Joulukuu! Vaikea uskoa, kun lämmintä on tyyliin +7 astetta ja vettä sataa tasaiseen tahtiin. Ajelin töistä suoraan tallille moikkaamaan hevosia. Hanna teki iltatallin. Kari puolestaan suuntasi tammalaan ja touhuili juttuja typyköiden kanssa. Antoi Tatankan lääkkeet, jotka menevät edelleen naurettavan helposti alas. Tatanka on sisäistänyt tämän lauman moton: kaikki mitä tarjotaan kannattaa syödä.

Mulla tallivapaa päivä. Satu hoiteli aamuhommat ja Kari iltahommat. Ei mitään ihmeellistä. Ollaan tarkkoina juomisen ja juottamisen kanssa. Varsinkin Hopon kohdalla. Tosin lämpimät kelit eivät yleensä aiheuta huolta. Klippaus on tehnyt sen, että tallissakaan ei tule hiki.

Puuhakas päivä. Aloitin aamun tallihommilla. Puolen päivän tietämillä oltiin jo Tiipiillä. Kari kiipesi selkään ja mä pidin seuraa Tatankalle, joka ei ollut ihan varma haluaako se juoksennella mamman mukana, vai karata kentältä omille teilleen. Porkkana, niin kuin kaikki muukin syötävä, kelpaa aina. Päätinkin ottaa sen kentällä talutukseen ja aloittaa pysähdys- ja liikkeellelähtöharjoituksia. Meni ihan hämmentävän hyvin. Varsaa ei suuremmin emän hommat kiinnostaneet ja sama päti Sellaan. Toki se vähän tarkkaili kuitenkin tilannetta, mutta ei puhunut mitään. Tatanka yskähti pari kertaa ja lipoi kielellä nenäräkää suuhunsa, niin kuin nuhaiset kersat.

Hämärän hetkellä paineltiin talliin ja laitettiin Hopo sekä Urho ratsastuskuntoon. Verkat maastossa ja pieni tovi kentällä. Märkää on, mutta ihan hyvillä mielin saatiin hommat tehtyä. Lopuksi vielä tallihommat ja hevoset nukkumaan. Ihan hupimielessä punnittiin heinäpusseja. Heinää menee helposti säkkiin enemmän kuin pitäisi, joten punnitus ei olisi yhtään pahasta. Varsinkin, kun Urho on jopa pullukka.

Satu teki aamutallin. Kari oli illan töissä ja mä sain Sarin mukaan iltatalliin. Käytiin perussettiä läpi ja harjailtiin hevoset. Sarilla oli hevosille paljon kerrottavaa. Lopuksi juotiin vielä kupposet kuumaa munkkien kera.

Kiirehdin töiden jälkeen suoraan tallille, sillä keli oli poikkeuksellisesti pakkasella ja halusin käydä tarkistamassa, että vesi on sulaa ja heinää on. Lisäsin heinää ja otin kannatuksen vuoksi Urhon ja Hopon karsinat. Kokkailin safkat valmiiksi ja kiirehdin kotiin. Kellokoskella morjestettiin Karin kanssa, joka oli menossa tallin suuntaan toimittamaan yhtä satulaa ja ottamaan hevosia sisälle. Tallihommiakin oli jäänyt vähän jäljelle, joten äijä sai viettää laatuaikaa.

Viikistä saatiin tulokset. Streptokokki, varsojen kausiflunssa. Kuitenkin lyötiin antibioottikuuri päälle viideksi päiväksi. Saavat olla ja elää muutoin normaalisti. Nyt olisi sitten aika hoitaa varsan vakuutukset kuntoon. Melkoisen loven klinikkakäynnit tekevät muuten aina lompakkoon. Mutta kuten eräs ystävä totesi, rahaahan meille tulee joka kuukausi, joten ei sen perään kannata itkeä. Totta. Enemmän olisi itkettänyt joku työlästä hoitoa ja elinikäisiä vaurioita aiheuttanut tauti.

Hanna oli käynyt etsimässä sopivaa rekvisiittaa Kuuman kisoihin. Huonosti löytyi, joten saattaa käydä niin, että tavoillemme uskollisina meidän ratsukko osallistuu ilman hupailua. Nämähän ovat Urhon juhlakisat. Meidän yhteistyömme alkoi tasan kaksi vuotta sitten juuri Kuumassa.

Tehtiin tynkäpäivät töissä ja oltiinkin hyvissä ajoin tallilla. Pikainen visiitti vain ja suunta Naantaliin. Vuosi sitten joululahjaksi saatu lahjakortti otettiin käyttöön ja vietettiin rentouttavaa aikaa kylpylässä. Hanna teki iltatallin. Outoa oli olla reissussa ilman hevosia tai hevoaiheita. Ihan vaan siviileinä.

Samaa harmaata tihutusta. Mulla oli kiertuekeikkaa, joten ehdin hyvissä ajoin tallille. Puuhailin hevosten kanssa ja siivosin karsinat siinä samalla. Vähän myöhemmin Kari ilmestyi paikalle ja viritteli myös toiseen pihattoon valot. Nyt pitäisi ainakin näkyvyyttä olla. Olkea pitäisi vähitellen lisätä. Aika paljon pojat viihtyvät pihatoissa. Urho pääsääntöisesti seisoo pihatossa sisällä ja syö oviaukosta kurkotellen säkistä heinää. Koko kolmikko vaikuttaa kotiutuneen hyvin ja ovat ihan tyytyväisiä. Tarha on osin tosi kurainen, osin vähän kurainen ja ihan pieneltä osin jopa kuiva. Ilman saappaita ei ole kyllä tarhaan asiaa.

Ilmo toi uutta heinää. Sitä kuluu kyllä liian paljon ja hevoset ovat pyöreitä. Vaakaa pitäisi käyttää ja ihan oikeasti punnita heinä, eikä vaan tunkea sitä syötäväksi fiilispohjalta. Hevosilta jos kysyy, niin aina on nälkä!

Hanna teki iltatallin.

Satu urakoi tallilla. Illalla Kari veti uudet sähköt putkien sulatusjärjestelmään. Kelit kurjat ja hevoset koputtelivat oven takana jo hyvissä ajoin, että pääsisikö sisälle kuivaan ja läpimään.

Kiirehdin töistä suoraan tallille. Satu oli käynyt päivällä tarjoamassa lämmintä juomaa. Hannakin oli pyörähtänyt tallilla. Eli vilskettä oli ollut tavalliseen arkeen verrattuna. Heitin mennessäni siivut heinää ja painelin siivoamaan karsinoita. Kari kävi kotona vaihtamassa vaatteet ja nappaamassa huomiotakin päälleen. Urho laiteltiin valmiiksi, heitettiin heijastinloimi päälle ja lähtivät liikkeelle. Pohjat ovat nyt kovat, joten rauhallinen lenkki uusille teille. Kun lenkki oli ohi, niin kolmikko pääsi sisälle. Lämpötila on ihan nollassa ja loppuviikosta on luvattu jälleen vesisadetta. Talven tuntu taitaa häipyä yhtä nopeasti, kuin tulikin.

Vihdoin ja viimein tunnistaja ennätti paikalle. Pikkuruinen Tatanka tunnistettiin rautiaankimoksi. Siitäkin on jo kuultu monta mielipidettä, mutta kuten olen sanonut, jos ei siitä kimoa tule, niin sitten Wytok ei ole isä. Sirutus ja verikoe hoitui helpolla. Eniten kiinnosti vain tunnistajan rapisevat paperit. Tatanka oli super-kiltti, niin kuin se yleensäkin on. Homma siis hoidossa. Varsat pääsivät vielä kentälle vähän kipittelemään puomien yli. Kyllä lapset ja varsinkin eläinlapset ovat hassuja. Tatankasta on meille hirvittävästi hupia ja se jos mikä on terapiahevonen. Parasta terapiaa suruun ja synkkyyteen on katsella varsan touhuiluja.

Myöhemmin Kari siirtyi vielä isojen poikien tallille. Oma hupinsa on niidenkin kanssa. Normaalit rutiinit. Kopistelivat oven takana jo hyvissä ajoin ja pääsivät sitten ajallaan talliin. Lumi vähän piristää, mutta sitä on niin onneton siivu maan pinnalla, että ei voi oikein lumeksi edes sanoa. Vähäkin lumi luo valoisuutta. Ehkä tämä tästä nyt lähtee kääntymään parempaan päin.