Sade alkoi luvatusti ja sitä säesti melkoinen tuuli. Kiirehdin töiden jälkeen tallille. Hevoset olivat ihan tyytyväisiä eloonsa. Koko kolmikko oli ahtautunut pienempään pihattoon. Ensin luulin, että siellä olivat vain Hopo ja Urho, mutta myöhemmin totesin, että Hemppakin oli joukon jatkona. Hommat alkavat sujua jo rutiinilla ja hevosetkin menivät lähes kerralla oikeisiin karsinoihin. Vaikka illat ovat olleet jo pimeitä, niin märkä keli tekee syksyn todelliseksi ja pimeäksi. Onneksi kynttilät ja lyhdyt ovat olemassa ja tallille on hommattu jo omat pimeän ajan valot. Yllättävää kyllä en ole kotonakaan ehtinyt vielä suuremmin valoja viritellä, mutta eiköhän kohta ala olla sen aika.

Varsalasta saatiin tyrmistyttävän huonojoa uutisia. Pitkään yskinyt varsakaveri oli käynyt klinikalla ja diagnoosina ilmoitettiin Rodokokki!! Meinasin mennä raivoihini. Tatanka ei ole yskinyt ja on muutenkin täynnä virtaa, niin kuin havaittavissa on ollut. Eihän noille mitään mahda, mutta tosi, tosi vaikea on kääntää tämäkin uutinen positiiviseksi. Tai edes vähemmän negatiiviseksi. Saamani tiedon mukaan myös oireettomat varsat pitäisi nyt laittaa kuurille.

Sahysta pyydellään jotain juttua matkaratsastuksesta, mutta nyt ei ole aikaa eikä inspistäkään. Ehkä kirjoitushommat sujuvat vähän myöhemmin, mutta juuri nyt ei irtoa kyllä yhtään. Olen aika kyllästynyt lajin ympärillä käytävään kärhämään joten on aika vaikea raapia positiivisia ja aurinkoisia juttuja, jotka näyttäisivät lajin hyvässä valossa. Vaikka en hyväksy valittamista ja vikisemistä ja mielestäni vikistä voi vasta sitten, kun on itse tehnyt kaikkensa asioiden eteen, niin silti meinaan antaa sille periksi. Mutta annan periksi vain siinä mielessä, että rajaan omaa tekemistäni ja ihmisiä, joiden kanssa yleensäkään olen tekemisissä. Silloin negatiivisuus ja hulluus jäävät oman kuplani ulkopuolelle ja saan pysyä naurettavassa positiivisessa maailmassani. Pessimisti ei pety, mutta vihaan ihmisiä, jotka näkevät kaikessa vain huonoa ja rakentavat elämänsä valittamisen varaan. Oma maailmani pohjautuu yrittämiseen ja onnistumiseen ja positiivisten asioiden nostamiseen. Mieluummin olen naivi haihattelija ja idealisti, kuin valittava pessimisti, joka rypee negaatioissaan. Ja loppujen lopuksi, hevoshommat ovat meille harrastus. Harrastuksen tarkoitus on voimaannuttaa. Eli jos harrastukseen liittyvät jutut alkavatkin viedä voimavaroja, niin jotain täytyy asioille tehdä. Ihan itse. Sillä tavalla se homma etenee.

Mulla alkaa nyt perinteiset iltatyöt yhteishakukamppiksen merkeissä, joten Kari teki iltatallin. Nyt on sadetta luvassa lännen suunnalta, vaikka lämpötilat ovat edelleen lähes kymmenessä ja vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen lämmin on edelleen. Hevoset otettiin yöksi sisälle ja kari kärräsi viimeiset esikuivatut myös sisälle suojaan.

Komitean pitäisi ehtiä viilata sääntömuutoksia, mutta omalta osaltani siihenkään ei nyt oikein meinaa löytyä aikaa. Aineiston piti tulla työstettäväksi jo viikko sitten ja silloin olisin ehtinytkin jotain tehdä, mutta nyt panokseni taitaa jäädä aika laihaksi.

Oljet saapuivat päivällä, kun Hanna oli siivoilemassa tarhaa. Illemmalla Kari kävi rullaamassa pihattoihin paalin ja räjäytti sen sinne. Seuraavana yönä oli poikien hyvä kellitellä uusilla, puhtailla pahnoilla. Eli saivat jäädä ulos. Kelit ovat edelleen mitä mainioimmat. Ja edelleen täytyy todeta, että pihattovalmius on kyllä erinomainen juttu.

Kari kokeili onneaan ja iski kiinni hajonneeseen oven karmiin. Ähinää ja puhinaa ja kovaa nikkarointia, mutta kuinka ollakaan, lopputulos oli oikein oiva. Samalla äijä kiinnitti karmit uudelleen ja tällä kertaa varsin tukevasti. Lukkokin vielä paikalleen, niin karmit olivat maalausta vailla valmiit. Aikaa operaatio söi kuitenkin siinä mittakaavassa, että äijä hälytti mut tekemään iltatallia.

Lähdin taas aamulla puolen seitsemän jälkeen liikenteeseen. Yllättävän paljon oli autoja ja koiraihmisiä jo kuljeksimassa paikasta toiseen. Hevoset toivottivat tallissa höristen tulijan tervetulleeksi. Nyt alkaa ulkoutuminenkin sujua jo hallitusti. Ovet auki ja ensin lähtee Urho, joka jo tietää, mikä sen rooli on. Seuraavaksi Hemppa, joka panikoi oli se eka tai vika. Viimeisenä menee Hopo, jolle on ihan sama, missä muut ovat, tai ovatko yleensäkään missään. Hevoset ovat pihalla viidessä minuutissa. Ihan toimiva systeemi.

Siivosin karsinat ja soitin Karille, että alkaa vetää ratsastushousuja jalkaan. Kurvailin Tiipiille ja ehdin hetken rapsutella tammoja ennen kuin Kari saapui. Nappasin rahkan naamariin ja sen jälkeen varsan talutukseen. Vietiin ne karsinaan. Kari laitteli Sellan ratsastuskuntoon ja mä oikein kumisukalla harjasin nappulan korvista kavioihin. Kun sukimishommat oli tehty, niin siirryttiin kentälle. Ipana otti heti alkuunsa ilon irti. Se on kyllä täysin pitelemätön ja homma toimii vain suljetuilla alueilla. Muussa tapauksessa rääpäle lähtisi kyllä välittömästi omille teilleen.

Sella oli niin tosissaan ja röhki innostuksesta koko session ajan. Sitä ei tunnu suuremmin kiinnostava jälkikasvun tekemiset. Itse vaan korskeana teki työtä käskettyä. Voi kun sekin pääsisi vielä vaikka pieniä kisoja hölköttelemään, niin tuntisi itsensä tärkeäksi. Kyllä se selvästi kaipaa liikkeelle. Ei ole tehty hevonen pihakoristeeksi.

Kun lopputouhutkin oli tehty, niin mä hyppäsin autoon ja ajelin kotiin. Kari jäi vielä siivoilemaan tarhaa ja tutkailemaan matoesiintymiä. Matoja ei ollut.

Nopean lounaan jälkeen Kari lähti vielä heittämään Urhon kanssa lenkkiä. Hevonen tuntui hyvältä ja siitä luonnollisesti isännällä oli hyvä mieli. Hemppa huuteli Urhonkin perään ja oli kai kovasti tyytyväinen, kun lenkin jälkeen lauma oli taas kasassa. Viideltä meillä oli treffit Tiipiillä, sillä Pauliina tuli tervehtimään varsaa. Vähän häntä nauratti Sellan muhkea muoto. Senkin takia pitäisi tamma saada liikkeelle, että on kyllä paksussa kunnossa!

Katselmuksesta mä lähdin tekemään iltatallia ja Kari kiirehti kotiin hellan ja nyrkin väliin. Kun olin hommani hoitanut, niin pääsin valmiiseen pöytään ja sen jälkeen oikeastaan sohvalle pötköttämään ja hyvin pian tämän jälkeen höyhensaarille.

Vähän ennen seitsemää lähdin ajelemaan sumuiseen aamuun. Ennen puolta olivat piippakorvat jo pihalla kiihkeässä syömäpuuhassa. Siivoilin tarhat ja touhuilin tovin hevosten kanssa. Päälle päätteeksi join vielä kupposen kuumaa kaverusten touhuja seuraillen. Päivä alkoi kirkastua ja aurinko hajotti aamusumun pois. Lähdin ajelemaan kotiin. Karikin oli herännyt ja vedeltiin hyvä ja ravitseva aamupala.

Puuilo keräsi taas kolehtia ja mukaan tarttui yhtä sun toista. Lounaspizzojen jälkeen matkustettiin taas poikien luokse. Karilla riittää nikkaroitavaa ja kaikenlaista puuhaa vielä pitkäksi aikaa. Nyt suhteellisen akuutti juttu on oven karmi, joka ikävä kyllä todettiin korjauskelvottomaksi. Se on puutavarakauppaan piipahdettava jälleen.

Mä kampesin itseni Hopon selkään. Käytiin lähimaastoissa vähän pyörimässä ja lopuksi kieputtiin hetki kentällä. Ennen pimeää otettiin hevoset sisälle ja pistettiin yöpuulle. Iltaisin tallissa on aina ihanan seesteinen ilmapiiri. Pienet kuviot, niin kenenkään ei tarvitse jytistä ja melskata. Näin sen pitääkin olla.

Perjantai on viikonpäivistä parhain, tämän olen todennut ennenkin. Päivä oli toisinto torstaista, mutta mitään ei hajonnut. Joten paranneltu versio. Aloitin varsalasta kymmeneltä. Hanna liittyi seuraan ja katselimme tammalauman touhua vähän toista tuntia. Meno oli välillä rauhallista ja välillä railakkaampaa. Harjailin omat tammat ja tarkistin, onko uusia vaurioita. Ei ollut.

Puolen päivän aikaan oli aika siirtyä poikain luokse. Lisäsin vähän heinää ja siivoilin tarhaa. Hanna liittyi seuraan ja saimme etutarhan taas siistiksi. Sitten mulla oli kiire Jarkon luo ja siitä kotiin hetkeksi huilaamaan, sillä kuudelta lähdinkin taas takaisin tallille. Yleistä puuhastelua ja sovittiin, että säiden salliessa saavat taas jäädä pihalle. Muutama iltana niitä on saanut maanitella sisälle, joten olkoot nyt ulkona. Hopo oli ottanut etäisyyttä ja oleili tammatarhassa omissa oloissaan. Laitoin sille oman vesiastiankin, kun tuntui viihtyvän itsekseen. Muutenkin ihan hyvä, että vettä on tarjolla kummallakin puolella. Olen myös verkkojen lisäksi ottanut tavaksi ripotella tammatarhan puolelle irtoheinää, niin ei tarvitse verkoilla nahistella.

Illalla sippasin sohvalle aika nopeasti, kun Kari tuli kotiin ja saatiin iltapala syötyä.

Meidän onneksi eletään kaikkien aikojen kuivinta ja aurinkoisinta syksyä. Hevoset saavat olla edelleen öitä ulkona ja lämpötila pysyy plussan puolella. Terminen syksykin taitaa olla vielä saavuttamatta, termisestä talvesta puhumattakaan. Caro tsekkasi aamulla hevoset ja lisäsi vähän heinää. Mä heräilin heräilin lomapäivän kunniaksi kaikessa rauhassa Dottie kainalossa ja ihanassa auringonpaisteessa ajelin ensin aamulla varsalaan. Sella ottaa jonkun kanssa yhteen tasaiseen tahtiin ja taisteluarpia on kertynyt kesän ja syksyn aikana kohtalaisesti. Taas on takajaloissa ruhjeita. Tatanka sen sijaan on koskematon ja se tietenkin on äidin tärkeimpiä tehtäviä. Varsat touhulivat keskenään ja tammat mutustivat laitumen viimeisiä korsia kukin omalla tahollaan. Harjasin kummatkin ja katselin niiden touhuja. Sitten olikin lähdettävä poikaporukan luokse.

Pojilla oli vielä heinää jäljellä. Harjailin Hopon ja Urhon ja lisäilin pari heinäverkkoa niille nakerreltavaksi. Sitten ryhdyin siivoilemaan tarhaa. Kari oli laittanut jokseenkin liian isot iltaheinät, joten siivottavaa olikin kunnolla. Kun aloin lopetella hommiani, niin Hanna ilmestyi paikalle. Hän lähti Hempan kanssa pienelle lenkille. Hemppa raukka on jotenkin ylikiintynyt Hopoon. Se tuppaa vähän hermostumaan heti, kun Hopo häviää näköpiiristä. Urho sen sijaan saa runtua oikein huolella ja sillä oli kankussa taas uusi puremajälki. Sapuska on ilmeisin syy nahisteluun ja Urhohan ei pistä yhtään hanttiin. Säälittää, että sitä sorsitaan.

Lenkin jälkeen ideoimme, miten olisi parasta kylmätä Hempan kintut. Ideamme olivat näin jälkikäteen ajatellen heikkolaatuisia ja näin ollen saatiin pieniä vaurioita aikaiseksi. Hemppa ei arvostanut meidän keksintöjämme ja päätti lähteä suitsittuna läpi kettinkien ja poistui tallista karmit kaulassa, ihan kirjaimellisesti. ”Pientä pintaremonttia” tiedossa. Napsin äijälle Raisioon pari kuvaa ja kysymyksen: ”Mitä teen?” Vastaukseksi tuli: ”Huudat vittua ja saatanaa!”

Hevonen selvisi pienillä pintanaarmuilla, mutta oven ja lähinnä karmien tilanne oli heikompi. Sain jotenkin kuitenkin oven kammettua kiinni, mutta pakkasöitä ei nyt toivota. Niitä ei onneksi ole tulossa, vaan saamme nauttia komeasta syyssäästä edelleen. Hevoset jäivät pihalle yöksi ja kävin vielä myöhemmin toivottelemassa niille hyvä yöt.

Perussettiä. Kari viritteli uudet verkot pihaton seinään. Kelit ovat todella lämpimät ja aurinkoiset, joten päätettiin, että pojat saavat jäädä pihalle. Se on kyllä tämän tilanteen ehdoton suola, että voidaan itse päättää tämän tyyppiset asiat. Sinne jäivät uusien verkkojen kimppuun ja äijä kaasutteli kotiin pimenevässä illassa.

Kari kävi aamulla tekemässä aamutallin. Kehuskeli, että teki karsinat 20 minuutissa. Kun nyt opimme ihan oikeasti käyttämään olkipellettiä, niin onhan se nopea. Itse suuntasin tallille töiden jälkeen ja kun ei karsinoita tarvinnut ottaa, niin hommat hoituivat nopeasti. Taluttelin vähän hevosia ja harjailin tietenkin hippuset pois. Pistin pöperöt nokan eteen ja toivotin hyvät yöt.