Jännä kosteahko lämpimähkö keli. Ei ihan sada, mutta ei paljon muutakaan. Ekat ratsukot lähtivät aamulautalla jo kohti Kõrvemaata. Päivän edetessä sinne tipahteli 11 suomalaista hevosta ratsastajineen ja huoltojoukkoineen. Kun me toimihenkilötkin saavutamme kohteen huomenna, niin pikaisen laskutoimituksen mukaan meitä pörrää venuessa yli 50 naamaria. Se on melkoinen määrä! Matkaratsastus lajina on kasvanut maailmanlaajuisesti huimasti ja sama suuntaus näkyy myös meillä kotimaassa.  Ja vaikka sisäiset ristiriitaisuudet repivät lajia, niin kasvu on kiistaton. Ja ennen kaikkea se näkyy ylemmille tasoille nousseiden ratsukoiden määrässä. Kärki on edelleen yhden tai kahden ratsukon varassa, mutta jos ulkosuomalaisia ei tähän tilastoon noteerata, koska eivät vaikuta täällä, niin kv-tason rastukoiden määrä on muutamassa vuodessa kasvanut merkittävästi ja tulee kasvamaan tämänkin vuoden aikana. Hyvässä nosteessa ollaan ja katseen on jo suunnattu ensi vuoden PM-kisoihin, jotka järjestetään taas Morvassa. Odotan kyläö menestystä jo tämän vuoden PM-kisoista, ainakin joukkuekisasta, mutta päätavoite takuuvarmasti kaikilla nytkin Virossa starttaavilla on vuoden päästä Morvassa.

Mulla on oli vielä napakka työpäivä ja illalla keräilin kamppeita kasaan, julkaisin vielä Liedon yökisan kutsun ja kuulostelin tunnelmia lahden toiselta puolelta. Kommelluksitta ei matka ihan kaikilta sujunut tälläkään kertaa, mutta se kuuluu asiaan.  Vähän oli jäänyt kotiin kamoja ja viedään puuttuvia juttuja huomenna perässä. Levollisin mielin kilpailijat vetäytyivät yöpuulle ja jokaiselle löytyi sopiva pielus, johon päänsä kallistaa.

Caro puuhaili tallilla ja Kari kävi ratsastamassa Urhon. Pitkäs aikaa nautiskelivat kouluratsastuksen ihanuudesta kentällä. Samalla Kari palautti tarhojen langat normaaliin muotoon. Tämähän tarkoittaa sitä, että nelikko pystyy elämään sulassa sovussa. Siltä se ainakin tällä hetkellä vaikuttaa. Ovat nyt olleet varsin pitkiä päiviä pihalla ja jos viikonlopuna on niin lämminta kuin luvataan, niin voisivat olla jo öitäkin ulkona. Kevättä ja kesää, sitähän tämä lupaa. Pitääkin käydä taas katsomassa, miten laidun kasvaa.

Tanja uhosi olevansa aamuseitsemältä tallilla! Ei tule ikinä tapahtumaan, ajattelin. Niin vaan alkoi aamulla tipahdella viestejä, joissa pari umpiunessa olevaa ipanaa nukkui autossa ja emäntä oli topakkana hevosauton puikoissa. Ja kuinka ollakaan niin vain puoli tuntia sovittua myöhemmin ja ennen Karia, Tanja ehti Ritasiin. Hevosen muikki pudotti kyydistä ja lähtivät lapsosten kanssa Hyvinkää cityyn aamupalalle. Tämän jälkeen äijälle syöteltiin taas juustopalleroita suuhun. Mutta ikäpolvet vaihtuvat sillä tällä kertaa syöttelijänä oli Taimin sijasta Arvi. Tanja siivoili muutaman karsinan odotellessaan ja lähti sitten kuskaamaan hevostaan takaisin kotiin.

Illalla Kari hoiteli iltatallin ja mä huitelin lentokentän Hiltonissa päivällisen parissa. Pohdittiin vähän Saanan ja Mintun kanssa lähitulevaisuuden hevoskuvioita ja samalla annoin likoille muutaman tehtävän aluillaan olevalle reissulle. Palataan heidän havaintoihinsa viikon päästä. Tytöille on varmasti antoista reissu tiedossa.

Caro hoiteli tallihommat aamusta iltaan alusta loppuun. Me otettiin töiden jälkeen päiväunet!

Perussettiä. Turusen piti tuoda Valedro kengitykseen. Mekin kiirehdittiin töiden jälkeen Pedron kanssa paikalle. No pienen pientä estettä ja  viivettä Hevonkuusessa, joten ei tulla Turusta eikä hevosta. Sen sijaan tuli raivostunut viesti, että jättää koko kisat väliin kun ei kerta mikään suju. Vähän toppuuttelin ja totesin, että mitä jos nukkuisi kuitenkin yön yli. No ei tarvinnut nukkua edes, kun jo illemmalla alkoi suunnitella uusia kuvioita. Kovan paineen alla rouva on ja tötä bookattu tällekin viikolle jokaiseen iltaan. Ja kun jokaisella osasella on merkityksensä, niin tottahan se on, mitä Tanja totesi, että monesta asiasta voisi tinkiä, mutta kengityksestä ei voi. Sen pitää olla just eikä melkein. Eiköhän tähänkin nyt joku ratkaisu keksitä.

Kaitsu etsi iltapäivällä reitti Suonpäät tallille, mutta ei löytänyt. Etsi Tuusulasta, kun pitää mennä Hyvinkäälle. Se on raivostuttavaa, että navigaattori sekoaa, jos kuntana ei ole Hyvinkää. Onneksi illalla oli parempi tuuri ja satulat löytyivät sovitusta paikasta. Carolle olin sanonut, että ei päästä koiraa kimppuun, jos joku ronttaa kamaa tallista autoon. Lupasi olla päästämättä.

Kuudelta valokello helähti lirkuttamaan. Kari lähti töihin ja mä lähdin hakemaan ”tulevaa instajulkkista” aamutalliin. Auriko paistoi kivasti ja keväiseltä tuntui, vaikkakin vähän kirpsakalta. Hevoset laitettiin ulos. Koko nelikko takaovesta. Orvokki päätettiin ekana, valkoiset louskuttivat hampaitaan. Sitten Tatanka, joka on ollut kovin sovitteleva tässä uudessa tilanteessa ja viimeisenä sitten valkoiset hirmut. Pientä pyrähtelyä pihassa, mutta kukin löysi oman heinäpussinsa ja keskittyivät syömiseen ja me teimme aamutallin ja joimme kupposet teetä. Yhdessä kauhisteltiin kissojen lahtaamaa jänistä ja kun oltiin poistumassa paikalle, niin siitä oli enää luuranko jäljellä. Hirveitä petoja!

Kun aamuheinät olivat huvenneet, niin Laura haki Sellan harjauseen, löi sille Champion Pron selkään ja suuntasi pellolle. Isolla ympyrällä työskentelivät kooten ja kasvattaen niin ravia kuin laukkaa.  Meno näytti yllättävää kyllä hyvältä ja hallitulta. Lauralla oli kiire äitienpäivälounaalle joten minä vahdin kelloa ja lopetun treenin tytön mielestä aivan liian aikaisin, kun kaikki meni kerrankin niin hyvin. Totesin, että homma kannattaakin lopettaa aina silloin, kun menee hyvin. Vähän vastentahtoisesti tyttö teki loppuverkat ja palautti tamman takaisin tarhaan. Sanottin nopeat heipat ja jätettiin lauma nauttimaan auringosta.

Caro lisäisi iltapäivällä heinää ja iltasella myöhään käytiin ottamassa hevoset sisälle. Siististi tulivat. Pakkasin Kaitsua varten Podiumin satulakassin täyteen kamaa. Pari satulaa ja parit suitset. Ilmoitin miehellä, että saa hakea ja hengellään joutuu vastaamaan, sillä paketin arvo oli kolmisen tonnia. Päätyvät Hevoset Kaivarissa- tapahtumaan näytille. Toivottavasti palaavat myös hyväkuntoisina takaisin kotiin.

Suruliputus. Presidentti Koivisto nukkui pois eilisiltana. Ei mitenkään järisyttävästä vaikuttanut meidän elämään, mutta toki elämän rajallisuus aina koskettaa ja muistuttaa siitä, että emme me kukaan täällä ikuisesti ole. Caro laittoi aamulla hevoset pihalle ja me suunnattiin siihen suuntaan yhdeksän jälkeen. Laiteltiin heti alkuunsa hevoset jälleen samoihin lankoihin. Pieni ralli siina alkoi heti, mutta kun heinää oli turvan edessä ja aurinko lämmitti mukavasti, niin menokaan ei mitään tavatonta ollut.

Tehtiin kaikessa rauhassa tallihommia ja tarkkailtiin silmäkulmasta menoa tarhoilla. Carokin tuli pihalle katselemaan menoa.  Parin tunnin jälkeen todettiin ,että homma on hanskassa ja lähdetiin Haudankoskelle viettelemään äitienpäivää vähän etukenossa. Caro jäi kotiin leipomaan ja lupasi tarkkailla tilannetta. Sovittiin, että ilmoittaa, jos jotain oleellista tapahtuu. Kun palattiin pihapiiriin, , niin huomattiin jo kaukaa ihan uutta arkkitehtoonista tyylisuuntaa aitarakennelmissa. Orvokki oli jälleen tullut samasta paikasta lankuista läpi ja jatkanut edelleen aimmin hyväksi todetulla tyylillä pihaportin läpi. Caro oli päättänyt varmistaa, että kolmatta kertaa niin ei enää tapahdu. ehkä tuo virity ei silmää hivele, mutta jos ajaa asiansa, niin yritän kestää. Näin iltapäivällä tilanne vaikutti jälleen ihan stabiililta. Orvokki saa olla ja hengittää, mutta kyllä Urho sitä koko ajan vahtii silmä kovana ja aika ajoin sitä täytyy käydä väistättämässä.

Laitettiin kaikki iltaa varten kuntoon ja jaettiin pienet väliheinät. Iha sopuisasti söivät, mutta tässäkin tilanteessa Urhon pitää varmistaa, että niin halutessaan se saa Orvokkia pyöritettyä säkiltä toiselle. Ja saahan se. Ei Orvokki oikeastaan vastaan laita yhtään.

Illalla Kari kävi ottamassa pollet sisälle. Kaikki tulivat takaovesta sopuisasti vuorollaan. Orvokki jätettiin viimeiseksi ja leaun louskuivat käytävän molemmin puolin, kun se tuli vuorollaan sisälle Onhan se nyt aika kovassa koulussa, mutta noin se vaan menee. Vuosi siten katselin menoa tippa linssissä, kun säälitti Tatankan kohtalo, mutta nyt se on jo ihan täysvaltainen laumansa jäsen. Se tosin on hyvin sovitteleva tässäkin tilanteessa ja kaveeraa sekä tunkeilijan että yrinlauman kanssa.

Piti yrittää päästä töistä lähtemään ajoissa, kun aurinkokin vähän paiseli. Yritykseksi jäi ja Kari sekä Laura odottivat ja tennari teputtaen meillä, kun ennätin kotiin. Pakattiin piskikin kyytiin ja suunnattiin tallille. Aurinko paistoi ja myös kentän takaa kulkeva kuja oli kuiva, joten päätettiin koklailla taas hevosia yhteen. Sellan oli tarkoitus lähteä ratsastukseen, joten ajateltiin, että nuoret tytöt ja Urho voisivat tulla juttuun. No niinhän ne tulivatkin. Urho kävi Orvokkia jopa vähän rapsuttelemassa. Varsin arvovalaisesti toki, mutta kuitenkin.

Sella oli näkymättömissä tallin takana ja lähti siitä kohti Hyvinkäätä asfalttitietä pitkin ja mä loikkasin Pedon kanssa oikepolkua pitkin Erikan risteykseen, rekkaahan sieltä taas tuli ja viereisen talon pihassa joku suhisutti painepesuria oikein huolella. Mietin, että mitenkähän parivaljakon käy, mutta Sellahan oli ihan rauhallinen, kun liityttiin miniotuksen kanssa joukkee. Pedroki kelpaa tammalle matkakumppaniksi. Se otti heti peesausasemat ja käveli kaikessa rauhassa autoaan pesevät ukkelin ohi. Ylitettiin tie ja jatkettiin porukalla laitumia kohti. Käytiin tutkailemassa heinän kasvua. Ei ollut paljoa, mitä tutkia. Luulisin, että kahteen viikkoon ei ole laitumille ainakaan asiaa. Palailtiin samoja reittejä takaisin ja Sella siirtyi kentälle. Ja samalla sekunnilla Urho alkoi jahdata Orvokkia.  Vetelivät hevosenkenkää reunasta toiseen Taanka juoksi statistina mukana ja Sella pyöri kentällä. Lopulta Orvokki puski aidoista läpi ja jatki samoilla höyryillä vielä pihaportista läpi. Meidän kiltit piltit jäivät tietnekin tarhaan hämmästelemään, että kuinka se nyt leikistä suuttui. Karilta loppui huumorintaju ja hevoset erotettiin. Tatanka ja Urho jäivät apeina seisomaan langan eri puolille päät yhdessä.

Sella teki treenit loppuun, muutaman laukanvaihdon ja muuta mukavaa. Vaihtelevalla menestyksellä. Sitten se pääsi vähän etsimään satunnaisia vihreitä korsia suuhunsa ja sen jälkeen talliin. Ysin kieppeillä sammutettiin valot ja toivotettiin hyvät yöt. Räppänöitä jätettiin auki. Kotimatkalla Laura vähän hämästeli sitä juoksentelua. Selitin että eiköhän se parissa viikossa tasaannu ja sitten laitumillelasku tulee olemaan helpompi. Caron kanssa sovittiin, että yritetään taas huomenna uudelleen.

Illalla väkersin vielä omaa asiaani maajoukkuevalmennettavien tiedotteeseen. Hilla tekee äärettömän hyvää työtä tiedotteen parissa.  Koska kv-toiminnasta ei mikään muu taho ollut kiinnostunut tiedottamaan, niin Hilla otti vastuun hommasta. Multa syntyy helposti rivi silloin ja toinen tällöin, mutta jonkun pitää hommasta kantaa päävastuu. Se joku on Hilla, joka komitean tiedottajavuosinaan jo kehittyi mielettömästi. Kaikki muu oli jo valmiina, mutta mun jännitysjupinat puuttuivat, joten meni ihan yötöiksi, mutta sain osuuteni tehtyä ja uusi tiedote tupsahtaa julki varmaankin viikonlopun aikana. Esikuvia tarvitaan ja jokaiselle uudelle tulokkaalle kannustimena ovat vähän pidemmälle edenneet, joten tiedotteella on tärkeä rooli lajin kehitystä ajatellen. Hyvä, että jotkut jaksavat tehdä talkootöitä lajin positiivisen julkisuuskuvan eteen. Mun into on aika vähäinen, mutta kun pyydetään, niin en ihan tohdi kieltäytyäkään.

Ihan kuin pikkiriikisen alkaisi olla lämpimämpää. Ainakaan lunta ei sada niin paljoa enää. Ihmiset täyttävät somen lumikuvilla ja onhan se vähintäänkin koomista, että monin paikoin hetkellisesti lunta on enemmän kuin viime vuoden jouluna. Mulla lipsahti taas töissä vähän hyohempään, mutta Caro laitteli lisäheinää ja mentiin kimpassa ottamaan hevosia sisälle myöhäistetyn aikataulun mukaisesti. Hevoset ovat tyytyväisinä pihalla, kun vaan heinäpalvelu pelaa. Tataka yskähtelyä on taakse jäänyttä elämää. Onneksi niin.

Kiireinen työpäivä. Vähän pukkaa hiki otsalle, kun pitäisi saada vihonviimeisetkin tuhertajat valmistumaan. Keppiä ja porkkanaa, keppiä ja porkkanaa. Töiden jälkeen pedaali pohjassa Toijalaan. Koolle oli kutsuttu maajoukkuevalmennettavien renkaat ja joukkueen tukijoukot. Käytiin läpi viikonlopun valmennusta. Paikallaolijat tuntuivat olleen tyytyväisiä antiin. Mieittiin myös, mitä jatkossa toivoittaisiin. Seuraavana aiheena oli tietenkin tulevat kilpailut Korvemaassa. FEI-luokkiin lähtee 9 ratsukkoa ja kansalliseen 80 km :n kisaan muutama. Lisäksi Nina on päästewardina ja minä tuomarina. Vielä kun huomioidaan tuomariharjoittelijat ja huoltajat ja mahdolliset kannustusjoukot, niin meitä on melkoinen määrä väkeä paikalla. Jännä nähdä muiden maiden osallistujat. Hyvä pöhinä on päällä ja tapaamisessa huokui luottavainen ja innostunut henki. Vaikka emme ole olleet kovinkaan aktiivisia, niin mukava on seurata uusien yrittäjien etenemistä.

Kari hoiteli tallikuviot. Tatanka yskähteli viime viikon loppupuolella, mutta nyt ei ole köhähtelyä enää kuulunut, muutenkin typykkä on ollut pirteämpi. Kelit ovat kylmät ja välillä sataa ihan rehellistä lunta. Eli ei kovinkaan keväistä, vaikka lupailtu on, että vähitellen päästäisiin edes keskiarvon lämpötiloihin. Nyt ollaan reippaasti alle ja kevätkin on pari viikkoa myöhässä.

Mä humputtelin pitkää työpäivää ja urheiloppilatos seminaaria, joten Kari sukkuloi tallilla. Ei mitään uutta. Nuoret edelleen keskenään ja valkoiset keskenään. Orvokki pomottelee satunnaisesti Tatankaa, mutta nauttikoot nyt, koska viikonloppuna kokeillaan taas kimppatarhausta ja sei ei tiedä juhlapäiviä Orvokille.