Caro kävi laittamassa aamulla hevoset ulos ja vähän jälkeen yhdeksän painelin pikku-piskin kanssa paikalle. Tehtiin aamutallirutiinit ja moikkailtiin hevosia. Samalla päätin purkaa väliaikaisen oikopolun perustarhasta vierastarhaan. Sen toteutuksessa oli monta riskitekijää, joten nyt kun ovat vähän saaneet polkuja poljettua takatarhaan, niin kulkekoot sieltä. Kun aamuhommat oli tehty ja aurinko alkoi pilkistellä pilvien lomasta pakkasin piskin kassiin ja suunnistimme Haudankoskelle papparaisten herkkupatojen ääreen.
Kolmelta olimme takaisin kotona ja neljän jälkeen Laura tuotiin pihaan ja lähdimme takaisin tallille. Sella pistettiin ratsastuskuntoon ja likka selkään. Vaikka kaikki muu tienoo on ratsastuskelvotonta, niin kenttä on hyvässä kunnossa. Puolitoista tuntia veivasivat pikkuruista kenttää ympäri. Välillä Sella oli kuulolla ja välillä ei. Laittelin heiniä ja vesiä ja siivoilin paikkoja samalla sivusilmällä seuraillen kentän tapahtumia. Välillä muistutun muutamasta asiasta ja ehdotin tehtäviä harjoituksia. Lopputulos oli positiivinen, vaikka tehtävää vielä on. Kun juotiin perinteisiä talliglögejä, niin tyttö jo kyseli mahdollisia kisoja. Sanoin, että ensin pitää yhteistyö ja hevonen saada kuntoon. Muutenkaan talvikuukausina emme taida viitsiä kisapaikoille lähteä, mutta jos kehitys jatkuu toivotulla tavalla ja Sella pysyy likalla käsissä, niin ehkä kevään korvalla pääsevät kisoihinkin.
Sella jäi treenistä talliin ja kaksi muuta otettiin myös sisälle. Yhdeksältä olin kotona ja mietin, että kyllähän päivät menisi näinkin. Työnteko vähän haittaa hevoselämää. Kari viestitteli Intiasta, että kuuma on ja 20 tunnin työpäivät edistävät projektia siinä mittakaavassa ja kotiutuminen tapahtunee ennen aattoa.