset ylistävät ja kehuvat omia eläimiään, niin kyllä me kamalan tyytyväisiä tuohon varsaan olemme. Sillä on kiva luonne eikä olla sitä toistaiseksi saatu pilattua.
Varsatreenien jälkeen Kari otti Urhon työn alle. Nousi ratsaille ja lähtivät peltoon etsiskelemään kadonnutta tossukkaa. Tunnin kulkivat sik-sakkia ja löytyihän se tossu lopulta! Samalla Urho sai liikutuksensa. Viimeisen kengityksen jälkeen se on liikkunut taas tosi hyvin, mutta jatkuvasti saan kuulla naputusta siitä, että se lyötiin kenkään. Ja ihan samalla mitalla Kari saa kuulla siitä, että Sella on kengättä. Tää on tätä. Näkemysristiriitoja.
Kari hoiteli vielä iltatallin samaan hintaan.