Jotenkin vetämätön olo ja arvelin, että perjantaina iskenyt migreeni kai veti voimat pois. Kari lähti aamulla varhain kengityshommiin ja Tanja pudotti hevosensa tallille ja haki mut mukaan matkaan. Ensin etsittiin Keravalta liike, josta haettiin täydennystä Super Fenn -varastoihin. Hyvä tuote, jonka varassa taas mennään kohti seuraavia kisoja. Keravalta lähdettiin Savijärven suuntaan. Siellä meitä odottelivat Ben ja Uuno, joiden kanssa käytiin läpi mahdollisuutta järjestään KV-kisat yhteistuumin. Lähtökohtaisesti sekä valjakko että matka ovat kiinnostuneita. Pitäisi löytää synergiaetu, jotta saataisiin kisat järjestettyä vähän pienemmin kustannuksin.
Kilpailukeskuksena Savijärven kartano on hyvä. Reitit täytyy ikävä kyllä vetää öljytien yli, joten siinä on oma haasteensa. Eikä sinne mitään henkeä salpaavia reittejä saada aikaiseksi, mutta jonkin sortin reitistö kuitenkin. Kartanon pihapiirissä on hyvin tilaa lähdölle, maalille ja tarkastusalueelle. Vesihuolto saadaan pelaamaan tankkien avulla, tiluksille perustetaan väliaikainen camping-alue ja muutenkin infra vaikuttaisi olevan aika hyvin kasassa. Kisojen ajankohta olisi heti heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Katselmus tuli tehtyä ja seuraavaksi lähdetään miettimään kummankin lajin parissa, onnistuuko hanke. Täytyisi löytyä toimihenkilöitä, joilla on oikeudet toimia molemmissa lajeissa, jotta saataisiin yhteistyöstä taloudellista hyötyä. Sponsoreita täytyisi löytyä, sillä liitolta ei varmasti heltiä ropoakaan ylimääräistä rahaa, se meille on tehty varsin selväksi. Tätähän tämä on, rahaa ei ole, mutta kamalasti pitäisi tapahtumia järjestää. Kunkin lajin tulisi pystyä järjestämään kerran vuodessa kv-kisat, sillä se on helpoin tapa nousevilla ratsukoille (valjakoille) edetä urallaan ja myös järjestäville tahoille kehittää ja jalostaa tekemistään. KV-kisoilla on monta merkittävää arvoa. Meillä on myös PM-kisat pian järjestettävänä, joten treeniä tarvitaan.
Kun lähdimme Savijärveltä, niin Karilla alkoi olla homma valmiina. Kiirehdimme Ridasjärvelle. Juotiin pikaiset kahvit ja sitten Kari kiirehti jo seuraavaan lupaamaansa puuhaan. Me lastattiin Tanjan kanssa hevoset koppiin ja karavaani lähti kotimatkalle. Minä suuntasin laitumelle ja touhuilin poikien kanssa hyvän tovin. Olo oli tosi heikko, joten olin iloinen, kun pääsin vihdoin kotiin huilaamaan.
Myöhemmin illalla tuli tallilta tieto, että tammat olivat taas taistelleet. Nyt oli käynyt sillä tavalla ikävästi, että Tatanka oli sattunut väliin ja ottanut siinä mittakaavassa osumaa, että oli oikein lennähtänyt kanveesiin. Kello oli jo yli yhdeksän, joten emme enää tallille lähteneet, kun episodin jälkeen varsa oli kuitenkin kirmaillut menemään ihan entiseen malliin. Kuristava tunne kuitenkin valtasi mielen ennen kuin illalla uni tuli.