Aamusella ajeltiin tallille. Hevoset pääsivät pihapiiriin ja sijaislaitumelle askartelemaan. Mä touhuilin siinä yhtä ja toista ja Kari päätti vähän testata uutta raivausleikkuriaan nokkospuskiin. Puskat antautuivat, mutta hevosia pelotti ja juoksivat luokseni turvaan. Kun tillan rauhoittui, niin Urho ja Sella päättivät parkkeera itsensä kuivaheinäpussille. Vaikka tuoreelle olisi päässyt, niin tyypit halusivat mieluummin syödä kuivaa säkistä. Hassut. Hopo sen sijaan kiersi kentä reunat kahdesti ja piti silmäkulmastaan vahtia valkoisista.
Ennakkohuolesta huolimatta Urhon taisteluarvet ovat näyttäneet parantuneen hyvin. Turpa on lähes parantunut. Polvissa on vielä vähän turvotusta, mutta se liikkuu ihan hyvin ja halukkaasti. Koska säät eivät ole mitenkään heinäkuisen helteiset, niin mitään mätäkuun juttuja ei ilmeisesti tarvitse pelätä.
Illemmalla ajeltiin tallille uudemman kerran. Hevoset palautettiin takaisin laitumelle . Suurin pyöreys olis taas kadonnut ja löivät turvat maahan heti, kun omaan lohkoonsa pääsivät. Hemppa oli hetkeä aikaisemmin lähtenyt uusille laitumille, joten kolmikko onkin nyt sitten kolmisin ja nähtäväksi jää, koska Tatanka liittyy seuraan.