Odotettiin päivän valkenemista, mutta sitä sai turhaan odottaa. Puolen päivän jälkeen mentiin tallille ja haettiin hevoset heiniltä. Koko kolmikko otettiin sisälle. Urhon kanssa mentiin kentälle. Käynnissä ensin pitkät pätkät ja sitten meille molemmille helppoja harjoituksia kaarevilla urilla. Kari liittyi Sellan kanssa seuraan. Sellalla olisi ollut vauhti päällä. Vähän kilpaa ottivat kiihdytyksiä milloin mistäkin. Lopuksi päätettiin vielä tehdä loppukäynnit pihatiellä. Kun käännyimme takaisin, niin Sella aloitti perinteisen bimboilun. Sen pirtaan ei sopinut mitenkään se, että Urho kulki ensimmäisenä. Koira vielä kruunasi tilanteen, kun hoksasi, että hullu hyppijä on näköpiirissä ja antoi Sellalle hyvät kyydit. Mentiin vielä hetkeksi kentälle, että kierrokset tasaantuivat. Ja jälleen meillä oli kiire seuraavaan kohteeseen.Jatkuvan kiireen kun saisi elämästä pois, niin moni asia olisi paremmin! Tai ainakin jatkuvan kiireen tunnun pitäisi saada pudotettua. Sekin helpottaisi elämää.
