Yöllä kahdelta herään siihen, että salamat välkkyvät ja tienoo jylisee. Vettä tulee aivan järkyttävällä voimalla. Mietin hetken, että pitäisikö lähteä tallille ja hakea Hopo-polo sisään. Viiteen asti pähkäilin ja seurailin sateen ja ukkosen vaimenemista ja voimistumista. Sitten jytinä vihdoinkin loppui.
Ennen töihinlähtöä kävin Hopoa moikkaamassa jättiporkkanan kanssa. Siellä se raukka kyyhötti tarhan perällä. Kesti tovin, ennen kuin se tuli luokseni. Arveli kai, että surkean yön päätteeksi eukko tulee vielä heti aamusta hakemaan töihin. Porkkana kuitenkin kelpasi ja lähdin töihin.
Illalla satoi edelleen ja otin Hopon talutukseen ja kuljeksimme pellon pientareella ja Hopo sai syödä tuoretta. Päätimme Karin kanssa, että Hopokin menee talliin yöksi. Vein sen sisään ja annoin Paasisalolta tulleita tuoreita omppuja. Vähän ukko oli hämmentynyt uudesta tilanteesta. Huuteli jopa perääni, kun vein tarvikkeita paikoilleen. Yhtään se ei kopistellut, joten jätin sen talliin odottelemaan heiniä ja pöperöitä. Varma syksyn merkki, kun kaikki hevoset ovat tulevan yön tallissa.