Vielä sinnittelin aamulla töihin, mutta palelin ja köhisin. Töiden jälkeen Riitta tuli sovittelemaan satuloita. Samalla nypin rikkaruohoja kentältä. Riitta lähti pienelle koeratsastukselle ja palasi myöhemmin ilman hevosta palauttelemaan satulaa. Siivoilimme taas paikkoja ja Kari kantoi ylimääräiset tolpat suojaan syyssäiltä.
Karita ja Jarmo pöristelivät Harrikallaan pihaan. Esittelin tietenkin ylpeänä paikat ja juotiin kahvit. Olin mielissäni, että viitsivät tulla paikkaa katsomaan. Muutenkin olen aina tosi iloinen, kun joku tulee käymään. Se kertoo kiinnostuksesta ja on muistutus siitä, että ei tarvita kenenkään muun lupaa, jos tallille kutsuu ystäviä piipahtelemaan tai jos vaikka joku piipahtaa ihan kutsumatta. Tarjolla on aina kahvia ja todennäköisesti jotain kastettavaakin, joten avoimena kutsuna tässä esitettäköön, että tervetuloa piipahtamaan. Parin viikon päästä meillä varmaan on jo hevoset yöt sisällä, joten sitten entistä suuremmalla todennäköisyydellä jompi kumpi on iltaisin paikalla.
Kun kahvit oli ryystetty, niin paahdoin vielä fillarilla laitumelle. Vieraat tulivat perässä moikkaamaan hevosia. Pendelöin vielä kipakasti takaisin. Kari oli laittanut tallilla paikat säppiin, joten ei muuta kuin autoon ja kotiin. Perinteiseen tapaan kello oli taas yhdeksän, kun ovi sulkeutui selän takana. Pitkäksi menevät päivät. Keli tuntui jo kolealta ja hämärääkin oli. Syksy, sitähän tämä on.