Jarko oli taas lupautunut apupojaksi ja äijän kanssa kirmasivat iltapäivällä nikkaroimaan ja ennen kaikkea siirtämään vesikuutiota pihalta sisätiloihin. Putkaria on odoteltu nyt viikko ja olkien pitäisi myös pian tulla.

Mulla oli treffit fyssarin kanssa ja saatiin taas puitua ajankohtaiset asiat. Lisäksi sain palautetta, että olkapää ja niskan seutu on nyt aika kohtalaisessa kunnossa. Talikointi pienessä mittakaavassa tuntuisi sopivan. Saviolta kurvailin vauhdikkaasti Litukan kautta Herkkuun ja taas oli raksamiehille apetta vietäväksi. Kävin pikaisesti pyörähtämässä tallilla ja kiirehdin sitten kotiin pitämään Dottielle seuraa.

Kari lähti aamulla varhain Laukkoon kengityshommiin ja sai nakata hevoset pihalle matkan varrella. Mä sitten sain aloitella aamulla rauhassa ja painelin tallille aavistuksen myöhemmin. Hevoset olivat rauhallisia pienessä laumassaan. Niitä kiinnosti suunnattomasti mun heinähommelit. Seurailivat langalla rivissä, kun ähisin ja puhisin ja pöllytin heinää.

Välissä siivosin karsinat ja täyttelin vedet tarhaan ja sisälle. Naukkailin vielä teetä ja ihailin maisemia. Kahden jälkeen olin osuuteni tehnyt ja siirryin seuraavaan kohteeseen. Oli sovittu yhden työkaverin kanssa, että treffaamme kolmelta Sibben parkkiksella. Sieltä lähdettiin katsomaan Sellaa ja varsaa. Olivat kovasti seurallisia ja koska tuliaisina oli porkkanoita, niin olivat myös erittäin kiinnostuneita vieraista.

Kiirehdin kotiin, söin nopeasti jotain ja kuudelta otin taas Ritasin suunnaksi. Treffattiin Karin kanssa siellä. Liikutin vähän Hopoa, kärräsin heinää ja touhuilin sitä sun tätä. Saatiin tallihommat aika nopeasti tehtyä ja kiirehdittiin kotiin. Vähän päivitin myös ystäväpiirin tapahtumia ja paljon on nyt kipua ja sairautta liikkeellä. Kun kuuntelee ihmisten sairaskertomuksia, niin on tosi vaikea ymmärtää, miten pienet jutut heilauttavat joidenkin elämän raiteiltaan ja suuret asiat taas toisaalla kestetään hammasta purren. Kai se on myös sitä, että suurten ei voi antaa kaataa, mutta pienistä ja mitättömistä jutuista halutaan tehdä elämää suurempia. Pitäisi vaan aina välillä pysähtyä miettimään, että mitä itse on yleensäkään minkään eteen tehnyt ja toisaalta olla tyytyväinen niihin asioita, joita on saavuttanut ja saanut. Tosi monella meistä asiat on todella hyvin, mutta silti kitisemme ja valitamme turhista jutuista.

Yritän kovasti pitää kiinni siitä, että tästä lapasesta lähteneestä hevostouhusta huolimatta elämme normaalia elämää. Eli vietämme juhlapyhiä ja muita perinteisiä juttuja riippumatta siitä, että hevosia on enemmän kuin kaksi ihmistä tarvitsee. Tähän samaan liittyy se, että haluan kämpän olevan asuttavassa kunnossa, pihan siistinä ja ainakin oman autoni sen näköisenä, että sinne voi tulla sisään myös eläimiä harrastamaton ihminen. Pyykit pestään ajallaan ja tiskikone hoitaa hommansa ennen kuin likapyykkikori kasvaa vuoreksi. Yritän myös vetää lipun salkoon aina silloin kuin kalenterissa liputuspäivä lukee ja tänään vietetäänkin Aleksis Kiven päivää. Silmäilin myös vähän Seitsemää Veljestä. Niin helposti meiltä unohtuu sellaiset asiat kuin oma kieli tai sellainen elitistinen juttu, kuin kirjoitustaito. Kivi loi meidän kielemme ja edelleen kirjailijan kieli on varsin polveilevaa ja vivahteikasta. Pidän itse kieltä ja kirjoitettua tekstiä edelleen äärettömän tärkeänä juttuna. En ole niin tarkka oikeinkirjoituksesta tai pilkkusäännöistä, mutta tärkeää on itse kirjoitus. Kirjoittaminen on myös monella tavalla terapeuttista. Kannattaa kokeilla. Itselleni kirjoittaminen auttaa jäsentämään asioita ja nämä päiväkirjamerkintöni auttavat muistamaan asioita ja tunnelmia. Kiitollisin mielin vedin siis aamulla lipun salkoon. Eläköön kielemme ja kirjoitettu teksti!

Yhdentoista haituvilla olin tallilla. Olin illalla ounastellut, että esikuivattu paali saattaa olla riskirajoilla. Kelit ovat olleet aurinkoiset ja lämpimät ja hienoinen käyneen tuoksu leijaili hoodeilla. Kun hevoset oli tervehditty, niin kävin raivokkaasti paalin kimppuun. Purin sen sisällön atomeiksi pitkin pihaa. Muuta homeen pilkuttama kohta löytyi, mutta 99.9 % heinästä oli kunnossa. Möyhin ja pöyhin sitä ja annoin jäädä auringon ja tuulen kuivatettavaksi. Hevoset saivat tietenkin osansa.

Kun karsinat oli siivottu, niin otin Hopon vielä juoksutukseen. Se teki reippaasti hommia ja sen jälkeen pääsi hetkeksi nappailemaan tuoretta. Kun ilma alkoi viiletä ja ilta pimentyä, niin vein sen sisälle ja muut pojat tekivät pian seuraa. Rahtasin vielä vähän aurinkokuivattua heinää talliin ja olimme valmiit lähtemään kotiin. Kasvoja kuumotti illalla, kun lähes koko päivän oli auringossa häärinyt.

Perjantai on ehkä aina ollut mun lempparipäivä. Tosin teemat ovat muuttuneet. Muutama vuosikymmen sitten oli perjantai ehdoton pääpäivä ja radalle piti päästä ja päästiinkin. Nykyään odotan, että pääsen tekemään juuri perjantaina iltatallia. Mulla pauhaa radio täysillä, kun tallilla yksinäni touhuilen. Se kun on mun omaa aikaa. Muutama ystävä on päätynyt radiotyöhön ja arkisin kuuntelen iltaisin yhden tarinointi ja perjantai-iltaisin viidestä asti on yksi kaveri pitämässä omaa hupailuaan toisella asemalla. En voinut olla nauramatta, kun soittivat juuri mun aloitellessa puuhiani kappaleen ”Hevosia, ei ongelmia”! Aivan kammottava renkutus, mutta sopi erinomaisesti tilanteeseen, meinasin jo soittaa lähetykseen, että osui ja upposi. Ilta menikin teeman mukaisesti: hevosia oli, ei ongelmia. Urho ja Hopo hengailivat tammojen tarhassa ja Hempukka kyttäsi, koska pääsee sisälle. Liikkuvat kyllä ilahduttavan paljon, kun tarha kiertää kenttäalueen ja antaa virikkeitä sopivasti. Koska nyt ei ole satanut, niin takatarhan peltopohjakin on kestänyt kohtalaisesti, eli kuivin jaloin ovat.

Karin lämmitettävä juoma-asti oli toiminut lämmityksen osalta hyvin. Vesi oli sulaa ja muissa kipoissa hyhmässä. Huono juttu oli se, että kippo piti jättää liian lähelle napsuvaa paimenta, joten kukaan ei ollut siitä juonut. Tarkoitus onkin, että kippo tulee pihattojen väliin, joten napse ei pääse häiritsemään. Sähkö kulkee yllättävän hyvin, otan itsekin tälliä tasaisen tappavaan tahtiin.

Hemppa tuli sisälle ensimmäisenä. Hopo ja Urho olivat sitä mieltä, että kulkevat tammojen portista ja päästinkin ne omia aikojaan sieltä ulos. Hetken parturoivat etupihaa, mutta Hemppa alkoi huudella tallista, niin oli pakko ottaa ne sisälle. En oikein saanut selvää, onko tulossa kylmä vai viileä yö. Jätin takaoven millin verran auki ja toivotin hyvät yöt.

Kari oli käynyt hoitamassa tammat. Siellä oli jälleen tapeltu. Ei suuria vaurioita, mutta taisteluarpia kuitenkin. Touhuilivat omia juttujaan ja sitten Kari kiirehti kotihommiin. Mulle oli sauna lämpimänä ja juustot pöydässä. My kind of Friday.

Työpäivä huipentui yhden pitkäaikaisen kollegan eläkejuhliin. Ehdittiin siinä porukalla hämmästellä ajan kulumista. Aikanaan minäkin menin tuohon taloon aika nuorena ja kirkasotsaisena ja vaikka kuinka olen koittanut innostusta ja uskoa ihmisiin vaalia, niin välillä hommat eivät mene ihan niin kuin Strömsössä. Juhlahepenet ja korkkarit vaihtuivat kotona aika nopeasti tallivaatteisiin. Kiireellä hain koko porukalle Herkusta lihapiirakat ja ajelin tallille. Jarko viimeisteli ovia, Kari viritteli lämmitystä juomakuppiin ja Hanna tuli tekemään iltatallia. Otin Hopon pieneen talutteluun. Annoin sen nappailla etupihan tuoretta ennen illan pakastumista ja kuuntelin suolistoääniä tarkasti. Hyvin porisee. Olen nyt lisännyt sille leseet ruokintaan ja uloste on ollut normaalia, eli aavistuksen löysähkön puolella. Pojat on nyt siirretty esikuivattuun 9/10. Polttiaiset ja muut ötökät ovat pakkasöiden johdosta kuolleet. Sopii mulle.

Öisin on ollut jo aika paljon pakkasta etelässäkin. Poikkeuksellisen kylmää, sanovat. Töistä pääsin ajoissa, mutta sitten matkalla oli 2 kolaria ja kun ruuhka-aikaan liikkuu, niin tuo tarkoittaa lähes tunnin viivytystä. Kari ja Jarko olivat jo tallilla uusimassa ovia. Äijä on pähkäillyt ja tullut siihen tulokseen, että rimpulat liukuovet muuttuvat jämeriksi saranaoviksi. Itse olisin pitänyt liukuovia parempina, mutta ennen kaikkea haluan, että systeemit ovat toimivia ja helppoja. Mitkään viritykset eivät miellytä. Joten ensimmäinen ovi asennettiin jo Hopon karsinaan. Ainakin se on jämäkkä. Hopo oli taas pudottanut vesiastian, joten perinteiseen tapaan siirrytään saaviin. Nyt jos koskaan toivon, että paappa juo öisin kunnolla.

Hopon kanssa käytiin pienellä maastoköpöttelyllä ja sitten tehtiin kolme varttia kentällä hommia. Keli oli ihanan kirpakka ja hevonen liikkui hyvin ja halukkaasti. Hopo tuntui todella hyvälle ja siitä tulin tietenkin hyvälle mielelle, vaikka töissä oli taas aika raskas päivä. Hopon kanssa mun on niin helppo työskennellä. Se tietää ja tuntee jo aikeeni ja asiat etenevät helposti. Hemppa taas hyperventiloi sitä, että Hopo poistui pihapiiristä. Onneksi Kari ja Jarko olivat tarkkailemassa tilannetta. Todettiin siinä porukalla, että on tuo vaan luksusta, että saadaan olla ihan omalla porukalla. Asiat ovat niin helppoja ja mutkattomia, kun ei tarvitse kysellä kenenkään mielipidettä tai lupaa.

Kun Hopo oli taitonsa näyttänyt, niin jätin sen vielä etupihalle omiin nimiinsä nappailemaan tuoretta. Sillä aikaa Jarko nikkaroi viimeisiä ovia ja Kari laitteli heiniä valmiiksi. Otettiin hevoset sisälle, harjailin ne ja vietin laatuaikaa kunkin kanssa pienen tovin. Sitten mulla oli taas kiire kotiin GrooveFM:n siivittämänä. Yritän nyt kovasti ajaa maltillisesti, sillä tehoratsioita on kaikkialla ja mulla ei ole varmaa ottaa nyt yhtään yn-sakkoa, tai sitten saan kulkea potkulaudalla hyvän tovin.

Kari ja Jarko jatkoivat vielä hommiaan. Yksi juttu on kohta taas valmiina ja sitten voi siirtyä parantelemaan seuraavaa asiaa.

Karilla oli kengityshommeleita. Kävin kiireesti kotona vaihtamassa varusteet ja suorin tallille. Hopo oli yöllä pudottanut vesiämpärinsä. Näyttää siltä, että systeemi ei sen kohdalla toimi, joten täytyy kehittää jotain uutta.

Päästin Hopon taas tekemään kentälle siivoustyötä. Hempan on jotenkin tosi vaikea hyväksyä sitä, että välillä toiset hevoset käyvät lenkillä tai touhuamassa jotain muuta. Puuhailin yhtä ja toista ja lopulta huomasin hääriväni otsalamppu päässä heinien parissa. Esikuivattuun ollaan nyt siirtymässä kovaa vauhtia. Siirtyminen tuntuu onnistuvan hyvin. Tämä on niitä aikoja, kun Hopolla on usein ollut ähkyä, joten yritetään nyt tehdä kaikki ehkäisevät toimet parhaamme mukaan. Ainakin toistaiseksi kaikki vaikuttaisi olevan hyvin.

Kotona oli safka valmiina pöydässä, joten kupu pinkeäksi ja sohvalle torkkumaan. Aika vähän ennätetään kotona olla ja Dottien takia on huono omatunto.

Kari kävi hakemassa Vainiolta tilaamansa levyt ja kiirehti tallille nikkaroimaan. Sen jälkeen Karilla oli vuorossa Sellan kavioiden vuolu ja samaan toisaalla ratsastin Hopon kentällä. Maailma on muuttunut keltaiseksi ja ensimmäinen pakkasyö on takana.

Aamutallilla päivä taas pyörähti käyntiin. Perussetin lisäksi käytiin kentän kimppuun. Hopo sai tehdä valmistavat työt, eli otin sen syömään reunuksia ja uutta kulkuväylää. Se ottikin tehtävänsä tosissaan ja sai paljon aikaiseksi. Nypittiin rikkaruohoja hiekan seasta ja Kari riuhtoi isompia kasveja juurineen aitojen alta. Lopuksi äijä vielä viritti lanan Rangerin perään ja lopputulos oli ihan loistava. Satu ilmaantui paikalle ja kehui kovasti edukseen muuttunutta näkymää. Juotiin kahvit ja sovittiin vähän tulevista kuvioista. Mulla on hyvä fiilis tästä diilistä.

Avattin paali esikuivattua. Vein tarhaan pojille maistiaisia ja pistin karsinoihin valmiiksi puolet uutta ja puolet vanhaa. Katsotaan nyt sitten, miten ukkojen käy. Kari latasi heinälään verkot valmiiksi ja alettiin tehdä lähtöä. Alkoi olla kiire tammalaan. Kari laitteli hevoset valmiiksi. Nappasin Tatankan talutukseen ja mentiin sänkipellolle. Ajatus oli, että varsa pysyy vanavedessä ja saan hyviä kuvia. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Varsa veteli vajaamielisenä ihan mihin tahansa ja piut paut piittasi siitä, mihin emä menee. Ja tunne oli ilmeisesti molemminpuolinen, sillä Sella keskittyi sille annettiin ratsastustehtävään eikä ollenkaan jälkikasvuunsa. Tatanka veteli sellaista kyytiä, että oikein hirvitti. Lenkkiä tuli ehkä kuutisen kilsaa ja kumpikin oli suihkua vaille valmis. Sella on jotenkin ihanan tyyni lady nykyään. Suihkussa se rauhoitteli hermoilevaa ipanaansa. Tatanka totesi heti, kun suihku kosketti sen jalkoja, että heippa. Pienen neuvottelun jälkeen saatiin kuitenkin pestä hionnut jalkoväli ja rinnukset ja kaula ja kyljetkin. Olin tosi ylpeä ja iloinen, että homma meni niin hyvin. Molemmat saivat vielä pyyhekuivauksen ja porkkanapalkkion. Sitten oli aika palata laitumelle.

Vähän myöhäisen lounaan jälkeen Kari lähti hakemaan kyytiläistä Vihdistä ja mä sain Jarkon kaveriksi iltatalliin. Hemppa ja Urho tulivat taas reippaasti sisälle ja omiin karsinoihinsa. Hopo jääräpäänä ei tullut ja jouduin hakemaan sen tammatarhan portista. Se on jotenkin niin arrogantti. Kuten sanoin Sadullekin, se on tavallaan meidän helpoin ja samalla myös vaikein hevonen. Kun heitin narun kaulalle, niin tuli nöyrästi perässäni sisälle, mutta karkuun piti ensin taas painella. Laittelin aamun heinät ja vedet valmiiksi. Sitten huudettin heipat ja lähdettiin kotiin päin. Muisteltiin siinä vähän muutaman vuoden takaista tärskyä, kun Jarkon juttujen mukaan lensin kolmen metrin korkeuteen. Kaikkea sitä sattuu ja tapahtuu.

Aamulla ajeltiin yhdessä tallille. Siellä höristiin kovasti, kun availimme oven. Ilma oli ihanan raikas, sillä olen jättänyt takaoven aavistuksen raolleen nyt, kun yöt ovat vielä lämpimiä. Hevoset lähtivät kukin vuorollaan ulos. Homma alkaa sujua. Vähän joutuu vielä ohjailemaan, mutta tällä kertaa kukaan ei päätynyt pesariin. Saivat heinänsä. Kari siivoili tarhaa ja mä otin karsinat ja täyttelin tarhan vedet. Pian täytyy virittää lämmitettävä astia, sillä pakkaset ovat ilonamme ennen kuin arvaammekaan. Etutarha tuntuu kestävän erinomaisesti hevosten polkemisen. Takaosa on peltopohjalla ja kantokyky heikompi. Hyvin kuitenkin hyödyntävät koko aluetta.

Kun hommat oli tehty, niin kiirehdittiin kotiin. Kari lähti tammatallille ja teki Sellalle seikkaperäisen kaviohoidon. Tatanka on oppinut nakertamaan pienen pieneksi pilkottua porkkanaa. Tammat ovat edelleen valtavalla laitumellaan ja vauhtia riittää. Olen tosi iloinen, että saatiin noin hyvä varsaporukka.

Viiden jälkeen ajelin taas omalle tallille. Hain Hopon sisälle ja laittelin sen valmiiksi. Jotain härdelliä siinä taas oli. Hemppa roikkui oven raossa ja Hopo pyöri. Astui jopa mun varpaille! Myös selkäännousussa se sähläsi. Oltiin jo edetty pitkän matkaa ennen kuin sain itseni kunnolla selkään. Tarkoituksena oli lopettaa kentän ruohottuminen ja siinä onnistuttiin. Hopo liikkui halukkaasti ja reippaasti. Nostot aloitin epähuomiossa vaikeammasta puolesta ja vähän ihmettelin, että aika paljon jouduin auttamaan. Kun vaihdoin suuntaa niin vasta tajusin, että olinkin jättänyt paremman kierroksen vikaksi. Hyviä nostoja suoraan väistöstä ja paikaltaan. Olin oikein tyytyväinen. Hopon tuli vähän oikein hiki, mutta muutoin se oli liikutuksen jälkeen äärettömät tyytyväinen. Annoinkin sen jäädä vapaasti laiduntamaan etupihalle. Hempan pirtaan se ei oikein sopinut ja piti mekkalaa tarhojen puolella. Urholle oli täysin samantekevää, missä paappa luurasi. Päätin piipahtaa veskissä ja eikös sinä aikana Hanna ajanut pihalle. Oli saada kohtauksen, kun näki irrallisen hevosen tallin etupihalla. Vaihdettiin siinä kuulumiset ja puuhattiin, mitä puuhattiin. Vein Hopon tarhaan ja ihmeteltiin hetki viereisen pellon puimurihommeleita. Sitten mun oli pakko kiirehtiä hakemaan Jarkoa ja Tobya iltapalalle. Hanna jäi tekemään iltatallia. Hevoset jäivät ulos. Kari ehti kanssani samoihin aikoihin kotiin, joten aika pitkälti hevoshommissa päivä taas meni.