Ainut aamu viikossa, kun ei tarvinnut singahtaa mihinkään. Caro laitteli hevoset pihalle ja Lauran kanssa suksittiin sinne yhdeltä. Tai oikeastaan luisteltiin. Kiihkeän etsinnän päätteeksi löysin kuin löysinkin kellarista Icebugsit ja voi sitä iloa, kun vedin ne jalkaan. Pito löytyi heti. Laura alkoi liukastellen laitella Sellaa ratsastuskuntoon ja mä iskin kiinni lantalavaan. Revin ja raastoin räntätihkusateessa ja kun sain pölläytettyä pressun pois lavan päältä, niin sieltä kuhahti n. 20 hiiren parvi liikekannalle. Hetken kuvittelin niitä rotiksi, mutta kyllä ne olivat vain erityisen pulleita hiiriä. Manasin kissoja, jotka voivat paksusti ja kellittelevät lämpimässä tallituvassa samanaikaisesti kun hiiren mellastavat paskalavalla. Manasin myös sitä, että tämän kaiken muun säädön lisäksi mun vaivoiksi jäi tuokin homma. Ja kun tämän tyyppiset asiat tuntuvat maalaistyylin hoidettavan hirvittävät jaarittelin saattelemana. Ei nappaa.
Jouduin hakemaan Lauraa vähän avuksi kun aloin lapioida kasaa nippuun. Purin taas hamasta ja lähetin mielessäni kiitokset Afrikan aurinkoon. Mikähän mahtoi olla perimmänien syy, että tyhjäystä ei voinut hoitaa aiemmin? Hetken ähistyään likka ponkaisi kasan päälle ja totesi, että sieltä saa helpommin möyhittyä kasan huipun sileäksi lavan takareunan suuntaan. Samalla siellä lämpimässä höyryssä seisoessaan tyttö aprikoi, että kasa haisee ihan sellaiselle pienelle punaiselle, mitä syödään. Heitin villin arvauksen, että mahtaako tyttö tarkoittaa retiisiä. Sillä oikeasti kasa haisi ihan retiisille, munkin mielestä. Kova palaminen siinä oli käynnissä, sillä kasa höyrysi melkoisesti ja se tuntui jalkoihin ihan lämpimältä. Mua huvitti likan touhut ja päätin taltioida tilanteen.
Kun lava oli tasattu niin aloin repimään maahan jäätynyttä pressua irti. Viheliäinen homma. Paskavesi ja kikkareet lentelivät kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Jouduin taas hakemaan Lauraa avuksi ja pistolapion avulla, vetämättä, repimällä ja riuhtomalla saatiin pressu irti. Lopullisesti kylvin paskassa kun yritän väkertää pressua takaisin lavan päälle. Mutta saatiinpa homma tehtyä ja oli tosi hyvä, että pesin hiukseni aamulla, nyt ne saivat kusipaskatehohoidon samaan hintaan. Kotimatkalal ihmettelin, että miten mun hiukset olivat yhtenä rastapallona. Olin unohtanut tämän.
Laura lähti ratsastamaan ja mä aloin laitella heiniä. No enpä ehtinyt paljoakaan tehdä, niin kuulin traktorin ajavan pihaan ja mielessäni totesin, että ei kai vaan… Ja niin juuri naapurin paskalavakuskihan siellä tuli jaarittelemaan. Ihan ekana kysyi, että laitettiinko me sitä suolaa, niin kuin hän käski. Siinä sitten kemurtelin ja vastasin ,ett vähän…. Mähän olisi laittanutkin, mutta Kari ja Satu viittasivat kintaalla moiselle ehdotukselle. Nyt sitten minä olin se henkilö, joka asiaa sai taas selitellä. Vannoin ja vakuutin, että kasa on ihan sula, koska höyrysi juuri hetki sitten kun sitä tongimme. Ukko uudisti käristyskutsunsa ja kertoili vielä, että pahamaineinen metsästysporukka, joka hänen omien sanojensa mukaan ampuu kaikkea mikä liikkuu, oli toiminut juuri näin. Hänen koiransa oli ottanut luodin vastaan hirvimetsällä. Huh huh! Ei siis ollut mitenkään liioiteltua, että suositteli valkoisille hevosille huomioliiviä. Mähän hymähtelin, että ei kai kukaan valkoista hevosta hirvenä ammu, mutta ilmeisesti se saattaisi olla ihan mahdollista. Kun kerran koirakin ammuttiin hirvanä. Kamala juttu, mutta ukolle tulee näinä päivinä onneksi uusi koira. Näitä ja muita juttuja sain sitten taas kuunnella.
Eihän äijä ehtinyt edes lähte pois, kun Laura tuli jo takaisin. Lenkki oli lyhentynyt aiotusta, koskaa pohjat olivat surkeassa kunnossa. Vaikka Sellalla on nyt käytetty hokitettuja tossuja, joihin Laura vielä itse lisäsi ennen lenkkiä hokkeja, niin ei homma toimi. Kyllä hokkikenkä on ainut, mikä nyt puree. Lisäksi Sella oli ollut mahdoton käsiteltävä. Muutaman kerran oli lähtenyt taas kuin tykin suusta kuuntelematta yhtään ratsastajan toiveita. Hyvä siis, että pääsivät tunnin hurjastelun jälkeen ehjinä takaisin. Ukon kanssa sovittiin, että Marko, Pertti tai Vertti tuo pihaan hiekkaa ja sitten hän tulee samaan aaltoon hakemaan lavaa. Totesin, että ihan sama! Kunhan se lava nyt vaan tyhjenee! Ja Afrikka maksaa.
Tehtiin loppuhoidot, juotettiin hevoset ja syötiin vähän evästä. Likka paleli ja lämmitteli varpaitaan patterilla. Etelän auringosta kotiutunut nori nainen ei selvästikään nauttinut Suomen vetisistä oloista. Lisäksi hän jo kaatui meidän pihaan tullessaan, joten enemmän tai vähemmän märkänä oli monta tuntia. Päätettiin ottaa hevoset kuudelta sisälle. Eivät nekään tihkusateesta suuremmin nauttineet, mutta kikkailivat jotain, kun yritin hakea niitä sisälle. lopulta jouduin hakemaan narun ja heittämään sen Urhon kaulalle ennen kuin sain porukan liikkumaan oikeaan suuntaan. Laura teki sisätyöt ja minä pihatyöt ja kohta oltiin jo lämpimässä autossa kotimatkalla. Laura pääsi lämmittelemään ja mä pääsin tutkailemaan etelän tuliaisia.