Eipä ole otollinen viikko hevosen omistajalle tämäkään. Työt painavat päälle oikein urakalla ennen lukukuaden loppumista ja joutuu viettämään aikaa vuorokaudessa enemmän työpaikalla, kuin kotona. Tämä taas tarkoittaa sitä, että aamulla on pimeää kun lähden ja illalla vielä pimeämpää kuin tulen kotiin. Joulutohinat pitäisi siinä vielä hoitaa, joten aika vähälle jää Hopo-raasun liikutus ja lähinnä sen on hoitanut Kari.
Rivi ei ota kadotakseen ja eräänä aamuna totean, että reippaasssa menossa rivi on päässyt repeämään ja oikean takasen vuohinen vuotaa verta. Ei muuta kuin Nykänen paikalle ja uutta salvaa kehiin. Keskiviikkona ukko käyttäytyy tarhassa eriskummallisesti ja rauhattomasti ja epäilimme ähkyä. Vatsakin oli niin pimakkana, että meinaa nahka revetä. Huonosti nukutun yön jälkeen Kari toteaa aamulla, että vatsan turvotus on laskenut ja sontaa tulee ulos aivan normaalisti. Selvisimme säikähdyksellä, mutta heinämäärä puolitettiin ja tarkkailemme tilannetta.
Tarhat ovat edelleen tylyssä kunnossa ja olemme päättäneet tilata soraa lavallisen, joka saadaan levitettyä suodatinkankaan päälle tarhan etuosaan ja saadaan edes jokin kohta vähän kuivemmaksi. Lumista ja pakkasista ei ole pienintäkään ennustetta, joten tähän on nyt tyytyminen.
Hemppu ratsastaa tiistaina ja kehuu pollea kovasti. Ovat alkaneet löytää yhteistä säveltä. Anssi käy uusimassa kengitystä torstaina, joten kaikki edellytyksen olisi viilettää villinä pitkin maita ja mantuja, jos vaan sääolot antaisivat myöten