Töiden jälkeen kävin taas nappaamassa matkaan sekä koiran että Lauran. Tallilla touhuilin omia heinäjuttujani kun kuulin tallista ihan tajutonta kolinaa. Menin katsomaan ja niinhän siellä oli käynyt, että tällä kertaa Urho oli jätetty käytävälle ketjuihin kiinni, hajotettu riimu ja poistuttu paikalta. Ei, ei, ei, ei. Se ei nyt vaan meinaa mennä jakeluun. Annnoin likalle vähän suoraa palautetta. En tiedä, miten seon yleensäkin niin vaikeaa, että kaikki hevoset eivät ole saanlaisia ja se mikä toimii yhdellä ei toimi toisella. Paljon voi tietenkin kouluttamalla saada aikaan, mutta vanhojen huonojen tapojen poisoppiminen on tosi, tosi hidasta. Olin aika harmissani, sillä nyt käytäväkäyttäytyminen otti taas tosi paljon takapakkia ja se vaikutta suoraan ihan kaikkeen. Kaikkeen kengittämiseen lähtien ja moneen moneen muuhun juttuun.
Noh, hevonen saatiin valmiiksi ja likka selkään. Sen suhteen ei ollut tällä kertaa mitään vaikeuksia. Ehkä aavistuksen steppaili, mutta tilanne rauhoittui tosi nopeasti. Siirtyivät kentälle taivuttelemaan. Ihan mukavasti tekivät töitä kaikissa askellajeissa. Laura tosin ei oikein aina jaksa ratsastaa kamala ntarkasti, vaan antaa hevosen vähän kanttailla ja oikoa. Kuitenkin olivat lähes puolitoista tuntia hommissa. Laukkasivat paljon ja tyttö ei oikein meinannut sisäistää sitä tosiasiaa, että laukka on hevoselle raskasta ja nopeuttaa sykkeen lisäksi hengitystiheyttä. Ja jos hevonen on hengästynyt, niin loppukäyntejä jatketaan sitten niin kauan kunnes hengitys on tasaantunut, ei kellon mukaan.
Tallissa mitattiin syke ja opetin Lauralle sykekahvan käyttöä ja sovittiin, että alkaa jokaisen treenin jälkeen mittaamaan sykkeen, että saa hommaan rutiinia. Tyttö juotti hevosen ja hinkutti sen kuivaksi. Sitten otettiin loput hevoset sisälle ja alettiin tehdä lähtöä kotiin.