Sateinen, joskin aika lämmin keli. Varsalaan mentiin ensin. Tatanka on kyllä niin ihana, että sitä tekisi mieli vain silittää ja halistella. Se alkaa olla jo varsin tumma. Karva on tiheää ja paksua, joten syksyn sateet eivät varmasti suuremmin haittaa. Olen nimittäin mietiskellyt, että miten tuollaista pikkutyyppiä pitäisi loimittaa. Ei kai mitenkään, sillä varsakarva suojaa.

Tatankalle lyötiin riimu päähän. Se alkaa olla pieni! Ja pientä rodeota piti esittää, kun vapautta riistettiin. Kari otti sen talutukseen ja minä vein Sellan. Jonkun verran oli pitelemistä. Voi pientä villihevosta. Pitkä on matka siihen, että joku istuu selässä.

Varsalasta suunnattiin Ilolaan, sillä traileri vietiin sinne. Siitä Ridasjärvelle ja isoja poikia katsomaan. Mulle tipahtelee töihin omppulähetyksiä ja kolmikolle maistuivat tuliaiset. Olivat taas uudella lohkolla ja syötävää riittää. Mietittiin, että katsellaan nyt, miten syyskuu alkaa ja päätetään sitten nopealla aikavarauksella, koska otetaan pojat talliin.

Käytiin vielä tallilla puuhailemassa ja sitten kiirehdittiin kotiin ja Poirotin pariin.

Erika hoiteli isot pojat. Niillä on herkkupäivät, kun siirtyvät aina päiviksi ihanalle vehreälle uudelle ruoholle. Vatsat kasvavat siis edelleen ja meidän laumasta varsinkin Sella ja Urho ovat pyöreässä kunnossa.

Koska syyskuun alun kisat peruuntuivat, niin Mari alkoi hommata Majatallille valmennusviikonloppua. Toivottavasti saadaan porukkaa kasaan. Tarkoitus on tarjota alkeiskurssi vasta lajin pariin lähteville ja heti perään jatko-osa tason 2 kisoihin tähtääville. Olen tosi tyytyväinen mun koulutuspakettiin, joka tarjoaa osat 1-4. Majatalli on ainakin hyvin tarttunut tarjontaan ja siellä koulutukset pyörivät tasaiseen tahtiin. Muutenkin syksy on alkeiskurssien ja valmennusten aikaa. Nyt onkin hyvä alkaa hahmottaa talvea ja peruskuntokautta, sillä väkisin se talvi sieltä tulee ja silloin rakennetaan kunto seuraavan kauden kisoihin. Nyt on myös aika rakentaa ensi vuoden kisakalenteri. Toivottavasti 10 kisaa vuodessa pysyy jatkossakin ja kovasti tehdään töitä, että saadaan kv-kisat alkukesästä Savijärvelle.

Kari kävi hakemassa tammat sisälle. Tatanka oli riehupäällä ja painoi ensin peltoon ja kun olisi ollut aika mennä karsinaan niin lähtikin ihan omille seikkailuille. Kari sai sinkoilla pitkin tallipihaa sitä saalistamassa. Sella hermoili karsinassa, kun parikuinen vauva karkaili ja kirmaili pitkin pihaa. Ilmeisesti alkaa olla aika ihan oikeasti käyttää riimua ja narua. Puolentoista viikon takainen ruhje on parantunut hyvin ja muutenkin penikka voi hyvin, mutta omaa tahtoa ja luonnetta löytyy.

Riitta kävi iltakahvilla, eikä tietenkään voinut välttyä varsavideoista ja vähän muistakin hevosvideoista.

Kari ja Jarko suuntasivat iltapäivällä Ritasiin ja hirvittävällä tempolla alkoi tolppaa upota maahan. Kun ennätin muutamaa tuntia myöhemmin paikalle, niin tarhojen välinen kuja oli jo melkein valmis ja lantalan etuosan muoto oli löytynyt. Samaan aikaan Riitta ajoi pihaan ja antoi asiantuntijalausuntonsa. Luonnollisesti kierrettiin paikat ympäri. Riitta lupasi tulla lähiaikoina kääntelemään autoaan pihassa ja mittailemaan oikeita tulokulmia.

kun Riitta poistui paikalta ja meillä hommat jatkuivat, niin pihaan saapui Sari Sennun kanssa ratsain. Sennu oli kengitystä vailla, joten Kari veti essun eteen ja alkoi hommiin. Sarin kanssa kierrettiin tilukset ja Jarko jatkoi puuhiaan. Kengityksen jälkeen juotiin kahvit ja tehtiin loppuhommat. Siirsin Hempan pelletit uuteen karsinaan ja perustin vieraskarsinan. Ratsukko poistui uutta ratsastuskujaa pitkin ja uudesta portista ulos. Hyvin toimi.

Hevoset ovat jo saaneet laitumelle lisäheinää, joten totuttelu esikuivattuun on alkanut. Pitäisi pyytää ensimmäinen muovitettu paali pihaan, niin alkaisi olla valmius talviruokintaan kunnossa. Aika jänniä aikoja, kun vähitellen arjen rutiinit alkavat muotoutua.

Kari kävi töiden jälkeen varsalassa. Meno oli taas vauhdikasta ja maanantaiseen tapaan osa touhuista myös taltioitui. Ihanaa on tammojen oleilla entisestään laajennetulla laitumella. Tammojen luota Kari siirtyi herrojen luokse ja samalla hän kävi vielä pyöräyttämässä muutaman reiän aitatolppia varten. Myöhäksi meni taas, sillä kävi vielä kotimatkalla palauttamassa lainailemiaan tavaroita.

Hain Jarkon puoli yhdeksältä ja ysiltä oltiin jo tallilla pupulan kimpussa. Mä lapioin ja Jarko kärräsi. Välillä oli pakko pitää pientä taukoa. Samalla tohinalla vedettiin kanala tyhjäksi. Ensi kesään jää pesuhommat, mutta nyt tilat on ainakin tyhjinä ja tuulettuneina. Ainakin pupulaan voi säilöä lisää heinää, jos tarvetta on. Ja säilytystilaahan ei koskaan voi olla liikaa.

Kun lapiohommat oli tehty, niin aloitettiin vanhojen aitojen purkuhommat. Vähän muista erillään ollut iso tarha katoksella muutetaan vierastarhaksi. Caro toivoi, että muutama elossa oleva koivu eristetään, joten siltä osin tarha pienenee vähän. Lisäksi siirretään poistumisreitti pihalta peltotielle ja sen myötä tarhasta höylätään myös pieni siivu pois. Jarko hurisutti Makitaa ja mä keräilin lankoja ja kanniskelin lankkuja. Homma eteni hitaammin, kuin olin kuvitellut, mutta juuri ja juuri saatiin urakka valmiiksi ennen kuin Kari saapui unihiekkaa silmistään pyyhien työyön jäljiltä.

Toby ja Jenni haettiin myös paikan päälle. Käytiin katsomassa isoja poikia ja pistettiin grilli käyhäämään. Paljon saatiin pienelläkin porukalla aikaiseksi ja sääkin suosi. Samoissa merkeissä täytyy vielä viikolla jatkaa ja maalaushommat jätän suosiolla tuleville kesille. Kun nyt tarhat alkavat muotoutua, niin homma alkaa olla syksyä vaille valmiina.

Aamupäivällä ajeltiin taas Ritasiin ja helteen johdosta otettiin Kylikseltä jädet. Terde oli täynnä kilpa/kuntopyöräilijöitä! Kari pudotti mut laitumen reunamille ja otin pojat laitumelta ja lähdettiin hiipimään tallia kohden. Kari tuli vastaan ja iso tie ylitettiin turvallisesti kahden taluttajan ja kahden hevosen voimin. Ei oikein tohdi yksinään kuljetella, sillä asfaltilla ajetaan aika reippaasti

Hevoset pääsivät hetkeksi talliin viileään. Ulkona olikin melkoinen helle. Koko elokuun on jaksanut paistaa ja nytkin päivien keskilämmöt on 10 astetta yli normaalin. Kesäkuu ja heinäkuu olivat vuosisadan surkeimmat ja elokuu nyt uskomattoman lämmin ja hieno. Harvoin elokuun loppupuoliskolla helle on hellinyt. Kari otti Hopon kengitykseen, sillä se oli pudottanut hetken kilkanneen kengän. Jaksoi paappa taas hauskuuttaa itseään ja keksi kaikenlaista jäynää. Mä siivoilin paikkoja ja seuloin vanhan roskiksen sisältöä. Aika epäkiitollinen homma, mutta nyt sekin on tehty.

Kun Hopo oli kengitetty, niin kaivettiin Omega esiin ja oikein nahkasuitset. Siitä onkin jonkin verran aikaa. No ei mitään, sikapainava CB selkään ja muitsu perään. Hopo tuntui tosi hyvältä ja jos mahdollista, niin vielä paremmalta tuntui pyöritellä sitä omalla kentällä. Urho hölkötteli kentän ulkopuolella omia kuvioitaan ja Kari istui pihaton varjossa hörppien kahvia. Asiat aika lailla niin, kuin niiden tuleekin olla. Kenttä on vaan alkanut ruohottua, kun ei sitä ole kesän aikana juurikaan käytetty. Möyhittiin nyt Hopon kanssa jonkin verran ja täytyy vaikka huomenissa lähteä kitkentähommiin.

Hevoset saivat vielä touhuilla keskenään tarha-alueella. Mulla virtasi luonnollisesti hiki ja kun olin hetken viilennellyt itseäni tallituvassa, niin otettiin pojat yksi kerrallaan suihkuun ja myrkytykseen. Sitten lähdettiin lompsimaan takaisin laitumelle. Taas oli tarjolla uusi herkkuheinälohko. Jäin katselemaan kolmikon touhua, kun Kari lähti hakemaan autoa. Päätin mennä ottamaan kuvia ja mennessäni hipaisin lankoja. Tälli oli sitä verta tiukka, että oikein polvissa sävähti. Tuli mieleen, että edellisenä iltana olin vähän Erikalle mutissut, että ei meidän kolmikko kyllä taida uuden lohkon langoissa pysyä. Nyt tiedän, kyllä pysyy.

Töiden jälkeen pakkasimme autoon pehmusteet persauksien alle ja lähdimme Ridasjärvelle. Poikien kanssa humputeltiin hetkinen ja siirrettiin se herkkuapajilta vähän köyhemmälle puolelle. Hopo sai pillerinsä ja tämän jälkeen kiirehdittiin Päivölän kesäteatterin yönäytökseen. Tunnelma oli hieno. Tarkoitus oli mennä katsomaan viimeinen esitys, mutta koska Karille napsahti taas viikonlopputöitä, niin Riitta sai puhuttua meidät toiseksi viimeiseen näytökseen. Toppatakit olivat ihan asiaa, kun mustalaisleiri muutti taivaaseen. Selvä merkki siitä, että kesä on väistymässä talven tieltä. Tuttuja naamoja ja tuttuja turpia näkyi lavalla yhtenään ja täytyy myöntää, että hevoset rooleissa kyllä säväyttävät. Riitta on meitä sitkeästi pyytänyt katsomaan ja kerrankin saatiin aikataulut järjestettyä siten, että päästiin mukaan.

Kari kävi hakemassa tammat sisään.

Töiden jälkeen kiireesti tallille. Kari alkoi askarrella pesukarsinan lattiakaivokuviota ja minä lähdin fillarilla nuttura täristen laitumelle. Pojat olivat perimmäisessä nurkassa, mutta Urho bongasi mut jo kaukaa ja lähti reippaasti siirtymään portin tuntumaan. Vaihdettiin hevosten kanssa kuulumiset. Olivat hyvällä tuulella ja miksipä eivät olisi, kun on hehtaaritolkulla tilaa liikkua, katos tarvittaessa pään päällä, upeat kelit ja sapuskaa piisaa. Kolmikko alkaa olla aika tiivis porukka ja varmasti siirtyminen sisäruokintakaudelle sujuu hyvin. Sarin kanssa vaihdettiin muutama sananen ja lähdin takaisin samoja renkaanjälkiä.

Tallilla viemäri laitettiin testaukseen ja valutettiin varavesisäiliönä käytetty kuutio tyhjäksi. Hyvin toimi ja samalla sain karsinan pestyä. Yksi asia taas valmiina. Suojaritilä tosin täytyy hankkia, tai tammojen saavuttua alkaa sattua vahinkoja. Moni asia toimii, kun ollaan poikaporukalla, mutta kun tytötkin ovat tulossa kotiin, niin ihan samat turvajärjestelyt eivät enää riitä.