Kari tuli töistä, kun olin lähdössä tallille. Homma oli mennyt toivotulla tavalla ja painui nukkumaan. Kävin hoitamassa aamukuviot ja palailin kotiin ottamaan pienet päiväunet. Kun Kari aikanaan heräili, niin Laura lampsi pihapiiriin ja lähtivät tallille. Kimppalenkki. Suurimmalta osalta homma meni hyvin, mutta jälleen kerran Sella lähti hetkittäin lapasesta. Lieto lähestyy, joten saapa nähdä, miten likan käy. Tekivät iltatallin ja jättivät ovia jo rakosalleen. Sen verta lähellä kesäkin jo on.

Toinen juttu, joka lähestyy kovaa vauhtia on kevään tuomarireissut. Pitäisi hoitaa matkaliput ja Venäjälle viisumi. Tää periteinen juttu, että onhan vielä aikaa ja sitten hups, ollaankin jo aatossa. Täytyy hoidella asiat kuntoon. Mä tykkään, että kaikki on hyvissä ajoin ortnungissa. Toisin kuin eräät nimeltä mainitsemattomat tahot. Eipä silti, jos olen ymmärtänyt oikein, niin Turusella on Viron reissuun varattu ja niin lauttaliput kuin majoituksetkin!

Kuudelta lähdin ajelemaan taas putki punaisen Ritasiin. Kun pääsin perille, niin vähän hämmästelin avoimia ovia ja valaistua tallia ja tallissa kaurojaan mutustavia hevosia. Kun sitten haahuilin pihattojen puolelle, niin Carohan siellä viritteli jo sähköjä päälle. No niinhän se oli, että oltiin sovittu hänen hoitavan aamutallit, mutta sinnehän mä sitten olin tunkemassa. Noh, laiteltiin otukset kimpassa pihalla ja jäin sitten siivoilemaan karsinoita. Saan kyseisestä hyötyliikunnasta pisteita meidän työpaikan kuntotempauseen. Olen IHKU-tiimin vetäjä ja kamppailemma kovasti kolmannesta sijasta, joten jokainen hyötyliikunnan murunenkin pitä ottaa pois. Paluumatkalla ajoin ratsiaan, ylinopeutta ja talvirenkailla, mutta onneksi olivat vaan kiinnostunut, olinko kännissä. No ylätys, en ollut.

Pakkopysähdyksen jälkeen ajelin taas ihanassa aamuauringossa kotiin herättelemään nukkuvaa äijää ja nukkuvaa koiraa. Hetkeä myöhemmin pakkasimme itsemme autoon ja lähdimme ajamaan Pinsiöön. Nukahdin hetkeksi ja oltiin jo lähes kohteessa. Ilmeisesti oli ollut moottoritie kuuma.  Maajoukkueen valmennusrenkaille oli tarjolla harvinaista herkkua. Olaug ja Ole olivat tulleet pitämään My Way -luentoaan. Olen saman luennon käynyt kuuntelemassa muutama vuosi sitten Virossa ja asioita on Carstensenien kanssa käytä läpi ja  vertailtu näkemyksiä vuosien varrella muutenkin moneen otteeseen. Oli kuitenkin ajateltu, että käydään ystäviämme tervehtimässä. Ja jälkikäteen olin tosi iloinen, että uhrattiin osa päivästä tähän tarkoitukseen.

Tähtäsimme paikalle ruokiksen aikaan, mutta homma oli jo pienimuotoisesti karahtanut kiville ja aikataulu pettänyt. Ehdittiin hetki nauttia ihanasta auringosta ja sitten oli puheessa tauon paikka.  Otettiin luennoitsijat kyytiin ja suunnattiin Scan Burgeriin. Siellä iloinen joukko nautti terveellisen lounaan. VIlkas jutustelu soljui aiheesta toiseen. Keskusteltiin myös päivää polttavasta aiheesta, eli Padisen heinäkuun kilpailuista. Sinne halajaa monen mieli ja jopa norskit saattavat harkita EM-kisojen jättämistä väliin, jos palkintosummat ovat oikeasti merkittävät. Saa nähdä. Onko vain paljon puhetta, mutta vähän kauroja, vai onko niitä kaurojakin oikeasti tarjolla. Kyllähän se valtavasti houkuttaa, että kv-luokissa osallistumismaksu olisi ihan nimellinen ja pitäisi sisällään kaiken mahdollisen ja kansallisissa luokissa osallistumismaksua ei olisi ollenkaan. Tarjous, johon on aika vaikea sanoa ei.

Suurin osa leiriläisistä on mulle vähän vieraampia, uudempia tulokkaita, mutta hyvä on porukan kesken henki. Ei kyräilyä, ei mulkoilua vaan aitoa yhdessä tekemistä ja samaan hiileen puhaltamista. Toivottavasti kilpailutilanteessa löytyy myös halua haastaa ja hakea yksilösuorituksia. Mukana on monen tasoista porukkaa ja tämä systeemi takaa sen, että haastajat pääsevät hyvin ajamaan itseään sisään ja ammentamaan vaikutteita konkareilta. Joskus aina mietin, että pitäisikö renkaisiin olla tiukemmat kriteerit, mutta toistaalta tämä nousevien harrastajien nostaminen renkaiden läheiseen tuntumaan haastajiksi voi olla motivoiva juttu. Porukka on kovin monelta tasolta ja siinä on omat haasteensa ja riskinä se, että osa on pihalla ja osa ei koe saavansa juuri mitään uutta itselleen. Mutta uskoisin kuitenkin, että jokainen sai jotain ja ainakin vahvistusta omaan tekemiseensä. Ja ilman muuta yhteiset tapaamiset ovat tärkeitä koko tulevan joukkueen  kannalta.

Pidän Olaugin ja Olen tavasta pilkkoa tekeminen pienen pieniin palasiin ja rakentaa niistä juuri heille sopiva kokonaisuus. Jos kuulijat ottaisivat edes osan tarjottimella annetuista pienistä nikseistä käyttöön, niin monen tiimin tekeminen harpaisi paljon eteenpäin ja jalostunut tekeminen näkyisi mm. tauko ja huoltotoiminnassa. Jokaisen liikkeen ja asian pitäisi olla perusteltua ja jos joku kysyy, että miksi tämä on näin, niin siihen pitäisi pystyä antamaan tyhjentävä vastaus. Sellaisesta tekemisestä mä tykkää. Jos on tarkka suunnitelma valmiina ja rutiinit, niin se helpottaa merkittävästi kilpailutilannetta. Ja kuten niin monen monta kertaa olen omilla kursseillanikin sanonut, niin ihan jokainen juttu pitäisi treenata kotona. Juoksutuksesta ja ell-tarkista lähtien siihen, miten huoltoalue ja taukoalue rakennetaan aina siihen, miten tarkastukseen ja lenkkeihin valmistaudutaan. Mikään kun ei tapahdu sattumalta. Ilmeistä ja kuhinasta päätellen kurssilaiset olivat innoissaan saamastaan informaatiosta. Jään odottamaan, miten anti tiimien tekemistä jalostaa.

Hetki katseltiin ensimmäisen ryhmän harjoittelua sileällä, ravissa työskeneltiin, löysällä ohjalla ratsasten hevosta pyöreään, pakottamattomaan muotoon ja taivuteltiin kulmissa. Perussettiä siis. Mä tykkään ehkä vielä enemmän Hannun vaakunasta, jossa samaa teemaa voidaan harjoitella. Sanottiin heipat ja poistuttiin paikalta. Kotimatkalla vielä pohdittiin valmennusviikonlopun antia ja merkitystä. Kari ja Ole olivat ehtineen puhua vähän kengitysjuttuja ja mä ehdin mainostaa 2018 NBCH-kilpailuja. Joten tärkeimmät kuulumiset oli ainakin vaihdettu.

Kotimatkalla käytiin pikaisesti pyörähtämässä tallilla. Laitettiin hevosille väliheinät ja kiirehdittiin kotiin. Kari otti pienet unet ja lähti yöksi töihin. Mä katselin lätkää tai jotain ja yhdeksältä lähdettiin Pedron kanssa ottamaan hevosia sisälle. Siellä möllöttivät ja jäivät tyytyväisinä talliin heinilleen hämärän jo hiipiessä yli tienoon.

Luvassa oli kevään tähän asti lämpimin päivä. Ja kyllä se lämpimältä tuntuikin. Valoa ja lämpöä, mitäpä ihminen muuta tarvitsee. Parin lämpimän päivän aikana luonto on loikannut huikeasti eteenpäin. Kotona oltiin kerrankin kumpikin ajoissa, mutta Caro heitteli hevosille väliheinää ja me töllisteltiin MM-lätkää ennnen tallireissua. Ilta oli tallilla ihana. Aurinko punasi taivaan ja päivän lämpö viipyili pitkään, muuttolinnut lentelivät sankoin joukoin ja hevoset olivat todella hyvällä tuulella. Niiden kanssa oli oikein ilo touhuilla. Kyllä kelit vaikuttavat niidenkin mielialaan. Kotimatkalla pohdittiin lajin nykytilaa. Hommaa vedetään niin moneen suuntaan, että lopputuloksena on väkisinkin pannukakku. Ehkä pikkuruisen lajin pitää sitten jakautua niin, että kilpailijat ja maastoilijat perustavat ihan omat lajinsa. Tällä hetkellä toiminta on todella sirpaleista, mutta mj-renkaiden toiminta ja yhtenäisyys ehkä tiiviimpää kuin koskaan.

Mulla päivä taas venyi aiottua pidemmäksi ja ennätin tallille Lauran ja hänen ”kuvaajansa” kanssa vasta kuuden jälkeen.  Laura puhui puolileikillään, että hän aikoo ryhtyä insta-julkkikseksi ja siksi tarvitaan kuvaaja. Eihän noita juttuja voi nauramatta kuunnella, mutta olipa mimmi sitten tänään laittautunut erittäin asiallisiin ratsastusvarusteisiin ja kuvaajakin oli mukana. Katselin hetken sitä menoa ja siirryin puuhaamaan muiden hevostan kanssa. Ohjelmassa oli satulattaratsastus ja koska ravi jo sujuu hyvin, niin siirryttiin laukkaharjoitteluun.  Likka on kyllä aika hämähäkki.  Olin ihan varma, että päästään maistelemaan Lauran omin pikku kätösin leipomaan kakkua, mutta näin ei käynyt.  Välillä oli kaulalla ja välillä kyljellä, mutta niin vaan pysyi kyydissä. Jupisi aina vaan Sellalle, että en mä noin helposti täällä pois lähde. Puolitoista tuntia taas sahasivat ja sitten tamma pääsi tyytyväisenä iltaheinilleen ja sitä ennen nappailemaan vähän orastavaa tuoretta. Kuten muutkin hevoset. Voi miten hyvältä yksikin pieni korsi tai sirkkalenti maistuu!

Hyttyset ovat saapuneet. Aina se menee niin, ett äjokin ihana juttu poikii jonkun vähemmän ihanan. Kuten nyt ihana valo ja lämpö poikivat nuo inisevät oliot. Meilläkin on aika kosteat paikat ja sellainen rämetyyppinen alue lähellä, niin kyllähän hyttysiä vaan on. Elättelen toiveita, että tulisi vielä joku kylmä yö, niin tappaisi nuo inhat ötökät.

Tytöt ottivat hevoset sisälle, harjailivat ne, kuuntelivat suolistoäänet, kopeloivat kintut ja lopuksi harjoittelivat sykekahvan käyttöä. Sekään taito ei ole välttämättä mikään itsestäänselvyys. Sykkeet saatiin mitattua ja hyvät yöt toivotettua. Kello oli lähempänä kymentä kun pääsin kotiin. Eikä Karikaan sen aiemmin ennättänyt, sillä oli kengityshommissa. Eikä mikään ihan helppo homma, niin kuin ei koskaan, mutta toivottavasti sai ongelmat ratkaistua ja polle pääsee viikonloppuna Olaugin valvovan silmän alla treenaamaan. Puhuttiin vähän illalla, että kaikesta päällekkäisyydesta huolimatta taidetaan ajella Pinsiöön tervehtimään Olaugia ja Olea. Ajattelin samalla aloittaa NBCH-kilpailujen markkinoinnin.

Töiden jälkeen napattiin Laura kyytiin ja suunnattiin tallille. Tyttö pisti Sellan ratsastuskuntoon ja menivät kentälle. Aluksi siinä oli vähän jotain säätöäkin ja Lauran kanssa tietenkin sitä on aika usein, mutta kun alkuun pääsivät, niin sujuihan se. Kenttä oli erinomaisessa kunnssa. Siivoilin vähän sinne unohtuneita paskoja ja samalla nypit irti rikkaruohoja. On kesäisin aina niin vähällä käytöllä, että se tuppaa ruohottumaan. Täytyy varmaan ratsastaa enemmän omalla kentällä tai vaihtoehtoisesti nyppiä rikkaruohoja pois.

Meillä oli Karin kanssa omat askareemme mutta lopulta ronttasimme puutarhatuolit kentän laidalle ja nautimme auringosta sekä ratsastuksen kommentoinnista. Kari kävi välillä oikein kädestä pitäen neuvomassa. Tyttö teki työtä käskettyä ja kentällä homma toimiikin aika kivasti. Sellakin oli kohtalaisen kivalla ja yhteistyökykyisellä tuulella. Melkein kympin saivat kentälläkin mittariin. Sitten olikin ja aika iltapuuhien. Likka vielä päätti hinkuttaa varusteita varusteöljyllä. Oli kai niin mielissään,  kun ratsastus sujui kivasti ja kyseli tietenkin taas, että koska pääsee kisoihin. Lietoa olen vähän ajatellut, mutta taitaa olla niin, että Urhon pitäisi lähteä eskortiksi mukaan. Nippa nappa oltiin yhdeksältä kotona ja kamalassa nälässä.

Satu heitti hevoset aamulla ulos. Päivällä aurinko helli ja nyt tuntuu keväältä. Illalla Kari teki omat rutiininsa. Tatanka oli aiempaa parempi, mutta edelleen nuhainen ja köhäinen.  Valkoiset onneksi vaikuttavat täysin terveiltä. Katsellaan.

Satu laitteli aamulla hevoset ulos. Menimme perintesen vappubrunssin jälkeen tallille touhuamaan. Nuoret hevoset ovat olleet räkäisiä. Ensin köhähteli Orvokki ja nyt flunssan oireista näyttää kärsivän Tatanka. Täytyy seurailla tilannetta. Mieliala sillä on matalalla, on yleisjäykkä ja köhähtelee.Sykekin vähän kohollaan. Onneksi on rokotettu kaikkea mahdollista vastaan, mutta vaihtelevat ja koleat kelit voivat olla ainakin osasyynä. Penikkahan on jo tosi ohuessa karvassa.

Urho sai uuden kengät ja Sella vuolun. Tämän jälkeen Laura ja Kari lähtivät lenkille. Tekivät vähän uuden kiekuran, joka varmaan sopisi Lauralle ja Sellalle paremmin, sillä yleensä ongelmat alkavat, kun suunta ja kääntynyt samoja jälkiä kotiin päin. Ympyrälenkki on yleensäkin paras ja vaikka pakollista pyörätiekäyntiä tuli nyt enemmän, niin ehkä parenpi kuitenkin näin.

Jos Laura pääsee starttaamaan Liedon yökisassa, niin olen tässä vaiheessa sitä mieltä, että Karin pitää lähteä Urhon kanssa mukaan. Muuten tyttö ei pärjää. Tavoite nyt kuitenkin edelleen on se, että vuoden yhteistyön jälkeen pääsisivät n. 30 km starttiin. Tänään ainakin lenkki meni hyvin ja tyttö oli iloisella mielellä. Hevoset pääsivät suihkuun ja iltapäiväheinille.

Keleistä valittaminen on ehkä yksi turhimmista valitusaiheista, mutta aika lähellä on valittaa. Luin aamulla Tanjan päivityksen siitä, että oli saaut myöhään illalla sakot huonosti tehtyjen lumitöiden johdosta! Vappuna! Teinkin oikein pieteetillä mersusta lumityöt ja lunta oli katolla kutakuinkin 5 cm. Olin taas puoli kuudelta liikkeellä ja hevoset olivat pihalla jo ennen kuutta. Ihan tyytyväisinä painelivat heinille, mutta oman pääni päällä kieppui kyllä musta kiehkura. Raivostuttavaa, että kaikki paikat ovat jäälleen kurassa. Lunta, vettä ja räntää on tullut siinä mittakaavassa, että edes nilkkamallisilla saappailla ei tallialueella pärjää. Kesärenkailla ei mulla olisi edes asiaa aamutallia tekemään. Älytöntä.

Seurailin pitkin päivää Ruotsissa kisattavien kv-kisojen etenemistä. Suomalaisia ratsukoita oli pari mukana, mutta ikävä kyllä kumpikaan ei selviytynyt maaliin asti.  Padice endurance festival julkaisi alustavan kutsunsa ja toden totta, kansallisissa luokissa ei osallistumismaksua ja kv-luokissa 50 e, joka pitää sisällään jo tallipaikan yms. Tästä oli ennakkotietoakin, mutta ajattelin uskovani, kun näen. Noin se menee, jos sponssirahaa on saatavilla. Luulenpa, että kotimaiset kv-rastukot suuntaanvat heinäkuussa tuonne ja kannustan kyllä alempien luokkienkin menijöitä lähtemään kokeilemaan onko ruoho lahden toisella puolella vihreämpää.

Kari meni iltapäivällä fiksailemaan kentän aitoja. Talvi on taas tehnyt tehtävänsä ja korjattavaa olisi oikeastaan aika paljon. Ja uutta tarhaakin pitäisi alkaa aitaamaan. Kun nyt kelit muuttuisivat keväisimmiksi, niin saataisiin jotain taas aikaiseksi. Tallin kalkitseminen oli viime kesänä hyvä juttu ja vedetään uutta kerrosta päälle tänäkin kesänä. Joistain asioista alkaa muodostua rutiineja.

Hevoset tulivat taas innokkaasi sisälle. Tatanka liikkui jäykästi. Lieneekö kolean kelin syytä, vai onko ottanut pataansa Orvokilta? Kari pyyhkäisi vähän sen takakaviosita ylimääräistä pois. Pikkuinen otti trimmauksen hyvin vastaan. Kotona sihautettiin simapulloa ja nautittiin perunasalaatista nakkien ja lihapullien kera. Kaivoin sentään valkolakit esille, mutta varsin maltillista on meidän juhlintamme. Kivahan se olisi kevään tuloa ja kesän alkua juhlia, mutta kun räntää tulee vaakatalossa, niin ei suuremmin houkuta juhlimaan. Vuosi sitten oltiin Virossa kisareissussa. Se olikin hyvä tapa juhlia Valpuria.

Työpäivät menivät kummallakin tahollaan vappuvapaata odotellessa. Mä kärvistelin purkamassa hyvivointikyselyä ja Kari pokkasi taas yhden huomionosoituksen hyvin tehdystä työstä. Töiden jälkeen pakattiin Pedrokin kyytiin ja ajeltiin tallille. Siellä kovati höristiin. Otettiin karsinat ja puuhattiin tavanomaisia puuhia. Kun karsinat oli siivottu, niin Perdokin pääsi vapaana burnaamaan ja kyllähän se siellä taas viiletti touhottamassa. Otettiin hevoset sisälle ja harjasin ne kaikki. Sellasta lähtee edelleen karvaa ja se olikin tämän talven paksussa karvassa. Urho alkaa olla aika lailla sulkasatonsa loppuvaiheessa. Katselin Orvokkia ja mietin, että eipähän mulla ole enää sitä kylmäverisen mielettömän turkin rapsutusta vaivoinani. Eipä tosin olen paljoa muutakaan. Kaipaan Hopoa mielettömästi. Puoli vuotta ei siis ainakaan riitä eläämän tasapainottumiseen. Elämä jatkuu, eihän se loppuakaan voi, mutta kyllä mun elämässä on edelleen valtava tyhjä aukko.

Koiralla on sisäinen kello vinksallaan ja se herätti mun taasen viideltä. Mitäpä sen jälkeen olisin sitten keksinyt kuin lähdin tallille. Lumisateessa. Hevoset hörisivät karsinoissaan ja olivat silmät sikkuralla, kun paikalle pärähdettiin niin varhain. Harjailin ne ja pistin pihalle. Sää ei tuntunut niitä häiritsevän ja painelivat kukin omalle heinäpussilleen. Katselin niiden touhuja hetkisen, siivoilin karsinoita ja lähdin räntäsateen saattelemana kotiin.

Kotona tehtiin pihahommia yltyvässä tuulessa ja sateessa. Mitä pidemmälle päivä meni, niin sen selvemmäksi tuli, että kukaan ei tänään lähde ratsastamaan. Totesin yhdelle ystävällekin, että harrastustoimintaahan tämä on ja jos tekemisestä ei saa iloa, niin parasta jättää tekemättä. Suurin ilo, mikä vapun aaton aattona tuntui ihmisillä olevan on lumiukkojen tekeminen. Toivottavasti nämä nyt ovat kevään viimeiset lumiukot.

Satu oli käynyt Orvokin kanssa touhuilemassa kentällä sillä seurauksella, että tolppia oli irtoillut paikoiltaan. Se taisi olla tamman mielipide vallitsevista sääolosuhteista. Kari kävi illalla ottamassa hevosia sisälle ja ne olivat kuulemma raivoissaan. Valkoiset koputtelivat tallin ovea kiivaina. Jotain rajaa takatalvessakin.