Satu paiskasi porukat pihalle jo kohta kuuden jälkeen. Kari sitten illalla kävi kaveruksia viihdyttämässä ja otti ne sisälle.

Satu kävi aamuvarhaisella nakkaamassa nelikon pihalle.  Taivaalta tihkuaa vuoroin vettä ja vuoroin lunta ja välillä vähän paistelee aurinkokin. Saappaat ovat ainut järkevä tallijalkine. Hevosia vaihtelevat sääolosuhteet eivät haittaa. Eikä myöskään Pedroa. Iltatallin aikaan se kirmaili jälleen elämänsä innolla pitkin pitäjää. Se onkin nyt ihan kunkkuna, kun Fasu on poissa.

viron kisat lähestyvät ja osallistujilla on tiukat valmistelut jo käynnissä. Suomalaisia varmaankin tulessa yli 10 ratsukkoa. Meitä toimitsijoita on pari ja vielä kourallinen tuomariharjoittelijoita. Kun mukaan otetaan huotojoukot, niin meitä on varmaan kisapaikalla 50-60 suomalaista. Kun on taas ostettu sinivaikoisia edustusvaatteita, niin näkyvyys on taattu. Toivoittavasti kv-kausi alkaa hyvissä merkeissä ja tästä tulee suomalaisen mr-historian paras vuosi. Ensimmäiset kv-startit nähdään tulevana viikonloppuna Ruotsissa. Mielenkiinnolla niitä seurata netin yli kotoa käsin ja lauantaina kisataan Babolnassa myös. Väkisinkin tulee mieleen oma reissumme Unkariin. Se on yksi opettavaisimmista kisareissuistamme, vaikka ei maaliin asti silloin päästykään ja paljon oli nieleskeltävää heti suorituksen jälkeen. Silti mikään reissu ei ole ollut turha ja lämmöllähän näitä aina muistelee. Vähän olen pahoillani, että tämän vuoden Babolna Derby on aina pieni kisa osallistujamäärien perusteella. Kiinnostava on 100km:n valjakkokisa. Toivottavasti joku julkaisee taas videomateriaalia tapahtumasta.

Caro on lähdössä lomareissuun, joten ahkeroi alkuviikon tallilla. Kelit ovat todella arsesta! Jotain sataa koko ajan, vain sateen olomuoto vaihtelee.

Ajelin taas aamulla tallille lumisessa säässä. Kevät ei suuremmin nyt kyllä anna lupauksia. Hevoset olivat taas pihalla jo ennen puolta seitsemää ja olin kotimatkalla ennen seitsemää. Kun pääsin kotiin, niin otin pienet torkut.

Taas puolen päivän havinoilla palailtiin tallille. Kun tallityöt oli pääpiirteittäin tehty niin otettiin Tatanka kaviohuoltoon. Etupää tehtiin ja hyvin sujui. Viimeisteltiin hoitokäsittely intensiivisellä harjailulla ja jouhien kiillottelulla. Sitten napero pääsi takaisin tarhaan. Seuraavaksi käsittelyyn otettiin Sella. Samat jutut ja lyhensin häntää vielä kymmenisen senttiä. Sitten satula selkään ja lenkille. Tavanomaista Sellaa, ei enempää ei vähempää. Puolentoista tunnin lenkki ja huuhtaisut päälle.

Kun Sella oli lenkillä niin otin Urhon puomille ja hinkutin siitä irtokarvaa ja siistin harjan sekä hännän. Vähän sen piti bullistella Orvokille, joka seuraili heti lankojen takaa toimitusta kiinnostuneena. Käytiin myös kentällä vähän käppäämässä. Lopuksi laitettiin kaikki valmiiksi ja lisäiltiin otuksille vähän heinää. Kari ajeli illalla ottamaan niitä sisälle. Päivä päivältä homma venyy myöhemmäksi kelien niin salliessa.

Aamutuimaan heräsin jopa vähän ennen aikojani ja lähdin päästämään hevosia pihalle. Ennen puolta seitsemään olisivat jo tyytyväisinä heinilään. Touhuilin jotain pientä ja harjasin hevoset ennen kuin palailin takaisin kotiin.

Puolilta päivin palailtiin tallihommiin  ja pistettiin nelikko yksiin lankoihin. Kaikki olisi voinut varmaan mennä myös ihan kivasti. Koska kelit ovat olleet vetiset niin puolet tarha-alueesta on vielä mutaista ja tästä syystä takatarhaan ei oikein kukaan halunnut mennä ja porukat pörräsivät tallin takana olevalla kuivalla alueelle. Mun makuun tilaa oli liian vähän ja porukka ei lähtenyt kiertämään perinteistä hevosenkenkää ollenkaan. Toisin sanoen liian hapokasta! Toisaalta tietenkin hyvä niin, että pysyivät kuivalla sektorilla, sillä märällä ja liukkaalla pohjalla voisi sitten taas sattua mitä tahansa.  Tatanka siinä sattuikin sitten taas tulilinjalle ja otti pienen kolauksen. Illalla tarkastuksessa huomasin, että muutaa kolhu oli tullut muillekin siinä häsellyksessä. Todettiin, että yksinään niitä ei nyt tohdi jättää keskenään ja tarha pitäisi saada kuivemmaksi, jotta yhdistäminen olisi oikeasti hyvä idea. Eli nyt jäädään odottelemaan kuivaa kautta. Urho käyttäytyi aika lailla samoin, kuin vuosi sitten. Oli tulokkaalle aika ilkeä. Paimensi omat naiset yhteen ja pyrki pitämään Orvokin ulkopuolisena. On se ihmeen julma. Ovat kuitenkin ihan sopuisasti nuuskutelleet toisiaan puomilla ja muualla ja asustelevat vierekkäisissä karsinoissa. Ei sitä niin vaan laumaan tulla. Tulikokeeseen joutuu jokainen ikään, kokoon ja sukupuoleen katsomatta.

Kari kiirehti töistä tallille ja pisti Urhon ratsastuskuntoon ja ei muuta kuin selkään ja kentälle. Urho-poika teki työtä käskettyä ja toteuttu ratsastajansa toiveet.

Hevosten ulkoiluaikaa on pidennetty ja hyvin viihtyvät pidennetyillä aukioloaikoina. Vielä kun saataisiin tarhat kuiviksi, niin saisivat olla pihalla öisinkin. Noh, nyt on maa kostea ja öisin pakkasta, välillä kovastikin, joten odotellaan ja odotellaan. Kyllä kesäkin vielä tulee.

Todella koleaa keliä ja juuri kun tarhat alkovat vaikuttaa kuivilta, niin vettähän sieltä on nyt taas saatu. Kari hoiteli tallikuviot keskiviikkona ja meikäläinen huiski tallilla torstaina kun Kari kiirehti tekemään kisakengitystä Kirkkonummelle. Pedro oli mulla assarina ja olimme totaaliset märkiä, kun hevoset oli otettu sisään ja aamun henät laitettu valmiiksi. Mun oli pakko kääriä koira pyyhkeeseen ja itse kuorin kaikista märimmät päällikerroksen pois ja pistin auton lämppärin täysille kotimatka ajaksi.

Viikonloppuna kilvoitellaan pohjanmaalla vähäväkisissä merkeissä. Tyylipuhdas suoritus järjestävältä taholta, että kisat pidetään vaikka osallistujia ei mukaan lähde kuin kourallinen. Rakkaudesta lajiin, voitaisiin todeta.

Meillä kotona alkoi melkoiset kaivuut ja sen takia olikin sovittu, että Caro hoitaa kaikki tallikuviot. Jos sanotaan, että hevosharrastus on kuin heittelisi seteleitä takkaan, niin kyllä näissä vanhan omakotitalon kunnostus- ja korjaushommissa on ihan sama meininki. Rahaa palaa niin että heikkohermoisempaa pyörryttäisi. Perinteinen sanonta, että jos ei mene vähitään tonnia tunnissa niin ei ole hauskaa toteutuu tässäkin. Kyllä on hauskaa! Ratkireimukasta jopa.

Maanantai ja vapaat jatkuvat. Caro laitteli hevoset aamulla ulos ja siivosi karsinatkin. Karin piti aloittaa kotona pieni piharemppa, mutta tarvittavia juttuja olikin jäänyt tallille. Lähdetiin koko konkkaronkka siis nauttimaan aurinkoisesta aampäivästä tallilla. Pisteltiin paikat kuntoon jo iltaa varten. Kiertelin paikkoja ja listasin mielessäni, mitä kaikkea pitäisi kesällä taas saada aikaiseksi. Paljon!

Olen yrittänyt aktiivsesti pitää pyhien ajan yhden ajatuksen poissa mielestä. Se ajatus on Hopo. Aikanaan juuri pääsiäisenä käytiin sitä koeratsastamassa. Kyllä siitäkin on jo kauan. Ikävä on kova. Ratsaillekin tekisi mieli. Ristiriitaisia juttuja. Sain yhdeltä ystävältä kuvaviestin, jossa hän oli pitkän ratsastamattoman kauden päätteeksi päätynyt satulaan. Mieltä lämmittävä juttu. Onhan se valtava asia päästä tekemään hommaa, josta nauttii ja joka käy terapiasta.

Varsat tulevat kivasti juttuun. Orvokki on ottanut aseman määrät heinäkasoista ja sen sellaisista. Mutta toisaalta se on varsin riippuvainen Tatankasta ja kiehnää kyljessä koko ajan. Urho suhtautuu tulokkaaseen suopeasti ja Sella epäsuopeasti. Ensi viikonloppuna aletaan varmaan yhdistella laumaa. Kari arvelee, että Sella näyttää kaapin paikan. Enpä tiedä…

Illalla kävin tekemässä iltatallin. Caro tuli taas hengailemaan ja puuhailemaan Orvokin kanssa. Täyttelin kaikki mahdolliset heinäsäkit ja pöllytin heinälässä oikein huolella. Meillä on kohtalaisen kivasti kuivaheinääkin vielä jäljellä. Siitä on monella huutava pula ja kenelläkään ei ole ylimääräistä myytäväksi asti. Kuvikevarastossa tein pikaista laskutoimitusta ja kuivikekulutus on ollut arvioitua vähäisempi. Pellettirouhetta jää hyvin odottelemaan seuraavaa sisäruokintakautta.

Kun ajelin kotiin, niin aurinko oli laskemassa. On se hienoa, että valoa riittää myöhään iltaan!

Kari kävi aamulla silmät ristissä yötöyn jälkeen päästämässä hevoset ulos. Oli sitten mielestään jo hereillä niin paljon, että siivosi myös karsinat. Mä puolestani lähdin Pedron kanssa puoli kahdeksan jälkeen ajelemaan Lietoon pitämään taas yhtä Matkalla matkaratsastajaksi-luentoa. Hyvä keikka, innostuneita ihmisiä ja Majatallilla on kiva käydä, sillä puitteet, tarjoilut ja porukka on aina kohdillaan. Tästäkin reissusta tarkemmin Tien päällä-osiossa.

Paluumatkalla kiirehdin tallille, sillä työkaverini oli tulossa innokkaat heppetyttötyttärensä kanssa auttelemaan tallihommissa. Tutustuimme hevosiin ja sitten likan kanssa tehtiin kaikki meidän tallirutiinit. Lisättiin vähän kuiviketta, laitettiin heinät, laitettiin vedet, laitettiin väkkärit. Sitten otettiin yhdessä hevoset sisälle ja tyttö sai harjata Tatankan ja Urhon. Kovin oli innostunut ja lupasin että saa tulla toistekin.

Caro tuli vähän seitsemän jälkeen tallilla ja sovittiin alkavan viikon kuvioista. Aika paljon helpottaa juttuja, kun Caro jaka tallitöitä. Muutenkin jotenki mukava nähdä tallilla joskus joku. Eipä silti, kyllähän mä ennen kaikkea arvosta omaa rauhaa ja tekemisen vapautta. Mutta on se silti kiva, että tallilla joskus joku käy ja voi vaihtaa kuulumisia.