Kisapäivä Liedossa. Keskityttiin aika tarkasti omaan tekemiseen. Hanna ja Pauliina olivat korvaamattomana apuna ja vaikka Kari vähän liian mahtipontisesti kisan aloittikin, niin lopussa seisoi kiitos. Väsynyt Princzis ylitti maalilinjan kolmantena ja sen riimuun ripustettiin valkoinen ruusuke ja Karin kaulaan pronssinen mitali. Tulos oli vähintäänkin tyydyttävä, mutta suoritus itsessään ei ollut ihan tyydyttävä. Siitä syystä mitään mielettömiä peijaisia emme pistäneet pystyyn. Raportissa päivää käyty tarkemmin läpi. Olimme sopineet, että jos 100km tulee täyteen, niin jäämme hevosen kanssa vielä yöksi Lietoon. Näin kävi ja kisapizza syötiin Uuttulan ruokailuhuoneen pöydän ääressä.

Kävimme Lauran ja Hemmon kanssa moikkaamassa Tatankaa ja Sellaa. Kuumuus tekee tammat veteläksi ja Tatanka makoilikin pellossa pitkin pituuttaan. Visiitin jälkeen aloin pakkauslistan mukaan viimeistellä varustekasseja. Kari tuli hyvissä ajoin töistä ja ihan aikataulussa päästiin liikenteeseen. Unohdin kännykän ja lompakon kotiin, joten onneksi Laura ja Hemmo olivat vielä siellä ja ottivat arvotavarat mukaan.

Tallilta piti vielä hakea heinää, mutta muuten meillä vaikutti olevan kaikki tarvittavat tavarat mukana. Ja ehkä vähän enemmänkin. Laitumella laiteltiin ensin Amanita koppiin ja sitten Urho omaansa. Hopolla sekosi pää, kun uusi ihana tamma katosi sen näköpiiristä. Urho ei ollut enää mitään, kun typykkä tuli lankojen taakse. Huutaa täytyi kuitenkin kummankin perään. Päästiin matkalle ja taas yksi seikkailu oli alkamassa. Enemmän reissusta kisaraportissa.

Käytiin aurinkoisella laitumella tarkastamassa tammojen mielenliikkeitä. Sen jälkeen kiirehdittiin kotiin pakkaamaan tavaroita. Kahdeksan pintaan lähdettiin tallille ja lyötiin sieltä kamat nippuun. Kympin pintaan siirryimme poikien laitumelle ja tehtiin perusrutiinit siellä. Jo kohta Laura ja Hemmo ajoivat pihaan ja heidän hevosensa saatiin omaan laidunlohkoon pitkähkön matkan jälkeen. Peräkanaa ajettiin Suonpäähän ja juotiin iltateet kuulumisia vaihtaen ja painuttiin pehkuihin.

Kari kengitti Hopon etupään ja hoiteli tallirutiinit.

Töiden jälkeen Kari kävi tammalassa ja sitten treffattiin laitumen kulmalla. Pojat haettiin sisälle ja Kari löi sen kisakenkään. Pistettiin nyt pohjalliset ympäri ja etukenkiin täyttö. Kengitys sujui aika kivasti. Sujuuhan se, kun Urhoa koko ajan viihdyttää. Hopo luonnollisesti viihdytti ja tökki karsinastaan.

Hopolla kilkkasi takakenkä ja se oli myös tarkoitus kiristää. Kari ihmetteli, että kenkä oli ulkosyrjältä vääntynyt. Tainnut jäädä johonkin ladon rakenteisiin kiinni. Takakenkä saatiin kiinni, mutta jo heti alkuunsa todettiin, että myös etukenkä puuttui. Siitä onkin jonkun verran aikaa, kun hevoset ovat kenkiä hukanneet. Nyt ei kuitenkaan ollut varakenkää saatavilla ja paappa päätyi takaisin laitumelle kolmikenkäisenä.

Hopoa raapiessani huomasin, että sillä oli kohtalaisen häijy puremajälki pakarassa. Urhohan ei moiseen kykene, joten kyllä isoilla herroilla on laitumella jotain jäsentenvälistä käynnissä. Kotona oltiin taas puolenyön aikoihin, joten päivät vierähtävät nopeasti. Mietin tullessani, että taitaa olla eka ilta pitkään aikaan, kun autossa meni valot päälle. Ensimmäinen merkki syksyn lähestymisestä. Nythän kelit ovat lämmenneet, joten eletään sen suhteen kesän parasta aikaa.

Kohti kotia ja ilta menikin kamoja purkaessa, kuvia ruotiessa ja lepäillessä. Kari kävi moikkaamassa isot pojat laitumella.

Levillä tason 1.1 matkaratsastuskilpailut. Varsinainen elämysmatka ja eksoottista meininki on noilla leveysasteilla. Ihmiset ovat ihan omaa rotuaan ja olen tosi kiitollinen tästäkin kokemuksesta. Karin päivä meni pitkälti Dottien seurassa ja SM kisahevosia kengitettäessä.

Levillä mr-klinikka. Kari vietti aikaa Sellan ja Tatankan kanssa ja samalla fiksaili Penen kengitystä ja vuoli Sellan ympäri. Sellahan on nyt ollut takapäästä kengätön pari kuukautta ja nyt on etupään vuoro luopua kengistä. Seurataan miten etenee. Molemmissa kaviohommissa oli varsat mukana ja vähän nauratti kuinka kengityspakin siirtäminen pelotti Tatankaa niin, että piti kipittää karsinaan turvaan. Mutta kuitenkin uteliaisuus aina voitti ja oli pakko tulla takaisin katsomaan toimitusta.

Kari jäi kotimieheksi kun itse lähdin pohjoiseen Levi Outdoor Festiin levittämään matkaratsastuksen ilosanomaa. Tästä erillinen raportti ja kuvia.
Kari haki Sellan ja Tatankan illalla sisään ja harjaili molemmat.

Töiden jälkeen kiirehdittiin tallille. Elisa toi hevosensa kengitettäväksi. Mä touhuilin, mitä touhuilin ja käytiin myös moikkaamassa isoja poikia. Tyytyväisiä ovat laitumella ja liikkuvat valtavasti kolmen kaveruksen laumassaan. Urho on paksu, mutta Hopo just hyvä. Olen tosi iloinen, että vanha herra on noin mukavassa kunnossa.

Luikin tallilta kotiin hämärän saapuessa ja Kari jäi vielä viimeistelemään hommiaan. Se oli taas noutosafkan paikka. Tuntuu, että koko kesä on mennyt enemmän tai vähemmän noutopöperöiden turvin, kun päivät aina venähtävät piemmiksi kuin kuvittelemme. Muutama tunti vuodokaudessa lisää ei olisi pahitteeksi.