Töiden jälkeen kiirehdittiin tallille. Elisa toi hevosensa kengitettäväksi. Mä touhuilin, mitä touhuilin ja käytiin myös moikkaamassa isoja poikia. Tyytyväisiä ovat laitumella ja liikkuvat valtavasti kolmen kaveruksen laumassaan. Urho on paksu, mutta Hopo just hyvä. Olen tosi iloinen, että vanha herra on noin mukavassa kunnossa.
Luikin tallilta kotiin hämärän saapuessa ja Kari jäi vielä viimeistelemään hommiaan. Se oli taas noutosafkan paikka. Tuntuu, että koko kesä on mennyt enemmän tai vähemmän noutopöperöiden turvin, kun päivät aina venähtävät piemmiksi kuin kuvittelemme. Muutama tunti vuodokaudessa lisää ei olisi pahitteeksi.