Itsenäisyyspäivänä mieleen nousee suomenhevosen suuri rooli Suomen sodissa ja ne monet tarinat, mitä sotahevosista kerrotaan. Kovan työn tekivät tykkihevoset ja monet muutkin suokit siinä missä suomen sotilaatkin. Karuissa oloissa ovat pärjänneet.
Meidän urhomme satuloitiin puoli yhdeksän pintaan ja minä taas vääntäydyn selkään, sillä Karin nilkat eivät oikein ratsastamista vieläkään kestä. Teemme verkat radan vartta pitkin ja sitten kentälle. Ei näillä keleillä juuri muuta voi. Kentällä teemme ensin käynnissä voltteja ja pysähdyksiä ja sitten koottua käyntiä – kasvatettua käyntiä. Sen jälkeen samat kuviot ravissa. Käytämme hyväksemme kentän erilaisia teitä ja aina väliin pysähdyksiä ja laukkapätkiä. Loppuvaiheessa käännöksiä ja väistöjä ja sitten onkin jo aika lähteä loppukäynneille kääntärille ja radanvarsilenkki päättää puolitoistatuntisen urakan.
Edellisenä päivänä Kari kävi ostamassa koulupainotteiseen satulaan uuden satulavyön ja nyt mennäänkin kakkossatulalla jonkin aikaa.