Aamu valkeni vähän epävakaisena. Vetkutettiin vähän tammojen ulkoilutusta. Vietiin ne ekaa kertaa Sellan pienelle laidunlohkolle. Siirtymiset ovat vähän haastavia. Sella lyö jarrut kiinni, jos varsa jää perään. Ja ipana taas menee mihin sattuu tai ei mihinkään. Sella on tosi suojeleva ja kaikki muut hevoset sekä ihmiset ovat sille selvästi uhka. Mutta ei muuta kuin toistoja toiston perään. Laitumelle vievä reitti on sillä tavalla haastava, että sen varrella on muutama hevonen, jotka aiheuttavat Sellalle luonnollisesti ahdistustilan.
Kun pääsivät laitumelle, niin alkoikin melkoinen rodeo. Pistelivät menemään niin että hippulat vinkuivat. Tatanka jopa veti lipat liukkaalla, paljaaksi kalutulla savilaikulla. Ei lannistanut intoa kirmata. Sella juoksutti ipanaa ihan tosissaan. Ilmeisesti riehuu liikaa, niin purkivat ylimääräisiä energioita.
Karita tuli katsomaan pientä rääpälettä. Toi tullessaan oikein kukkia. Myös Hanna tuli katsomaan vapaata liikkumista. Tosin suurin riehuminen oli juuri silloin tauonnut. Jatkui sitten myöhemmin, kun yleisö oli poissa.
Karitan kanssa käytiin vielä katsomassa pojat meillä kotona.
Vähän myöhemmin haettiin Pene ja Pamela taas viereen ja seurailtiin, miten tilanteet elävät. Toiveissa olisi, että saataisiin nelikko yhteen. Vähän vaan arveluttaa ja pelottaa, jos jotain käy. Se näissä hevosjutuissa on aina, kun on isot tunteet ja isot rahat kyseessä, niin pelottaa kaikki vauriot ja tapaturmat. Tunnearvoa mikään ei korvaa ja pelko menetyksestä on tietenkin suuri. Tekisi mieli varjella, vaikka on selvä asia, että pumpulissa pitämällä vasta sattuukin.
Illalla olivat kumpikin aika poikki, kun haettiin talliin. Vähän oli vauhtia ja vaaratilannetta jälleen tarjolla.