Satu tuikkasi isot pojat pihalle ja me mentiin kymmenen korvilla tammalaan. Lapsoset oli tarkoitus laittaa talvilaitumelle keskenään. Mua vähän jännitti, että millainen show tilanteesta syntyy. No ei juuri minkään moinen. Sella oli luonnollisesti lähdössä mukaan, kun Tatankaa alettiin viedä tarhasta ulos. Muutaman juoksuaskeleen mamma otti ja huhuili perään. Jäin portille varmistamaan, että sille ei tule mitään kuningatarideoita, kuten vaikka rynnistellä langoista läpi. No ei tullut. Hölkötteli tarhassa hetken ja seuraili tarkasti minne jälkikasvu on menossa. Pene otti lungimmin, mutta sen pariskunnan vieroitus onkin jo edennyt pidemmälle.
Varsojen talvilaidun on tosi kivasti sijoittunut niin, että kumpikin mamma pystyy tarkkailemaan jälkikasvunsa edesottamuksia. Muksuja lähinnä kiinnosti syöminen. Tatanka pirulainen polki jalkaa, kun Pamela tunki samalle heinäkasalle! Kaikkea kanssa! Jaettiin heinä, niin ei tarvinnut polkea jalkaa. Pikkupimut ottivat tilanteen todella iisisti. Tonkivat maata ja puuhastelivat sitä sun tätä. Päivän kohokohta oli pellolla juoksennelleet peurat. Niitä piti vahdata.
Varsojen jälkeen menimme katsomaan pappoja. Ihan yhtä tyynesti siellä otettiin vastaan vuoden eka päivä, kuin miten otettiin vastaan vuoden vika päivä. Pienen pieniä lumihippusia tipahteli taivaalta, talvi lupailee tulevansa. Ei mikään mieleen painuva uusi vuosi. Kotona itse tehtyä perunasalaattia, nakkeja ja lihapullia ja mäkihyppelyä. Mitäpä sitä ihminen muutakaan kaipaisi.