Liesjärvi 26.8.2017, Seljanka taso 2.2

Aamulla tosiaan Team Nadir oli ennättänyt paikalle aikaisemmin ja laittanut kisakaverukset hetkeksi ulos jaloittelemaan. Olivat nauttimassa aamuteetään tallituvassa, kun saavuimme paikalle. Ramgeri ja koppi olivat yöpyneet pihalla valmiina ja tavarat olivat oikeastaan paikoillaan. Siirrettään autoon kuivasta tallituvasta satulat ja muut mahdollisesta kosteudesta kärsivät varusteet sekä vasta aamulla pyöräytetyt melassivedet. Aamulla kun tutkailin Sellan kilpailukirjaa, jotka jostain syystä haluttaisiin poistaa käytöstä, niin hoksasin, että Nyt onkin käyninssä Sellan juhlavuosi. Sen ensimmäisestä startista on kulunut aikaa 10 vuotta.

Sella alkoikin empiä liikkeellelähtöä ja viitisen minuuttia saatiin sitä pyörittää pihalla. Nadir meni koppiin suoraan ja empimättä. Hyvä piirre hevosessa. Kari väänteli jo heti naamaansa, kun Sella ei suorilla astellut sisälle. Jotenkin mystisesti se oli mun vika. Tietenkin. Ajomatka alkoi hyvässä ajosäässä. Nadirin porukka ajeli perässä, koska eivät kuulemma olleet aikaisemmin Liesjärven perinteisessä kilpailukeskuksessa käyneet. Kari rehvakkaana saneli, missä kohtaa voin laittaa navin päälle ja niinhän siinä kävi, että ajettiin varsinaisesta risteyksestä ohi. Onneksi matka oli lyhyt ja aikataulu oli tehty niin väljäksi, että ehdittiin hyvin tehdä pieni mutkakin. Peräauto tuli tyytyväisenä perässä. Vähän kai kuitenkin ihmettelivät kiemuraista reittiämme. Lisäksi totesimme matkan edetessä, että tallille ja kotiin oli jäänyt aika paljon kamaa. Onneksi rutiinia on jo jonkun verran, ilman rahaakin reissuissa pärjää ja kokonaisuudessa reissu oli aika lyhyt ja helppo ja arvoltaan merkityksetön. Silloin pienet kömmähdykset ja unohdukset eivät venettä kaada.

Luokan 3 lähtö oli kello 11 ja taisimme olla kisapaikalla ihan hippusen yhdeksän jälkeen. Ajoaika tallilta oli nippa nappa tunnin, joten vaikka reitit eivät Liesjärvellä ole mitkään ihan huikaisevat ja ne on moneen kertaa ratsastettu, niin kannattaa sinne aina mennä hyvän sijainnin vuoksi. Paikanpäällä oli leppoisa meininki kuin saavuimme, eikä se siitä yhtään sähäkämmäksi muuttunut meidänkään ansiosta. Aurinko vähän paisteli ja porukoilla oli tavanomaiseen tapaan hyvä fiilis. Vähitellen paikalle  valui porukkaa. Odottelimme Team Humusevaa Harjua paikalle, sillä tiedossa oli pienimuotoinen kengitysoperaatio, jos aikataulut  vain natsaisivat.

Me emme menneet reittiselostukeen sillä aika meni jälleen Sellan töppösten virittelyyn. Mä en edelleenkään ole päässyt yli siitä, että ne ovat kisatilanteessa todella työläät. Nyt oli  sovittu, että ei oteta töppösiä tauolle pois. Silti niiden kanssa on aina säätämistä. Niin tälläkin kertaa. Sella vähän pyöri, kun mun olisi pitänyt saada se pidettyä paikoillaan ja taas sain vähintäänkin mulkoilua osakseni. Toivoisin, että pian Kari pistäisi kokeiluun liimakengät, joiden koulutuksessakin hän kesällä kävi. Heti tarkastuksessa jouduin vähän vilauttamaan kulmahammasta, sillä ell oli sitä mieltä, että haluaa hevosen juoksutettavan ilman tossuja. Päästiin asiasta yhteisymmärrykseen ja vaivalla laitetut tossut pysyivät tassuissa. Syke oli 35, mikä on Sellalle hyvä alkutarkastussyke. Ehkä kertoo siitä, että se ei enää tässä  vaiheessa uraa stressaa kilpailupaikan tapahtumia.

Team Nadir saapui reittiselostuksesta. Kertoivat meille, että tavanomasesti huonommassa kunnossa olleet tieosuudet olivat nyt hyvässä kunnossa ja perinteisesti hyvässä kunnossa olleet pätkät ovat nyt isorakeisen soran peitossa. Tossukoiden kanssa pohjilla ei niin hirvittävästi ole väliä, mutta toki tarkkana saa olla. Liesjärven reitit ovat muutenkin ehkä kotimaan kisapaikoista toiseksi rankimmat. Paljon mutkittelua ja vaihtelevat pohjat sekä huomattavasti ylämäkiä sekä alamäkiä. Eli tarkkanaa saa aina ratsastajat olla ja jos hevosella ei ole pohjallisia, niin suorituksen saaminen on aika mahdoton paikka.

Saatin huuhteluvedet laskettua ja taukopaikka muutenkin  valmiiksi. Ohjeistuksessa oli vähän ristiriitaisuutta, sillä alkujaan ymmärsin, että kaikki saman luokan ratsukot olisivat yhdessä, mutta näin ei sitten kuitenkaan ollut. Lisäksi lähempänä tarkastuporttia olikin ilmeisesti lupa hoitaa palautuminen, vaikka  me ymmärsimme alkujaan, että palautuminenkin hoidettaisiin taukopaikalla. No tässä vaiheessa ei enää ehditty asialle mitään tekemään, mutta ärsyttävän paljon tuli turhaa tramppaamista, kun maalilinjalta tuli ensin kävellä trailerille ja siitä sama matka tarkastusportille. Mutta tällä tasolla sillä nyt ei ole mitään merktystä. Mutta jos tavoittelisi salamapalautumista tauolla tai maalissa, niin vastaavilla järjestelyillä se ei onnistu. Lisäksi Liesjärven kirous on aina ollut se, että sykekahvat eivät toimi isojen sähkölinjojen vuoksi. Tätäkään ei koskaan muista, kun sinne kisareissuun lähtee.

Kari saatiin selkään n. 20 min ennen starttia. Humisevan Harjun sakki oli saapunut paikalle. Ensimmäinen huomioni oli, että suokki ei liikkunut täysin puhtaasti. Verkkasivat sitä hyvin ja tilanne parani. Rolle vaikutti hyvältä. Heidän lähtönsä oli puoli tuntia myöhemmin, joten olivat myös jo täpinöissään siinä vaiheessa kun me aloimme tehdä lähtöä.

Mulle lähti taas huoltoautoletka perään. Oli ajateltu, että ekaan huoltoon on niin lyhyt matka, että ajetaan autot jo menosuuntaan ja katsotaan lähtö starttiiivat toiselta puolelta. Sopuisasti, joskin aika reippaasti lähtivät liikkeelle. Nadir iski kärkeen, niin kuin alkujaan oli ollut ajatuskin, sillä halusivat kokeilla hevosen vauhtikestävyyttä ja hakea tulosta n. 16km/h nopeudella. Karin piti edetä Kaitsun kanssa n. 14 km/h, mutta toisinhan siinä taas kävi. Tamma kuulemma kulki niin hyvin. Ja se nyt ei ollut mitään uutta. Sella kulkee aina. Se  vaan ei ole vuosiin ollut kahden lenkin kisassa, joten ei varmaan ymmärtänyt, että lenkkejä on useampi kuin yksi.

Eka huolto oli n. 5-6 km:n kohdalla ns. kiitoradan alkupäässä. Siihen saapuivat vartissa, joten vauhti oli iloista 20 km/h. Kari otti viilennyspullon ja jatkoi matkaa Porukka kulki aika lailla nipussa. Eli kukaan ei oikeastana pitänyt alkusuunnitelmista kiinni. Se mua aina vähän riipii. Mutta niin se kuitenkin on, että lopussa kiitos seisoo. Tai penalty liian kovasta alkuvauhdista. Se ei vaan ole kamalan reilua hevosta kohtaan, että eka kymppi vedetään ihan reikä päässä. Siitä palautuminen kisan aikana on tosi paljon vaikeampaa kuin jos aloittaisi alun maltilla ja kirraisi loppua kohden. Jokainen sen tietää, mutta toteutus muotoutuu kummallisen usein ihan toisenlaiseksi.

Muu huoltokolonna siirtyi seuraavaan paikkaan ja itse jäin odottelemaan 30 km:n luokan tuloa. Ineksen suojatti paikalle saapui ekana. Seuraavana paikalle köpötteli Saana Rollen kanssa. Olin tosi iloinen kun näin junnun niin levollisena tekemässä omaa suoritustaan. Saanalla ei ole ollut mitenkään helppo vuosi. Toivottaasti tästä alkavat tasaisemmat ajat ja päästään ensi vuonna tekemään ruutiinisuorituksia ja etenemään määrätietoisesti. Tämän vuoden tavoitteena oli tutustua lajin monimuotoisuuteen ja sitä oppia olemme todellakin saaneet.

Mun kello näytti sellaista, että en voinut jäädä odottelemaan loppuporukkaa vaan piti kiirehtiä seuraavaan huolltoon. Turusen kanssa ehdin vaihtaa muutaman sanasen. Sitten kaasutin seuraavaan paikkaan. Se oli n. 20 km:n kohdalla ja vauhti oli edelleen lähes samaa. Sellalla oli kengännauhat auki. Tarra oli kuoleentunut ja se tiesi tauolla niiden vaihtoa, great.  Vauhti oli liian kovaa ja sykekin oli liian korkea, mutta kuten sanottu, kun kulkee niin kulkee ja järki häipyy. Vaikka kyseessä olisi kepparikisa, niin Karin pitäisi varmaan silloinkin lähteä paukusta kaahottamaan. Noh, mietin mielessäni, että ihan sama, tehkööt mitä tekee. Repe siinä puuskutti perässä ja harmittelin, että olipa reilua sopia ennakkoon, että mennään neljäätoista ja kun lähtölupa annetaan, niin sitten mennäänkin kahtakymppiä.

Einen kanssa ehdittiin vaihtaa muutama sananen Urjalan tulevista kisoista. Veikkailin, että joku saattaa kaipailla kv-kvaaleja, joten eiköhän Eine viritä sellaiset reitit, että niistä hyötyvät kaikki osapuolet. Lupauduin stewardiksi, joten vielä riittää puuhaa lokakuullekin. Täytyy toivoa hyvää säätä. Ainakin nuoriso-osasto on lähdössä kisihin mukaan, joten toivottavasti kisat toteutuvat.

Huoltoautot siirtyivät kilpailukeskukseen ja kovin pitkään ei siinä ehditty hengailla, kun ratsukoita alkoi näkyä. Olin ripotellut meidän kamoja vähän jo reitin varrelle kohti varsinaista huoltoaluetta. Arvelinkin, että syke ei tosiaankaan ole heti valmis, niin kuin ennakkoon oli sovittu. No ei ollut. Ei se mikään älyttömän korkea ollut, mutta jäi aika tiukasti naputtelemaan 70 lyönnin pintaan. Välillä kävi kuudessakympissä ja hetken päästä taas nousi seitsemään. Ei siinä mitään hätää ollut, tiedettiin kyllä sen laskevan, mutta onhan se ihan tosi turhaa touhua. Lähdettiin hiipimään kohti tarkastuspaikka. kahvasta ei suuremmin ollun apua, koska näytti ihan perunoita. Ja kahdestaan kun oltiin, niin mihin mä sitäkään sain laitettua ennen tarkastusalueelle menemistä? Tökkäsin sen kujan tolppaan ja vähän ennen maaliintuloa pähkäilin, että mihinkähän mä sen jätin.

Hiivittiin tarkastukseen ja toki sieltä jatkolupa tuli. Syke taisi olla 63 ja muut arvioitavat kohteet A. Aikaa meni arvioilta joku 18 minsaa ja siitä varmaan 5 minsaa siirtymisiin. Kaitsu tuli perässä ja syke oli sitä  verta korkea, että eivät edes juoksuttaneet. Olin kyllä pahoillani. Kaitsu tosin ei ollut millänsäkään. Totesi, että hyvää oppia saivat ja hänen urallaan hylkäyksiä ei ole kuin pari. Kun päästiin tarkastuksesta pois niin Sella pissasi isosti. Olinkin katsellut sen juoksua linjalla, että saattaa olla pissis. Sehän vaikuttaa myös sykkeeseen.

Kari trimmasi tossujen remelit, vaihdettiin kuolaimettomat suuhun ja ratsastaja nousi selkään. Muistutin, että jos Sella ei lähde halukkaasti, niin ei ala sitä polkemaan. Kuten tiedossa on, en siedä yhtään sitä. En omilta tai vierailta. Ja jos tuomarina olen, niin puutun välittömästi ja niin puuttuu moni muukin ja useampikin saisi puuttua. No turhaan huolehdin, Sella lähti hölköttelemällä ja hetken matka päästä olin heitä vastassa ja iloisesti menivät. Nyt oli sovittu, että tamma valitsee itse askellajin ja vauhdin. Perässä ei ollut ketään ihan iholla ja edestä ei ollut mahdollista myöskään ketään saada kiinni. Kuten ekallakin, lenkillä vettä satoi satunnaisesti kovasti ja tiesin sen kiristävät Karin pinnaa. Hän kun ei kuulemma enää kisaile kuin kivassa kelissä.

Huolsin ekan kerran kohdassa, jossa reitit erosivat toisistaan n. 4 km kohdalla.  Ihan varmuuden vuoksi etteivät hairashdu väärälle reitille. Nytpä ei ollut enää kiirettä, tulivat jotain kahtatoista. Ihan iloisella ilmeellä kumpikin. Sella vähän otti huikkaa ja välipalaa ja Karikin joi. Eka lenkki meni aika lailla kuivin suin kummaltakin. Jatkoivat matkaa mäkiselle osuudelle. Tässä kohtaa Sella ei kuulemma tuntunut kamalan tuoreelta. Pakkailin kaikessa rauhassa kamani nippuun ja annoin samalla hyvän etumatkan ratsukolle. Hetken päästä ajoin heistä ohi ja peukkua näytettiin. Siirryin seuraavaan pisteeseen, joka oli kutakuinkin 8 kilsan kohdalla. Olin itse ehtinyt käydä puskassakin, joten olin valmiina palvelemaan kun ratsukko ilmestyi paikalle.

Huollettiin pitkän kaavan kautta ja seurailin vielä katseellani hetken matkaa, kun käänsivät kohti kilpailukeskusta. Sitten alkoikin kuulemma intoa olla taas enemmän. Reittihän oli sama kuin ekan lenkin loppu ja muutenkin hevoset tuntuvat aina tiedostavan sen, että suunta kääntyy takaisin. Silloin aina askel pitenee. Einen autokunta ilmestyi myös samaan paikkaan ja kun lähdin ajelemaan takaisin kilpailukeskukseen, niin heidänkin ratsukkonsa tuli vastaan. Heiluteltiin tervehdykset ja kurvailin maalialueelle. Bongasin sykekahvani tolpan nokasta ja jäin maalin tuntumaan odottelemaan ratsukkoa tulevaksi. Rita sieltä tulikin ensimmäisenä ja pääsi nopeasti tarkastukseen ja sen myötä selkeään voittoon, sillä hevosessa ei ollut mitään huomautettavaa. Upea nousu hevoselta, joka keväällä sairasteli rankasti.

Vähitellen ympärilleni kerääntyi jutturinki. Uuttulaiset olivat saapuneet tuomaan jotain Turusen äänentoistolaitteita ja katsoivat samalla Karin maaliintuluon. Arvosta elettä.  Nina tietenkin puuhaili omiensa kanssa ja höyrysi vähän joka suuntaan. Kuuntelin polveilevaa keskustelua puolella korvalla ja tuijotin tarkasti linjojen alle. Lopulta sieltä vilahti Sellan valkoinen takamus ja siirryin maalilinjalle. Tulivat kaikessa rauhassa ruohonkorsia nappaille ja maalitoimihenkilöt sitä vähän naureskelivatkin. Mihinpä siinä enää oli kiirettä. Mentiin ihan sovinnolla omalle taukopaikalle, jossa meidän kaikki kamatkin olivat. Syke oli heti jossain 70 iskun tuntumassa. Putsailin jalat ja vatsan ja kupeiden kohdat sekä kostealla rätillä kasvot. Nälkä tuntui olevan kova, mutta ei nyt sentään päästetty syömään. N. 10 minsan jälkeen lähdettiin valumaan tarkastukseen. Ei mitään ihmeellistä. Syke oli sallituissa rajoiossa ja missään muussakaan ei ollut mitään huomautettavaa. Sijoitus oli kolmas ja keskinopeus jotakuinkin 14 km/h. Vauhdinjako ihan älyvapaa.

Hevonen pääsi eroon tossuistaan ja sai kylmät etujalkoihin. Sai syödä ja juoda. Mä kävin kuulostelemassa tyttöjen tulokset ja jotain siinä vielä heti vanuttiin ja sen jälkeen lyötiin hevoset koppiin ja lähdettiin kotimatkalle. Team Nadir jäi odottamaan palkintojenjakoa ja toimitti laatikollisen näkkäriä illemmalla tallille. Taitaa olla talven näkkärit nyt kasassa. Ajomatka meni menomatkaakin nopeammin, sillä oltiin tarkkoina risteysten suhteen. Otettiin hevoset ulos, kuorittiin Sellan kylmäsuojat pois ja lisättiin Napille loimi. Pääsivät tarhaan liikuskelemaan ja nakertamaan heiniään.

Hetken päästä tulivat peräjoukotkin. Nopeasti oli kamat kannettu paikoilleen ja kaikilla oli kiire syömääm roskaruokaa. Meille tämän reissun merkitys liittyi lähinnä Nadirin ja Selkankan tutustuttamiseen. Ritalle tämä oli kvaaliratsastus ja tietenkin repaleisen kevään ja alkukesän jälkeen paluu kisatantereelle oli merkittävä. Ja vielä kun tulos oli voitto, niin päivä oli “meidän tallille” erittäin onnistunut.  Saana teki myös upean suorituksen. Mintun hevonen ei ikävä kyllä tänään olut iskussa. Mutta sekin seikka on vaan opittava.  Ja Minttu sai kuitenkin iloita siitä, että hänen hevosensa voitti. Mukava päivä kaikkinensa.

Illalla kävin kymmeneltä ottamassa pariskunnan sisälle. Kovin olivat tyytyväisiä eloonsa ja oloonsa. Kopeloin kintut ja lihakset kummaltakin ja kaikki vaikutti olevan hyvin. Ja samalla tuntui siltä, että tällä konstilla saatiin Nappi hyvin ujutettua laumaan sisälle.