Aamulla ahdistuin heti alkuunsa, kun huomasin, että ulkona satoi! Oli sovittu 3some-ratsastus ja sateella se ei ole mitenkään hekumallista. Kun ajeltiin tallille sovittuna ajankohtana, niin sade vaan yltyi ja tuuli vinkui nurkissa. Pihatiellekin oli putoillut oksia isoista koivuista ja monin paikoin oli kaatuillut myös puita. Haettiin hevoset sisälle ja ne tulivatkin aika mielellään. Kaikessa rauhassa valmisteltiin kolmen kopla. Mellin kanssa oltiinkin valmiina lähes samanaikaisesti, mutta miehiä sai taas odottaa. Lopulta Urho ja Karikin olivat valmiina, Hopo oli silloin jo menossa. Ajateltiin, että tehdään alkuun sellainen varmisteleva pieni lenkki. Jos meno on aivan päätöntä mielettömän tuulen vuoksi, niin jätetään leikki siihen. Sade kuitenkin alkoi laantua, joten ihan hyvällä mielellä lähdettiin liikkeelle. Hopo johti joukkoa, jotta mitään ylimääräistä hörhöilyä ei tulisi heti alkuun. Kiepautettiin eka kilsa ja todettiin, että sää vähän kirkastui ja Sellakaan ei ollut täysin pitelemätön, niin päätettiin jatkaa.
Kun päästiin reippaammille suorille, niin tuli selväksi, että Sellalle piti antaa reilu etumatka tai se alkoi rettelöidä siitä, että muut huohottavat niskaan. Urho taas olisi mielellään tullut vähintäänkin rinnalle ja mieluusti myös keulille. Hopolle oli sama, mikä on järjestys, mutta sen pitäisi olla staattinen. Turhat ohitukset nostivat sen ärsytystasoa, tai oikeaan jo pelkästään se, jos joku tuli vähän olan taakse kuikuilemaan. Kohtalaisen hyvässä järjestyksessä edettiin. Matka taittui osin käynnissä ja osin ravissa.
Linjamäessä mietittiin, jatketaanko vielä Takametsän villihevostilan suuntaan. Arveltiin kelin kestävän siedettävänä ja päätettiin jatkaa. Heti joen ylityksessä tuli kuitenkin pieni tenkkapoo, kun Hopo oli aikeissa kääntyä ympäri ja lähteä kotiin. Tuuli tuiversi aivan tajuttomasti ja kun oli aika kääntyä Sydänmaantielle, niin johan saatiin draamaakin aikaiseksi. Tuuli oli puuskittaista ja juuri tuli kohdalla ihan tajuton puhuri. Ei siinä kaikki, että puut huojuivat ja kamaa lenteli ilmassa, vaan joku oli virittänyt jätesäkin yhden liikennemerkin päälle ja se piti melkoista ääntä ja liikehdintää. Hopo löi liinat kiinni ja alkoi kiemurrella. Sella oli lentoon lähdössä ja aloin kuljetella Hopoa siihen malliin, että tamma ei pääse puikahtamaan ohi ja painelemaan horisonttiin. Karilla oli omat pomppuharjoitukset jonon viimeisenä uuden hevosen kanssa. Urholla oli pomppufiilis.
Kun tuulitunnelista selvittiin ja saatiin hevoset rauhoittumaan, niin päästiin taas jatkamaan matkaa hölkötellen. Mentiin tuttu lenkki vastapäivään ja putkahdettiin Takametsäntielle. Urho ja Kari lähtivät tekemään pientä kilsan lisälenkkiä ja köpöteltiin Mellin kanssa eteenpäin. Late ja Eppu laukkailivat tarhassa. En tiedä, voisivatko ne Hopon ja Sellan tunnistaa. Eipä me kovin pitkälle päästy ennen kuin takaa kuului jo rauhallisen laukan askellus ja lisälenkkiläiset olivat taas keskuudessamme. Karin oli vähän taas vaikea hillitä intoaan ja muistaa, että Sellaa ei nyt tällä kokoonpanolla kannattaisi hypettää yhtään enempää, kuin mitä navakka tuuli jo teki. Takaa laukkaava hevonen ei kuulu niihin asioihin, jotka tamma ottaa tyynesti. Pienen puhuttelun jälkeen Kari kuitenkin onnistui pitämään turvavälin mielessään ja käytännön tasolla myös. Tuulitunneli ei ollut niin paha tullessa, kuin mennessä ja pääsimme siitä ohi ehjinä. Hopo veti jäyhästi joen yli ja lopun matkaa Sessukka sai mennä ensimmäisenä.
 |
Kun lähestyttiin tallia, niin taivaalta alkoi taas tiputella vettä, mutta lähes kuivina pääsimme perille. Kaikkien kommellusten jälkeen matkaa taittui 15-17 km ja aikaa kului rapiat 2:20. Minna oli jo tallilla odotelemassa ja kun Sella Hopon kera päätyivät talliin, niin Urho joutui kentälle ottamaan tuntumaa uuteen mahdolliseen tarhakaveriinsa. Ei se nyt ihan kamalan hyvin mennyt. Urho raukka laitettiin heti ruotuun ja se ei todellakaan ollut mikään uljas prinssi vaan vähän säälittävä reppana, joka kyyhötti kentän perällä. Kun touhuiltiin siinä omiamme, niin se hirnuili ja huuteli, että hakekaa mut pois. Ja kun sitä meni hakemaan, niin johan mahdollinen tarhakaveri ajoi sen ihmisenkin luota pois. Aika vätys hevoseksi. Ei nyt ainakaan ihan heti laitettu niitä samaan tarhaan. Hopon ja Sellankin perään se huuteli kamalasti, kun nämä menivät omaan tarhaansa. Illalla vähän miettiinkin, että voisivatkohan ne olla kolmistaan. Kesällä varmasti ainakin.
Tehtiin tallihommat loppuun ja kiirehdittiin kotiin lounaalle. Sen jälkeen Kari lähti kengittämään Hopoa, jonka etukengät on vaihdettu herra ties koska. Mä jäin hinkkaamaan satulahuopia ja satulavöitä puhtaaksi. Kokopäivän hommaa tämä taas on. Laitettiin vielä ilmo sisään Viron seminaariin, joten on vielä yksi mr-tapahtuma lisää tälle vuodelle.