Kari kiirehti kengittämään Urhoa. Sille ruuvattiin jo aiemmin kantahokit, mutta nyt oli aika ihan täyden talvikengityksen. Sella sai omansa jo edellisenä päivänä. Kaikki ovat nyt valmiina talveen, mutta ei se tainnut nyt kuitenkaan tulla. Viimeksi pidin Urholle koko kengityksen ajan jöötä ja nyt oli tilanne se, että olin puhelinsoiton päässä. Jos hevonen alkaisi rettelöidä, niin lähtisin viivana seisomaan narun päähän. Kaikki menikin hyvin siihen asti, kunnes koira tuli ärhentelemään juuri kriittisellä hetkellä Karin ollessa takajalassa kiinni. Osumahan siinä tuli ja hevoselle turha kohtaus. Kari muuttui draamakuninkaaksi ja jahtasi koiran ulos tallista perässä huutaen ja hosuen, voimasanoja käyttäen. Pihalla odottikin koiran isäntä, joten oli pienen selittelyn paikka. Sovinnon merkeissä joivat kuitenkin myöhemmin kahvia. Urho pääsi yli hysteriastaan ja Kari sai sen kengitettyä ilman avustajaa. Hyvä juttu, sillä tämä oli ensimmäinen kerta, kun se riehumatta kesti koko kengityksen ilman avustajaa.
Kengityksen jälkeen Urho ja Sella pääsivät kentälle juoksutukseen. Molemmat liikkuivat hyvin ja halukkaasti. Sellan jalka ei reagoinut mitenkään.