30.9.2006

Hopolla tiukka matkaratsastustreeni. Ysin kieppeillä kapuan selkään ja Kari haahuilee maastossa sykemittarin kanssa. Ensin kävelemme reilun kilsan. Sitten ravaamme kolme kertaa kilsan lenkin ja joka kierroksen jälkeen katsotaan syke. Sitten kävellään kolme kilsaa ja taas ravataan pari joihin sisällytetään muutama laukkapätkä. Seuraava kilsa menee osittain ravissa, osittain käynnissä. Sitten vedetään kilsa vähän kovemmalla alustalla niin reippaasti, kuin Hoposta irtoaa ja loppuun ylämäki. Syke nousee 107:ään. Matkaa on taitettu n.11 kilsaa ja tästä alkaa jäähdyttely. Puolentoista kilsan kävelyn jälkeen syke on 61 ja totesimme, että toinen vuohisrengas on taas kerran jäänyt taipaleelle. Otetaan kamat pois ja kuivaillaan hevonen, tähän käytetään aikaa n.10 min ja Hopo saa seistä aloillaan. Mitattaessa syke on 48. Hopo ei siis ole moksiskaan, vaikka ratsastaja on ihan poikki.

Olimme tyytyväisiä harjoituksen tuloksiin ja mitä useammin vastaavaa tekee, niin sen paremmalla varmuudella tietää, miten kisoissa toimitaan. Tietenkin outo ympäristö ja meidän jännittyneisyytemme aiheuttaa kisatilanteessa lisäsykettä, mutta suunta on oikea ja rauhoittava. Karilla varsinkin on tapana niin selkeästi kehonkielellään ja toiminnallaan osoittaa oma jännityksensä ja Hopoon meidän hermostuneisuus tarttuu välittömästi. Ja kun sitä joutuu komentamaan, niin se hermostuu vaan lisää. Tämä todettiin tänäänkin, kun Kari mittaili sykettä ja jouduin hevosta ojentamaan, niin heti syke pompahti korkeammalle. Pitäisi vaan osata hillitä omat hermonsa ja olla rauhallinen.

Hopon takahivutussuojat ovat rojussa kunnossa, jote huristamme kiireellä Idän Ratsuun ja Kari käy hakemassa Tattinin hivutussuojat, joita esimerkiksi Viljon Minna on kehunut kovasti. Muutenkin pitäisi käydä ostamassa uusia varusteita: suolakiviteline on riekaleina, putsit rispaantuneet, biotiini alkaa olla lopuillaan ja kaikkea muutakin pientä pitäisi taas hankkia.

Illalla tehtiin iltatalli. Hopo sai elektrolyytit ja muutaman papanan greenlineä. Oli kivalla ja rauhallisella tuulella. Tammuska vieressä ei ole aiheuttanut suuria tunteita puoleen tai toiseen. Alavarustus alkaa myös olla kunnossa, jotan tällä kertaa osallistumista kisoihin ei pitäisi enää mikään estää.