Hermostuttava klinikka käynti jälleen vuorossa. Ikävä kyllä toipilaskausi ei loppunut vieläkään. Uusi PRP-piikki ja 6 viikon päästä katsotaan uudelleen. Mulla menee niin hermo. Vahvuuteni ei missään nimessä ole kärsivällisyys. Jälleen kerran yksi juttu tämän harrastuksen parissa, joka kasvattaa luonnetta. Saattaa vaan olla, että muiden asioiden parissa pinna ei nyt sitten veny yhtään. Mä olisin melkeimpä valmis lyömään rukkaset naulaan. Onneksi meitä on näissä hommissa kaksi, kun toinen olisi valmis luovuttamaan, niin toinen puskee kahden edestä eteenpäin.
Hyvää tässä päivässä oli se, että Prinssin nakse diagnosoitiin harmittomaksi. Pitäisi se kuitenkin saada loppumaan. Tuollainen kosmeettinenkin haitta häiritsee mua.
Sella oli taas hoidettaessa klinikan ihannepotilas. Kun se pääsi kotiin, niin kova hirnuntakonsertti toivotti sen tervetulleeksi. Hopo odotteli portilla ja mokötti hetken, kun morsian jäi talliin huilailemaan lopuksi päivää. Mulla oli tunnin masennustila, mutta sitten päätin lopettaa murheilun ja keskityin alkavaan pitkään viikonloppuun.