Sellan lepoloma alkaa vähitellen päättyä. Tosin tallilta kerrotaan, että yhtenä päivänä Sella oli joutunut ottamaan varsakatraan hoitaakseen ja muut tamman viettivät laatuaikaa. Kovasti tämä fakta oli ihmisiä naurattanut, koska Sella on mammoista kaikista vähiten kiinnostunut hoitohommista. Normaalisti se jättää Tatankan muiden hoideltavaksi ja ottaa omaa aikaa ihan ehdoitta. Nyt kuitenkin kävi niin, että Sella sai pitkästä pitkästä aikaa satulan selkään ja lähtivät Karin kanssa kentälle. Paljon kiemuroita ja voltteja. Vain kahdesti Tappileipä otti kentältä hatkat. Eli voidaan sanoa, että homma meni paremmin kuin hyvin. Äijä oli hyvillä mielin. Kaiken kruunasi luonnollisesti se, että Tatanka liikkuu nyt taas puhtaasti.

Iltapäivällä suunnattiin Ridasjärvelle. Ensin hevoset ja sitten remppaa. Mun ja Jarkon yllätys ei ollut ihan onnistunut, sillä ei saatu tehtyä kaikkea sitä, mitä kuvittelin ja niinhän siinä kävi, että sekin, mikä oli tehty, meni osittain uusiksi. Uurastettiin kuitenkin aurinkoisessa ja lämpimässä säässä hiki valuen. Nyt puhutaan jo intiaanikesästä ja sehän sopii. Saatiin yksi tarha valmiiksi, vierastarha hyvään jamaan ja perustarha kohtalaisen hyvään jamaan. Mukavalta tuntui, että Dianalta oli tullut kiitosta. Alettiin olla jo loppukirissä, kun Ilmo ilmaantui paikalle traktorilla ja pyyhkäisi sileäksi uuden paikan lantalalle. Ihan näkyvää saatiin taas aikaiseksi.

Illalla aloittelin pakkaushommia ja tavaralistan viimeistelyä. Kiireinen viikko edessä.

Karikin kotiutui ja meni tietenkin heti tarkistamaan varsalan tilanteen. Oli kai pienempi vamma, kuin mitä mielessään odotti. Tatanka telmi ihan tavanomaiseen tapaan Pamelan kanssa, joten kipeä se ei ainakaan suuresti ole. Lohduttava tieto sekin. Keskustelimme kuitenkin, että maanantaina pitää Kaisaa vaivata, jos ei ala liikkua puhtaasti.

Hanna kävi Urhon kanssa haahuilemassa metsäpoluilla.

EM-porukat ovat kohteessa ja jännitys tiivistyy. Alkutarkista molemmat suomalaiset hevoset heilahtivat läpi ja pääsivät valmistautumaan vuoden tärkeimpään kisaansa. Olisihan se ollut kiva olla mukana tohinassa, mutta tällä kertaa nyt näin. Työt ajaa kuitenkin tässä vaiheessa harrastustoiminnan ohitse. Viikon päästä olemme itse jo Liettuassa ja tällä kertaa valintatilanteessa päädyimme tähän ratkaisuun. Tai ei oikeastaan ollut kamalasti edes valitsemista siinä vaiheessa, kun Karille sattui työkomennus Saksaan ja mulle lenssu edeltävälle viikolle. Kotoa käsin seuraamme tilanteita. Antoisaa sekin on. ja olisihan se valtavan hienoa, jos ihan haastajina kisaan lähtevät suomalaiset kolistelisivat vaikka kymppisakkia. Täysin mahdollista, mutta vaatisi paljon, paljon onnea.

Hienot on kelit, mutta flunssaisena niistä ei oikein osaa nauttia. Mieltä ei myöskään nostata pieni poloinen ontuva otus. Mitään varsinaista syytä ontumaan ei löydy ja varsa liikkuu ihan mielellään ja kaikissa askellajeissa, mutta ei vaan liiku puhtaasti. On iloinen ja ystävällinen, mutta samalla säälittävä. Mitään turvotusta tai lämpöilyä ei ole, mutta ontuu vasen etusta. Todettiin kuitenkin Mervin kanssa, että päivä päivältä liikkuu paremmin, joten tarkkailemme tilannetta.

Jarkon kanssa käytiin tallilla puuhaamassa. Sen verta tauti on verottanut, että muutaman tunnin jälkeen olin jo ihan poikki ja valmis lähtemään kotiin. Olin ajatellut, että yllätetään äijä ja laitetaan tarhalangat kuntoon, mutta laihaksi yritykseksi jäi.

Isot pojat elävät leppoisaa elämäänsä. Laidun alkaa olla syöty ja siitä kiitoksena niillä alkaa myös vatsa pienentyä, vaikka Erika laajentaa aluetta koko ajan ja pääsevät vielä mutustamaan uutta aluetta. Yöllä ovat loppuun syödyllä puolella, niin toivottavasti vältetään kylmenevien öiden aiheuttamat sokeriryöpyt. Polttiaisia on paljon, mutta muuten säät ovat ihanat. Cavalorin Sw-Itch on ihan paras tuote tässä vaiheessa vuotta, kun harjat ja hännät meinaavat kutista. Kannattaa kokeilla, tuote on myös meillä myynnissä ja oman kokemuksen kautta hyväksi havaittu.

Töihin oli taas ilmestynyt omenapussi, joten oli pojille oikein tuliaisia, mutta ylenkatsoivat niitä, kun olivat juuri päässeet uudelle lohkolle. Ehkä nappailivat aikanaan jälkiruoaksi.

Ilmo oli käynyt pikku-tallilla katsomassa uutta lantalan paikkaa. Soraa pitää tilata alle. Kiire tulee tässäkin asiassa. Aitoja ei saada tehtyä loppuun ennen kuin lantala on uudella paikallaan. Caro ilmoitti muuttuneesta tilanteestaan, joka talvella tulee vaikuttamaan meidän järjestelyihimme. Mietintämyssyt täytyy nyt laittaa päähän, että mitä keksitään.

Kokeilin maanantaina työssäoloa, mutta ennen puolta päivää olin jo työterveyslääkärin oven takana ja sen jälkeen otin suunnaksi kotisohvan. Erikan kanssa on onneksi sovittu poikien hoidosta ja Hanna vielä osallistuu omalta osaltaan. Tiipiillä pitävän huolta tammoista ja olen muutamaa ihmistä pyytänyt raportoimaan, jos jotain on. Pidän ukkovarpaatkin pystyssä, että ei olisi, sillä nyt riittää suorittamiseksi se, että käyn aina välillä vessassa. Perinteen mukaan jotain kyllä tapahtuu aina silloin, kun äijä on reissussa.

Ja heti kun päästin tuon näppäimistöltäni ulos, niin varsalasti tuli tieto, että Tatanka ontuu. Tadaa!

Käytiin aamulla pyörähtämässä tallilla. Sitten ajoin Karin kentälle ja painuin kotiin nukkumaan. Kuume tuntuu nousevan heti, jos nousen pystyasentoon.

Heti aamusta oltiin yhteyksissä Ruotsiin ja ikävä kyllä tilanne oli se, että siellä muuteltiin jo paluulippuja. Valto lähtisi maitolautalla kotiin epäpuhtaasti liikkuen. Niin harmi, niin harmi. Tiedän niin tuon tunteen, kun kuukausia on tehty töitä, laitettu kiinni aikaa ja rahaa ja sitten ei pääse keräämään hedelmää tehdystä työstä. Tunne on musertava. Mikään, mitä joku toinen sanoo tai tekee ei auta asiaa. Melkein vaan pahentaa. Parasta siis olla sanomatta paljon mitään. Aika ja analyysi parantaa. Isoin huoli on aina siinä, että onko hevosella kipuja ja mikä sitä vaivaa. Kaikesta päätellen mitään kuolemanvakavaa ei ole nyt tapahtunut, mutta starttiin ei kuitenkaan ollut tällä kertaa asiaa. Onnistumiset antavat odottaa itseään ja sitten tunne on vieläkin makeampi. Harmitus olis kuitenkin suuri myös meidän pirtissä.

Lähdin tallille aamulla kaveriksi, sillä Urho piti kengittää. Se rettelöi aika paljon, jos sillä ei ole seuraneitiä. Johtunee osin vammajalasta, osin jostain muusta. Kari haki hevosen laitumelta. Ne ovat kotiutuneet aika kivasti, vaikka ei olla paljon tallissa pidetty. Ei tarvinnut rettelöidä yhtään, vaikka tallissa ei muita ollut.

Hevonen saatiin kenkään ja Kari oli tyytyväinen kavioiden tilasta. Vähän siellä on rasitusvauriota, mutta pahempaakin on nähty. Operaation aikana alkoikin aika rankka sade. Sateen keskeltä pihaan ratsasti Sari 10 minsaa etuajassa. Otettiin Sennu vieraskarsinaan odottelemaan. Hetkeä myöhemmin ilmaantui Riitta oven rakoon ja kutsuttiin heidätkin peremmälle. Odottelivat sateen laantumista tovin ja sitten olivat valmiina nousemaan ratsaille.

Suuntasivat lähellä olevalle hiittiradalle. Painelivat hyvällä halulla. Suokitkin olivat tasaisen rauhallisia ja Kari oli erittäin tyytyväinen Urhoon. Vähän aavisteltiin, että kuukauden SM-loma olisi kerännyt sille himpun verran pöllövirtaa, mutta ei ollut. Pojat liikkuvat laitumella hyvin ja onhan se muutenkin aika kylmähermoinen tyyppi, joten kesysti menivät.

Mä siivosin tallin kengityksen jäljiltä ja kävin moikkaamassa Hopoa. Sitten alkoikin olo tuntua siltä, että on kiire peiton alle ja loppu päivä meni nukkuen.

EM-hevoset lähtivät aamulla matkalle kohti Slovakiaa. Mun viikon sairastelu viimeisteli sen, että jouduin perumaan oman osallistumiseni. Onneksi Kaitsu oli valmis astumaan remmiin ja matkustaa luotsaamaan pientä, mutta pippurista joukkuettamme. Toivottavasti saadaan juhlistella viikon päästä hyviä suorituksia.

Kari kävi hakemassa tammat sisälle ja Sella oli saanut pureman persaukseensa. Jotenkin noiden kahden kanssa saa koko ajan olla sydän sykkyrällä. Poikien puolesta pelkään paljon vähemmän. Ne on isoja ja vahvoja, mutta nuo tammat ovat pieniä ja toinen peräti rääpäle.

Makailin käytännössä koko viikon nuhakuumeessa peiton alla. Kari sukkuloi kahden kohteen väliä. Perjantaina Erika hoiteli isot pojat, sillä Kari matkusti töiden jälkeen laittamaan Soloa EM-kenkään. Samoihin aikoihin jännitimme Valedron ja Tanjan matkaa Rimboritteniin Ruotsiin. Illalla alkoi kuulua vähän huolestuttavia uutisia, mutta usutettiin tiimia vaan eteenpäin. Kuten Kari sanoi, niin ei noihin pitkien taipaleiden päässä oleviin kisoihin lähdetä arkailemaan. Periksi ei vaan saa antaa, vaikka kaikki ei vaikuttaisi ihan parhaalta mahdolliselta.

Vielä sinnittelin aamulla töihin, mutta palelin ja köhisin. Töiden jälkeen Riitta tuli sovittelemaan satuloita. Samalla nypin rikkaruohoja kentältä. Riitta lähti pienelle koeratsastukselle ja palasi myöhemmin ilman hevosta palauttelemaan satulaa. Siivoilimme taas paikkoja ja Kari kantoi ylimääräiset tolpat suojaan syyssäiltä.

Karita ja Jarmo pöristelivät Harrikallaan pihaan. Esittelin tietenkin ylpeänä paikat ja juotiin kahvit. Olin mielissäni, että viitsivät tulla paikkaa katsomaan. Muutenkin olen aina tosi iloinen, kun joku tulee käymään. Se kertoo kiinnostuksesta ja on muistutus siitä, että ei tarvita kenenkään muun lupaa, jos tallille kutsuu ystäviä piipahtelemaan tai jos vaikka joku piipahtaa ihan kutsumatta. Tarjolla on aina kahvia ja todennäköisesti jotain kastettavaakin, joten avoimena kutsuna tässä esitettäköön, että tervetuloa piipahtamaan. Parin viikon päästä meillä varmaan on jo hevoset yöt sisällä, joten sitten entistä suuremmalla todennäköisyydellä jompi kumpi on iltaisin paikalla.

Kun kahvit oli ryystetty, niin paahdoin vielä fillarilla laitumelle. Vieraat tulivat perässä moikkaamaan hevosia. Pendelöin vielä kipakasti takaisin. Kari oli laittanut tallilla paikat säppiin, joten ei muuta kuin autoon ja kotiin. Perinteiseen tapaan kello oli taas yhdeksän, kun ovi sulkeutui selän takana. Pitkäksi menevät päivät. Keli tuntui jo kolealta ja hämärääkin oli. Syksy, sitähän tämä on.

Olin edelleen erittäin huonovointinen, mutta suunnistettiin Tiipiille kahdeksalta. Tatanka oli ihan oma itsensä. Ei löydetty siitä mitään kohtaa, joka olisi ollut kosketusarka tai muuta vastaavaa. Parin viikon takainen ruhje nivusessa on myös parantunut lähes täysin. Laitettiin tammoille riimut päähän ja jäätiin odottelemaan toimintaohjeita. Oli tarkoitus lyödä kolme tammaa varsoineen samoihin lankoihin. Ensin laitumelle menivät Pene varsoineen, sitten uusi suokkitamma Hilma-varsan kanssa ja viimeisenä meidän salamapariskunta. Mitään ihmeellistä draamaa ei nähty. Sella jätti varsansa taas aika huolettomasti heitteille, mutta kun huomasivat, että porukassa on uusi kokoonpano, niin jokainen tamma otti oman jälkikasvunsa paremmin kontrolliin. Kukin kaksikko otti omaa tilaa. Vähän olin huolestunut, kun poistuttiin paikalta.

Kun päästiin kotiin, niin olin todella väsyksissä ja otinkin muutaman tunnin unet. Kari vähän painosti lähtemään tallille hommiin. Kolmelta oli ennustettu sadetta ja meidän olisi ihan pakko saada muutama tolppa vielä lyötyä maahan. Vääntäydyin sohvalta ja lähdettiin hommiin. Hiki valui ja tehtiin urakalla töitä. Ja kuinka ollakaan vähän ennen kolme alkoi vettä tulla kaatamalla. Saatiin kuin saatiinkin hommat valmiiksi laaditussa aikataulussa. Ehdittiin jopa käydä poikien luona, joten kolmen jälkeen lähdettiin kotiin. Mua alkoi sopivasti yskittää, joten selvisi syy vetämättömyyteen. Olin tulossa kipeäksi.

Käytiin vielä illalla hakemassa omat tammat sisälle. Erityisesti olen huolissani siitä hetkestä, kun laumaa aletaan yksi pari kerrallaan viemään sisälle. Kun haemme tammat itse, niin tilanne pysyy yleensä rauhallisena, sillä mä vähän harhautan muita ja sillä aikaa Kari ottaa Sellan ja Tallan langoista ulos. Tatanka kulkee yllättävän hyvin narussa. Niin se vaan oppii ison hevosen juttuja. Harjailtiin ja hommailtiin vielä tallissa hyvä tovi ja sitten kiirehdittiin kotiin. Olin aivan katki ja poikki.

Jotenkin vetämätön olo ja arvelin, että perjantaina iskenyt migreeni kai veti voimat pois. Kari lähti aamulla varhain kengityshommiin ja Tanja pudotti hevosensa tallille ja haki mut mukaan matkaan. Ensin etsittiin Keravalta liike, josta haettiin täydennystä Super Fenn -varastoihin. Hyvä tuote, jonka varassa taas mennään kohti seuraavia kisoja. Keravalta lähdettiin Savijärven suuntaan. Siellä meitä odottelivat Ben ja Uuno, joiden kanssa käytiin läpi mahdollisuutta järjestään KV-kisat yhteistuumin. Lähtökohtaisesti sekä valjakko että matka ovat kiinnostuneita. Pitäisi löytää synergiaetu, jotta saataisiin kisat järjestettyä vähän pienemmin kustannuksin.

Kilpailukeskuksena Savijärven kartano on hyvä. Reitit täytyy ikävä kyllä vetää öljytien yli, joten siinä on oma haasteensa. Eikä sinne mitään henkeä salpaavia reittejä saada aikaiseksi, mutta jonkin sortin reitistö kuitenkin. Kartanon pihapiirissä on hyvin tilaa lähdölle, maalille ja tarkastusalueelle. Vesihuolto saadaan pelaamaan tankkien avulla, tiluksille perustetaan väliaikainen camping-alue ja muutenkin infra vaikuttaisi olevan aika hyvin kasassa. Kisojen ajankohta olisi heti heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Katselmus tuli tehtyä ja seuraavaksi lähdetään miettimään kummankin lajin parissa, onnistuuko hanke. Täytyisi löytyä toimihenkilöitä, joilla on oikeudet toimia molemmissa lajeissa, jotta saataisiin yhteistyöstä taloudellista hyötyä. Sponsoreita täytyisi löytyä, sillä liitolta ei varmasti heltiä ropoakaan ylimääräistä rahaa, se meille on tehty varsin selväksi. Tätähän tämä on, rahaa ei ole, mutta kamalasti pitäisi tapahtumia järjestää. Kunkin lajin tulisi pystyä järjestämään kerran vuodessa kv-kisat, sillä se on helpoin tapa nousevilla ratsukoille (valjakoille) edetä urallaan ja myös järjestäville tahoille kehittää ja jalostaa tekemistään. KV-kisoilla on monta merkittävää arvoa. Meillä on myös PM-kisat pian järjestettävänä, joten treeniä tarvitaan.

Kun lähdimme Savijärveltä, niin Karilla alkoi olla homma valmiina. Kiirehdimme Ridasjärvelle. Juotiin pikaiset kahvit ja sitten Kari kiirehti jo seuraavaan lupaamaansa puuhaan. Me lastattiin Tanjan kanssa hevoset koppiin ja karavaani lähti kotimatkalle. Minä suuntasin laitumelle ja touhuilin poikien kanssa hyvän tovin. Olo oli tosi heikko, joten olin iloinen, kun pääsin vihdoin kotiin huilaamaan.

Myöhemmin illalla tuli tallilta tieto, että tammat olivat taas taistelleet. Nyt oli käynyt sillä tavalla ikävästi, että Tatanka oli sattunut väliin ja ottanut siinä mittakaavassa osumaa, että oli oikein lennähtänyt kanveesiin. Kello oli jo yli yhdeksän, joten emme enää tallille lähteneet, kun episodin jälkeen varsa oli kuitenkin kirmaillut menemään ihan entiseen malliin. Kuristava tunne kuitenkin valtasi mielen ennen kuin illalla uni tuli.