Kotimatka otti jälleen 2h 30min aikaa. Mennessä jo sanoin, että kyllä tuo mesta on syvällä! Paluuliikennettä ei ollut ollenkaan niin paljon, kuin menoliikennettä. Kiakkovieraat olivat ilmeisesti vielä putkassa…. ai niin, mutta eivät varmaankaan kulkeneen autolla, vaan junassa pummilla. Nuo yhteiskunnan tulevat tukipylväät.
Kari lähti melkein suorilla tallille. Hopolta piti vaihtaa kenkiä ja laittaa kumit. Kenkäkaupassa pari kansallispukuista bongasi äijän ostoksilta ja kyselivät hintoja kengitykselle. Nokkela mies sai sanottua, että valitettavasti ei rinkiin enää mahdu uusia asiakkaita. Heh heh, olisi siinäkin hanketta kerrakseen.
Sellan kintusta otettiin side pois. Jalka oli kuiva ja kylmä ja liike normaali. Hyvä, hyvä. Virtaa sillä reppanalla olisi vaikka muille jakaa. Väkkärit pudotettiin heti pois ja heinät ovat ihan minimissään. Sen myötä jäi myös psyllium siltä pois, mutta en ole oikein taipuvainen ajattelemaan, että meillä kuitenkaan olisi hiekkaongelmaa. Vakaasti uskon, että kun maa jäätyy lopullisesti, niin vesipierutkin loppuvat.
Sellan ja Hopon ruokailuhetket ovat huvittavia. Hopo rotevana kaverina oikoo vähän ja syö automaatin täyttöaukosta. Ilmeisesti toiminta on ärsyttänyt prinsessaa, jonka on täytynyt ruokailla hitaasti verkon läpi. On varmasti vaatinut osuuttaan kovasanaisesti. Tilanne on ratkaistu siten, että Hopo heittää ensin siivun tai pari heinää maahan, jotta neitokaisella on syötävää ja syö sen jälkeen itse kaikessa rauhassa suoraan tynnyristä. Vielä kun sen saisi opetettua siihen, että se säännöstelisi heinää ja antaisi vähän vähemmän ja pienemmissä erissä.