Kari lähti aamulla Humppilaan humppaamaan neljän hevosen kanssa. Nakkasi mennessään omat hevoset pihalle. Homma meni omasta mielestä ilmeisen kivasti. Kun minä ajelin tallille kymmeneltä, niin totesin, että isot pojat ovat säkeillä ja vähän mietin, että missähän valkoinen on. Touhuilin hetken tallissa ja kun lähdin hakemaan kottikärryjä, niin kappas vaan Urho oli ovella vastassa. Nappasin sitä otsatukasta kiinni ja tarkoitukseni oli talutella se takaisin sinne, mistä ikinä se olikaan tullut. Tyyppi ei ollut yhteistyökykyinen, vaan riuhtaisi itsensä irti ja kipaisi puomin taakse karkuun. Lähdin hakemaa riimua ja tässä vaiheessa avonaisesta portista tunki pihapiiriin myös kaksi ruskeaa hevosta. Karilla oli siis veräjä auki ja hevoset karkasivat, jos tiedätte mitä tarkoitan.
Homma jatkui seuraavaan tyyliin: Hopoa otin tukasta kiinni ja talutin sen avoimesta portista takaisin tarhaan, Hemppa seurasi kuin hai laivaa, niin kuin sen tapana on. Lähdin metsästämään Urhoa, joka ei edelleenkään antanut itseään kiinni, vaan juoksenteli mua karkuun. Sain ohjattua sen kentän suuntaan ja portin alalangalla suljin tien takaisin. Hetken juoksentelimme peräkkäin kentällä ja sitten lähdin noutamaan porkkanaa. Hopo ja Hemppa seurailivat todella suurella mielenkiinnolla kentän tapahtumia ja osallistuivat ilotteluun tarhan puolella. Porkkanaa annoinkin ensin aidan yli Hopolle ja nakersin sitä vähän itsekin. Siinä vaiheessa Urhon ahneus ei enää antanut myöden, vaan se nöyrästi sukelsi riimuunsa, jotta sai palasen oranssia herkkua. Karkuretki ja kaikki hauskuus oli ohi, palautin sen tarhaan ja aloitin tallihommat puoli tuntia myöhässä. Kari sai kirpeän viestin. Itse oli jättänyt iltatallin aikaan takaportin auki ja aamulla sitten iloisena poikana laittanut hevoset sinne. Ihme, että olivat kolmatta tuntia keskittyneet johonkin muuhun ja lähtivät retkilleen vasta silloin, kun satuin jo olemaan paikan päällä.
Olin ajatellut meneväni ratsastamaan, mutta canceloin hankkeen, koska kolmen hevosen juoksutus sai luvan riittää. Tein tallihommat valmiiksi ja kiirehdin kotiin katsomaan hiihtoa. Jostain pitäisi vaan löytää vielä muutama räsymatto ennen tulipalopakkasia, joita on lupailtu jo seuraavalle viikolle.
Iltatalliin mentiin yhdessä. Pauliina ja Neppe tulivat tutkimaan paikat ja samalla Kari porasi heille parit kengät. Ennen tätä äijä teki taitoja heinäpaalin kanssa ja sai jonkun noidan nuolen selkäänsä. Illemmalla alkoi vaikuttaa siltä, että mistään lihasperäisestä ei ole kyse, vaaan ongelmia saattaa olla tiedossa. Mutta ei kuulemma mene lääkäriin ennen kuin jalat lähtee alta. Ja sanokaa mun sanoneen, kyllähän ne tätä menoa vielä lähteekin.