Vuosi vähenee loppuaan ja pitäisi alkaa ynnätä onnistumisia ja epäonnistumisia sekä suunnitella tulevaa. Päässäni olen näitä pyöritellyt jo jonkin verran. Ikävä tätä vuotta ei kuitenkaan tule. Vaikka harrastusmielessä saavutettiin muutama asia, jota on pitkään tavoiteltu, niin henkilökohtaisella puolella kohtasimme paljon surua ja menetyksiä. Tapanani on kuitenkin nostattaa hyvää ja painaa paha pois mielestä. Tämä on perusfilosofiani, jonka varaan rakennan. Turha jäädä murheeseen ja epäonneen rypemään. Olen sitä sanonut valmennustilaisuuksissakin, että huonoihin asioihin ei saa jäädä kiinni, vaan eteenpäin tulee pyrkiä. Nyt katselen tähtiin ja toivon, että alkava vuosi on edeltäjäänsä parempi.
Satu lähetti hevoset pihalle ja itse painelin tallille kymmeneltä. Yllätyksekseni Hemppa oli kulkeutunut tammatarhan puolelle, joten Hopo oli helppo ottaa sisälle. Laittelin sen valmiiksi ja hyppäsin selkään. Pappa oli pörheänä. Kun vähän nuuskautin nenää, niin se jo siirtyi raviin. Kovasti olisi ollut halukkaampi reippaampaan tahtiin, mutta kovilla pohjilla ei viitsi kamalasti rallatella. Yritetään nyt vaan odottaa viikonlopulle luvattua lumisadetta ja annetaan sitten hippuloiden vinkua.
Reilu tunti oltiin liikenteessä, Urhokin oli siirtynyt tammatarhaan ja Hemppa vaikutti kohtalaisen rauhalliselta, vaikka Hopo oli ollut reissun päällä. Loppuhoitojen jälkeen paappa pääsi pihalle ja sai oman heinäkasan eteensä. Puuhailin hetken Urhon kanssa ja sitten huutelin heipat, sillä mulle oli glögivieraita taas tulossa kotiin.
Kari meni illalla virittelemään hevosille stereoita, että voivat pitää aattoiltana discoa. Ehkä pitää myös peittää ikkunat, sillä vähän yllätyksenä tuli, että Hemppaa taitaa pommittelu huolestuttaa kaikista eniten. Urho ja Hopo ovat ilmeisesti olleet sodassa, sillä niitä ei suuremmin sureta. Vähän jännittää, miten pikkutamma uuden vuoden ottaa vastaan.
Hanna teki iltatallin.