Ei uskoisi, että on lokakuu. Päivä oli aurinkoisen kesäinen, vaikka iltapäiväksi oli luvattu tavatonta myräkkää. Vielä kolmelta Espoossa oli täysin tuuletonta. Kuudelta olin tallilla ja ajattelin ottaa hevoset hyvissä ajoin oletetun myrskyn alta pois. Hemppa ja Urho osasivat jo aika varmoin ottein mennä omiin karsinoihinsa, kun avasin ovet. Hopo sen sijaan ei aikonut tulla sisälle ollenkaan. Se jäi ihan tyynesti tammatarhan puolelle toimittamaan jotain tärkeää juttua. Jouduin lopulta hakemaan sen narun kanssa ja muut pojat hörisivät tallissa hulluina, kun vanha herra lopulta asteli sisälle.

Valio teki tuhojaan pohjoisempana. Meillä ei kummoisia tuulia koettu, mutta vähän ylempänä oli tuivertanut ihan kunnolla. Illalla kuitenkin painoin pään levollisin mielin tyynyyn villiviinien heiluessa, kun tiesin, että hevoset ovat kaikki tahoillaan sisätiloissa. Perjantai-ilta tallilla on tässä elämänvaiheessa yksi parhaimpia juttuja. Ei ole kiiren mihinkään ja saa kaikessa rauhassa kuunnella ja katsella hevosten levollista olemista. Harjailin pojat ja juttelin niille mukavia. Mulla on muuttuneiden työkuvioiden ansiosta aika hektistä ja saan painiskella vähän uudenlaisten tapausten parissa. Elämä ei muutenkaan ihan koko aikaa hymyile, joten turpaterapia on ihan paikallaan ja juuri perjantai-iltaisin nautin siitä erityisesti.

Kari tilasi tallille uusia heinäverkoja. Putkari on myös tulossa ja talliin uudet ovet. Muutama dilemma pitää ratkaista ja vähitellen alkaa valmistella paikkoja tammoja varten.

Karilla oli traikkukeikkaa, mutta piipahti kotimatkalla kuitenkin poikain luona. Hanna teki iltatallin. Koska kelit ovat kohdillaan, niin pojat jäivät pihalle. Laidunkauden päätteeksi on ajateltu, että voisivat olla ulkona niin paljon kuin mahdollista. Hevosilla on kuitenkin hyvää tilaa liikkua ja ulkona ovatkin liikkeellä oikeastaan koko ajan. Kari on sitä mieltä, että saisivat olla talvellakin pihatossa mahdollisimman paljon.

Mun tallivuoro. Päätettiin, että hyvän sään ansiosta pojat saavat jäädä pihalle. Kari hoiteli tammat. Jotenkin aika paljon odotan sitä, että tammat saapuvat samalle tontille, niin yhden pysähdyksen taktiikka riittää.

Hemppa sai kengät alleen. Riitta ja Satu piipahtivat pihaan ratsastusreissullaan. Samalla Kari sai hoidettua meille talliapua talvikuukausiksi.

Kari teki iltatallin.

Aamulla lähdin seiskalta tallille. Oli komea aamu ja kivan kirpsalla keli. Syksyn voi haistaa ja aistia jokaisella solulla. Aamusumun seasta välkähteli aurinko ja tallin pihalla huokui ihana rauha. Kun arki on hillittömässä sirkuksessa, niin kyllä ihania hiljaisia hetkiä osaa arvostaa. Kun avasin tallin oven, niin hörinä otti minut vastaan. Se oikeastaan kuitenkin voittaa hiljaisuuden.

Pientä epäselvyyttä oli jälleen askelkuvioissa ja joku ennätti taas käydä pesarissa ja kun kaikki oli lopulta saatu ulos, niin Hopo vielä pujotteli kettingin alta takaisin talliin tyhjäämään Urhon väkkärikupin. Se on kyllä Houdini vailla vertaa. Miten niin iso ja iäkäs hevonen kykenee limboamaan niin matalalta? Tyypit kirmailivat tyytyväisinä pihalla. Minä laitoin radion pauhaamaan ja tartuin talikkoon samalla poikien touhuja seuraillen. Caro kävi ottamassa aamutalliohjeet ja painui takaisin peiton alle. Touhuilin vielä, mitä touhuilin, join kupposen teetä ja nautin atmosfääristä.

Iltapäivällä Kari kävi touhuamassa vielä omia touhujaan. Puuhaa riittää.

Aamulla ajeltiin yhdessä tallille. Kun avasin oven, niin siellä pirteinä kurkisteltiin vastaan. Tallin ilma oli tosi freesi ja siitä olin iloinen. Kellään ei ollut kuuma ja pössis oli muutenkin hyvä. Heinää oli jäänyt paljon syömättä. Vesiin oli koskettu huonosti. Suunnitelma siitä, että tallista pääsevät suoraan tarhaan on hyvä. Kolmikko painoi pihalle hamuamaan tuoretta. Kari laitteli paimenen toimimaan ja minä siivosin tarhat. Kellotin, että aamutallin askareet saa puolessa tunnissa tehtyä. Kun homma oli ohi, niin kuljin vielä tarha-alueen läpi ja varmistin, että sähköt kulkevat.

Vielä on paljon pientä nippeliä hankittavana, joten ajelimme Agriin. Osa tarvittavista jutuista löytyi, osa ei. Kari tiputti mut kotiin ja lähti vielä tallille puuhaamaan ennen yötyötä. Mä kurvailin Haudankoskelle hääpäivävastaanotolle. Yhdeksän jälkeen lähdin ajelemaan 25:sta ja väläytin mennessä jälleen kerran kameran. Hemmetin kirkas on se valo. Nyt on pienesti kolea ole, että mahtaako tulla ajokieltoa. Parista aiemmassa flashista ei ole vielä kuulunut mitään.

Puoli kymmeneltä olin tallilla. Tyypit eivät millään meinanneet tulla sisälle. Olisi pitänyt jättää ulos! Sain kuitenkin houkuteltua porukan käytävälle, mutta kaverit sinkoilivat karsinasta karsinaan. Lopulta sain Hempan pyydystettyä omaansa. Siinä vaiheessa Hopo ja Urho olivat änkeytyneet Hopon karsinaan. Kun lähdin otsatukasta kiikuttamaan Urhoa omaan kopperoonsa, niin Hopo pujahti takaisin pihalle. Hetken haahuiltuaan tuli kuitenkin kyselemään, että pääsisikö kuitenkin sisälle. No toki pääsi. Heitin kouralliset väkkäreitä jokaiselle ja kuuntelin hetken tasaista rouskutusta. Levollista. Hevoset ovat kyllä ihanan rauhoittavia ystäviä. Niillä on lempeä katse ja ne joka tavalla ajavat stressin ja ahdistuksen pois. Istuskelin vielä hetken tallin päädyssä ennen kuin lähdin ajelemaan kotiin. Täysikuu valotti pihapiiriä ja kaikki tuntui olevan hirvittävän hyvin. Vielä kun saadaan tammat saman katon alle, niin olemme ihan uuden tilanteen edessä. Harjoitellaan nyt kuitenkin hetki vielä näin.

Viiden jälkeen treffattiin tallilla. Lähdettiin porukalla hakemaan hevosia. Erikalle sanottiin kiitokset ja heipat. Tyypit kikkailivat parhaillaan laitumien perukoilla. Erika yritti niitä pyydystää lohkolta toiselle, mutta kolmen hallinta ei aina ole niin helppoa. Katseltiin touhua hetki naureskellen ja sitten haettiin omamme pois. Hevoset olivat tallissa varsin raukeina ja silmä luppasi jokaisella. Laiteltiin heinät ja vedet ja muut kuntoon, sammutettiin valot ja poistuttiin paikalta. Tyytyväisinä jäivät torkkumaan. Ei mitään jyskettä tai ryskettä. Kyllä pieni on kaunista.

Sadetta enteilevä päivä ja illalla taivas sitten repesi. Tallin naapurustosta soitti parin heppatytön isä toiveikkaana sen suhteen, että löytyisi rapsuteltavaa ja hoideltavaa naapurista. Tytöt kävivät laitumen reunalla hevosia tervehtimässä. Kovin tuntuivat isoilta ja hurjilta. Sovittiin, että meidän läsnä ollessa voivat tulle varusteita putsailemaan ja karsinoita siivoilemaan. Nähtäväksi jää, tulevatko.

Tallilla on nyt puuhattu vimmatusti. Viimeisiä viilauksia, että saadaan pojat viikonloppuna talliin. Langat on yhdistelmä tarhaan laitettu ja eka setti saa tulla. Kävin maanittelemassa pojat tarkastukseen. Hopolta puuttui molemmat etukengät! Erika osasikin kertoa, että siellä on taas revitelty ihan reippaasti. Noh, niin reippaasti, että kengätkin ovat lentäneet. Toisen löysinkin pienen harhailun jälkeen. Kari saa viikonloppuna taas laiteltavaa. Urholtahan puuttuu myös toinen etukenkä.

Karilla kengityshommia. Samalla hoiteli omat pojat.