Kari kävi varsalassa. Tatanka oli kylpenyt mudassa antaumuksella. Äippä ja tytär saivat pitkän kaavan harjaukset.

Kari lähti aamulla töihin. Mä laitoin pyykkikoneen päälle ja sitä jumputusta jatkuikin iltaan asti. Kun Kari sai duunit taputeltua, niin lastasi Hapsun koppiin ja vei sen kotiin Urjalaan. Ilta venähti jälleen pitkäksi. Takki on aika tyhjä, mutta arki rullaa.

Vähillä unilla jälleen. Aamulla oli kiire laittamaan hevosta valmiiksi. Oli jo ennakkoon päätetty, että säästetään aikaa ja hevosta, kun palkintojenjako hoidetaan käsihevosena. Lampiset olivat päätyneet samaan ratkaisuun, kuten myös 3*-luokan kakkonen, joka jo juoksijapojaksi on nimetty. Ajoissa ratsukko oli valmiusasemissa ja seremonia pääsi alkamaan. Ruusuke ja pokaali sieltä taas lähti mukaan aamuauringon kirkastaessa tunnelmaa. Kylä tyhjeni nopeasti ja ensimmäisten joukossa oltiin tien päällä.

Hanna oli käynyt urhon kanssa puolentoista tunnin maastolenkillä sillä seurauksella, että toinen etukenkä jäi matkan varrelle. Lisäksi lähistön seinähullu metsästäjä oli päättänyt aloittaa kautensa räiskimällä haulikolla omassa pihapiirissään. Ridasjärvi onkin astetta hurjempi mesta!

Uneen pääsin kiinni vasta joskus kahdelta. Paljon ajatuksia pyöri päässä. Ne täytyy taas päästä kirjoittamaan ulos, niin tämänkin reissun voi arkistoida ja ottaa opiksi.

Kisapäivä. Jännittävää raatamista viidestä kahdeksaan, jonka jälkeen juuri ja juuri ehdittiin käydä suihkussa ennen iltajuhlaa. Vaikka pessimisti oli matkassa mukana ja omatkaan odotukseni eivät olleet pilvissä, niin hyväksytty suoritushan sieltä napsahti. Vihdoin ja viimein saatiin vietyä loppuun projekti, jonka jokunen vuosi sitten otimme hoitaaksemme. Avialiksen kvaalaus. Nyt se tehty. Viiveellä ja monen mutkan kautta, mutta opettavainen matka tämäkin on ollut. Team Lampinen oli suureksi avuksi ja kirkastui se tosiseikka, että paljon helpompaa on, jos samassa luokassa on muitakin suomalaisia ja jos vielä kyetään tekemään aidosti ja oikeasti yhteistyötä. Toivottavasti Lampisetkin saivat synergiaetua meidän olemassaolostamme. Yksinhän tuolla kisataan, mutta kyllä omasta porukasta on aina apua.

Puuhaa ja askaretta Kurtuvenaissa. Kotona kaikki hyvin. Kaikki suomalaiset ratsukot saivat starttiluvan, joten tähänastinen tekeminen on ollut hyvää. Lisää raportissa.

Omat hevoset Erikan ja Mervin hellässä hoivassa. Me päästiin vähän pelottavien tilanteiden jälkeen perille kohteeseen ja saatiin pakolliset rutiinit tehtyä. Nopean kauppareissun jälkeen oltiin unityyny posken alla ennen yhtä. Muutama tunti unta ja homma saattoi jatkua. Kisareissuissa ei kyllä nukkumiseen haaskata aikaa.

Aamulla mentiin varhain töihin ja poistuttiin varhain pelipaikalta. Mä suuntasin eväsostoksille ja siitä varsalan kautta isojen poikien luo. Olin juuri aikeissa lääkitä Hopoa, kun Erika kiirehti paikalle ja kertoi, että olikin antanut jo lääkkeet, kun oli Kari puheista edellisenä iltana ymmärtänyt, että emme mene tänään käymään. Laidunreissun jälkeen kävin vielä hakemassa tallista unohtunutta rojua ja vastoin järkeäni pakkasin yhden paalin heinää sinisen salaman takaluukkuun. Kaikkea sitä on valmis hevosten ja kisojen vuoksi tekemään!!

Ehdittiin ottaa pienet torkut ennen kuin hain Jarkon ja Jennin, jotka tulivat talkkareiksi. Sitten olikin kiire lyödä hevoset koppiin ja ahtautua Rangeriin. Matka saattoi alkaa. Raportti ja kuvat tulevat taas aikanaan. Kilpailun sivut ja tulokset löytyvät täältä.

Takkahuone alkaa notkua tavaraa. En tajua, miten saadaan taas kaikki mahtumaan mukaan. Ollaan jo ihan suosiolla karsittu paljon pois, mutta silti tuntuu, että rekka pitäisi olla käytössä. Kari lähti töiden jälkeen hakemaan tallille lajiteltuja rojuja ja mä keräilin kotoa lähtevät kamat kasaan. Laura teki varmaan samaa työtä tahollaan, sillä oli värvännyt itsensä reissuun mukaan. ja hyvä niin, sillä kolmas henkilö on ilman muuta taivaan lahja.

Ilta venyi pitkälle, mutta tilanne alkoi näyttää jo lopulta lohdulliselta. Kari kävi katsomassa hevoset ja kisatykit laidunsivat tyytyväisinä loimitettuna meidän etupihalla. Mikä olisikaan parasta tankkaussafkaa, kuin sateen ja kasteen kostuttama tuore laidun.

Iltapäivällä hevoset vietiin talliin. Saivat ottaa pienet torkut, sillä Riitta tuli siirtämään lantalaa. Se oli hetkessä uudessa paikassa. Sitten alkoi suunnittelu, miten viimeiset vierastarhan tolpat laitetaan. En jaksanut osallistua suunniteluun. Asia on mulla yhdentekevä. Saivat varmaan jonkun hyvä ratkaisun kehiteltyä. Riitta lähti hakemaan sorakuormaa, Kari alkoi laittaa Hapsulle kisakengitystä ja mä jatkoin sähkölankahommeleita. Lisäksi puunasin hevosia ja keräilin tavaroita nippuun.

Riitta ja Tero kävivät pudottamassa sorakuorman. Taas on pientä puuhaa tiedossa ennen kuin sora on levitetty. Kari vaihtoi hevosta ja mä lähdin laitumelle viettämään laatuaikaa omien poikien parissa. Niitä ei tosin hirvittävästi taaskaan kiinnostanut, sillä olivat juuri päässeet pitopöydän ääreen eli heinäpeltoon muutamaksi tunniksi.

Kello oli taas kivasti kymmenen, kun päästiin kotiin. Emme kärsi unettomuudesta.

Kari oli yön töissä ja hänen herättyään lähdettiin kimpassa Tiipiille. Tallin synttäreiden kunniaksi tammat pääsivät manikyyriin. Ensin Sella näytti, miten homma tulisi hoitaa. Sitten pieni sintti hoidettiin myös. 3/4 jalkaa meni todella hyvin. Vain oikeaa etusta piti nyppiä, tai oikeastaan piti nousta ihan takajaloille. Tilanne kuitenkin rauhoittui ja lopulta homma tuli hoidettua. Olin ihan tyytyväinen. Kellekään ei jäänyt traumoja.

Tammalaitumelle on viety heinäpaali. Sella on liimautunut siihen kiinni. Varsat toki leikkivät ja pissailevat heiniin, mutta tämä yksi tankki vaan syö ja syö ja syö ja jahtaa muita pois omilta päiväheiniltään. Ihanasti tammoilla on tilaa temmeltää ja Tatanka sipsutteli lyhennetyillä kavioillaankin oikein mallikkaasti mamman vaan vähän vaihtaessa näkökulmaa, jotta pystyy seurailemaan jälkikasvunsa tekemisiä. Heinäkasan takaa.

Lopulta lähdimme jatkamaan matkaa. Kari ajoi Urjalaan hakemaan Wierusta ja Avialista. Ruunat tulevat meille muutamaksi päiväksi ennen keskiviikon matkustuspäivää. Illan jo pimetessä saapuivat perille. Laitettiin loimet päälle ja lyötiin niitylle. Syötävää riittää ja kelit ovat kivan kesäiset edelleen.