Eletään aika häiriintyneissä sääoloissa. Ensin oli selkeää kevään tuntua ja sitten alkoikin yllättäen jälleen sataa lunta ja räntää ja vettä. Mutta sellaistahan kevät on.  Hyvää tässä on se, että viikonlopun kisoja ajatellen pohjat vaan paranevat uuden lumen ansiosta. Ja samahan se on omienkin hevosten liikutusta ajatellen. Keskiviikkona Urho pääsikin pöllyttämään lunta jälleen pellolle. Urhossa oli virtaa ja menivät pääsääntöisesti pukkilaukkaa.

Kisjärjestelyt etenevät. Päänsärkyä on aihettanut Trackereiden päivittämättömät lisenssit. Maksuthan on maksettu vielä tämänkin vuoden osalta, mutta tunnarit pitäisi vaan syöttää järjestelmään. Pieni viive asiassa kuitenkin ilmeni, kun selvisi, että lisenssitiedot ovat vuoden verran matkustelleet laitteiden kanssa samassa pahvilaatikossa ympäri maata. Seuranta saatiin kuitenkin avattua ja toivottavasti myös lisenssi aktivoitua mahdollisimman pian.

Liettuan suunnalta oltiin yhteydessä. Sehän tämän harrastuksen myötä on tapahtunut, että ystäviä on ympäri Eurooppaa ja kaikilla rakkaus samaan lajiin. Onhan se hienoa!

Kari on nyt ihan villinä ohjasajopuuhasta, kun sai kaluston kuntoon. Kipaisi tallille auringon vielä paistaessa ja Tatanka pääsi heti käsittelyyn. Käytävällä furminointia ja muuta käsittelyä ja sitten valjastus ja kentälle. Mulle tihkui kotiin videota ja hymynamoja, joten homma toimii. Lisäksi Karin havainto oli, että kun varsa saa omaa aktiviteettiä, niin jättää  portit ja aidat vähemmälle huomiolle. Kevättähän nyt alkaa olla eläimillä rinnassa ja kun aurinko paistaa sekä lämmittää, niin kevättähän se tietää. Karvaa lähtee mielettömästi ja olen hukannut viime vuonna Karin työkaverin lahjoittaman laitteen, jota nyt kovasti niksipalstoilla hehkutetaan. Hopon turkkiin se ei suuremmin toiminut, mutta ehkä noihin vähemmän karvaisiin toimisi.

RieRatin kisat lähestyvät ja pientä puuhaa on meille etäjäsenillekin. Sääennuse oli ensin sadesäätä, mutta nyt airinkoa ja pientä pakkasta ja viikolla pitäisi tulla lunta. Tekisikin pohjille hyvää. Nuoriso-osasto lähtee taas viivalle, joten tsempitettävää riittää.

Caron aamuvuoro. Kari haki iltapäivällä Lauran Keravalta ja tallihommat kutsuivat. Sella pääsi ensimäisenä kasittelyyn, Nyt on Furminaattorille hommia. Pienten kommellusten saattelemana saivat tamman valmiiksi ja ratsastajan selkään. Menivät kentälle reiluksi tunniksi. Ohjelmassa oli paljon kysähdyksiä, nostoja ja siirtymisiä. Sella edelleen tekee kentän ulkopuolella Lauran kanssa vähän mitä sitä itseään huvittaa. Koska tytön suuri haave on päästä kisoihin, niin yhteistyön täytyy sujua mutkattomammin. En oikein usko, että tamma tällä harjoittelulla pysyisi näpissi hetkeäkään ensimmäisen kymmenen kilsan aikana. Sehän ei oikeastaan Lauraa edes haittaisi, koska on niin rämäpää, mutta mua vähän haittaa. Joten treeniä, treeniä ja treeniä.

Kari laitteli Urhon valmiiksi ja siirtyi pellolle: kierros käytiä, kierros ravia, kierros laukkaa, kierros ravia ja kierros käyntiä. Se oli taas kympin pyrähdys. Samaan aikaa Tatanka pyrähteli tarhassa. Kun ratsastushommat oli tehty, niin Laura halusi vielä kikkailla jotain kentällä. Oli ilmeisesti ”opettanut” Sellaa antamaan tassua. Teinien päässä liikkuu pöhköjä ajatuksia. Mä en ole aina kamalan innostunut noista Lauran opetuksista, mutta eipä niistä suurta haittaa kellekään ole. Kokeilunhaluinen ja innokas nuori nainenhan hän on ja järki varmaan kasvaa vähitellen vuosien saatossa. Ja mistään puuhasta tyttö ei kieltäydy ja yrittää aina parhaansa, vaikka ei ihan aina jaksa kuunnella loppuun asti, mitä oli tarkoitus tehdä. Hassuja tapahtumiahan meillä on jo paljon takana ja varsinkin pieni kielimuuri aiheuttaa hupia lähes joka kerta.

Ottivat vielä hevoset sisälle ja tekivät iltahommelit. Tyytyväinen kolmikko sinne jäi heiniään mutustamaan. Mä ikävöin kotona Hopoa. Joku lohdullisesti sanoi, että neljäkin vuotta voi ikävöidessä vierähtää. Enkä epäile hetkeäkään.

Aamulla reippaina paineltiin tallille. Jotenkin niin ihanaa, että ei tarvitse aamutallin aikaan hiippailla enää pimeässä. Koira viuhtoi pitkin tallialuetta. Sellasta ja Tatankasta lähtee runsaasti karvaa. Urhosta maltillisemmin. Kellään ei ollut suunnatonta kiirettä pihalle ja ihmettelinkin, että ovatko edes hengissä, kun ajettiin pihaan ja tallista ei kuulunut pihaustakaan. Laiteltiin kolmikko pihalle ja touhuiltiin, mitä touhuiltiin. Kari lähti koiran kanssa käppäämään pellolle, jos vaikka löytäisivät kadonneet tossun. Ja niinhän siinä kävi, että tossu jäi edelleen piiloonsa ja koirakin  otti hatkan ja juoksi tallille takaisin mun helmoihin hyörimään. Kiertelin tarhat ja rekisteröin tehtäviä hommia. Laiteltiin iltaa varten kaikki valmiiksi ja kiirehdittiin kotiin hodareille.

Kari lähti kohta puolen päivän jälkeen ensin Puuiloon ja siitä tallille. Kaikkea pientä ostettavaa taas oli. Nyt on jouduttu tekemään muutama väliaikasratkaisu, joita mä en siedä sitten alkuunkaan. Just jotkut paalinaruviritykset saavat mut hulluksi. Hevoset saivat vihdoin jo pitkään hankintalistalla olleen lelupallon   ja samalla Kari osti myös alelaarista Tatankalle nahkaiset suitset, uudet kuolaimet ja ihan ikiomat opetusvaljaat. Kari ei erityisemmin pidä siitä, että ohjasajetaan siten, että on pienikään riski hevosen saada ohjat jalkoihinsa. Nyt jatkossa ei sitten enää ole. Ja jos Hopolta lainaa ohjia, niin ei ole juurikaan riskiä joutua myöskään kaviosateeseen.

Kun äijä pääsi tallille, niin saivat hetken pelailla pallolla ja sitten Tatanka sai sovitella uusia varusteitaan ja pääsi sen jälkeen tietenkin niitä myös kokeilemaan. Homma sujui mallikkaasti. Ukko rehvasteli, että laakisa toimi, mutta totuushan on se, että jokainen meistä on sen kanssa aika paljon puuhannut ja Satu varsinkin on jaksanut tutustuttaa Tatankaa milloin satulaan ja milloin valjaisiin. Hyvin on koulutus edennyt ja kertaakaan ei ole minkään asian kohdalla tarvinnut panikoida tai painia. Ja hyvin meni tälläkin kertaa. Pyynnöstä typy lähti liikkeelle ja pyynnöstä pysähtyi. Kiemuraurat ja voltit tulivat toivotulla tavalla. Eli homma toimii. Vaikka en erityisemmin innostu siitä, kun ihmiset ylistävät ja kehuvat omia eläimiään, niin kyllä me kamalan tyytyväisiä tuohon varsaan olemme. Sillä on kiva luonne eikä olla sitä toistaiseksi saatu pilattua.

Varsatreenien jälkeen Kari otti Urhon työn alle. Nousi ratsaille ja lähtivät peltoon etsiskelemään kadonnutta tossukkaa. Tunnin kulkivat sik-sakkia ja löytyihän se tossu lopulta! Samalla Urho sai liikutuksensa. Viimeisen kengityksen jälkeen se on liikkunut taas tosi hyvin, mutta jatkuvasti saan kuulla naputusta siitä, että se lyötiin kenkään. Ja ihan samalla mitalla Kari saa kuulla siitä, että Sella on kengättä. Tää on tätä. Näkemysristiriitoja.

Kari hoiteli vielä iltatallin samaan hintaan.

Harmaata ja pientä lumitihutusta. Kari kävi työmatkalla nappaamassa Lauran Keravalta ja yhteistuumin jatkoivat matkaa Ritasiin. Sella laitettiin ratsastuskuntoon ja piselivät pellolla lähes 15 km puoleentoista tuntiin. Lunta on aika paljon ja se on märkää, joten raskasta on. Kari kävi aina välillä ohjeistamassa ja samalla tarkasti tossutilanteen. Laittoivat tossut jäisien osuuksien vuoksi. Jossain vaiheessa takasista tossut olivat kadonneet. Likka joutui etsintähommiin ja toinen sieltä pellosta löytyikin, mutta pimeyden saavuttua etsintätöitä oli turha jatkaa.

Kari otti Tatakan kentälle juoksutukseen. Aiempiin kokemuksiin perustuen Kari sujautti ipanalle naruriimun päähän. Meillä on se kunnollinen jäykkä versio, joka joskus on Vepsältä ostettu.  Pari kertaa varsa meinasi, että lähtee omaan tahtiinsa itse valitsemaansa suunaan, mutta kun naruriimu kiristyi turvan ympärille, niin ajatukset muuttuivat. Hämmentynyt ilme vain levisi tamman naamalle, että WTF.  Kun asia oli tullut selväksi, niin työskentely sujuikin oikein mallikkaasti.

Tekivät vielä yhteistuumin italtallihommat ja sitten olikin kiire kotiin Mc Donaldsin kautta.

Kosteaa keliä edelleen. Aamuisin ollaan aavistuksen pakkasella yön jäljiltä. Eli liukasta ja jotenkin masentavaa. Kari hoitelee hevosjutut ja mä hoitelen edelleen itseäni. Töiden jälkeen on puhti aila kailla poissa.

Venäjällä kisasuunnitelmat etenevät. Kutsuviisumi on työn alla. Nyt pyydettiin kuvaa passista ja yhteystietoja. Uskoisin, että aika elämyksellinen reissu on tiedossa. Jämsänkösken ilmoittautuminen on loppumissa ja osallistujia ihan riittävästi, joten viikon päästä kisataan taas kiivaasti. Karjalohjalle aletaan puuhata Matkalla matkaratsastajaksi II-kurssia ja Lietoon alkeiskurssia.

Aiemmin satanut lumi on alkanut vauhdikkaasti muuttua vedeksi. Keli on nollan paremmalla puolella ja satunnaisesti sataa ihan rehellistä vettä. Mä olin bookannut maanantaille peräti kaksi ahkeraa tallityöläistä. Hevoset ottivat varmaan ilon irti pihattokarsinoistastaa ja pihakatoksestaa, sillä ainakin iltatallin aikaan vettä tuli ihan kaatamalla. Kari hoiteli iltatallit, sillä mun ei kannata nyt kamalasti liukastella saati kaatuilla ja koirakaan ei ole halukas tallihommiin koiran säässä. Kevättä tämä kaikki kuitenkin tarkoittaa, sillä joutsenet ovat alkaneet saapua Ritasiin. Kuten aiemmin olen todennut on vieressä olevan matala ja rehevöitynyt järvi yksi suurien mututureittien lepopaikka ja ilmatila alkaa olla aika täynnä.

Liedon kisoista ei ole kuulunut kuin hyvää jälkipuintia ja Jämsäkosken kisoja puuhataan jo kovalla tahdilla. Majatallin päivityskoulutuskin varustui ja ilmesesti ryhmitymme sinne suunnalla muutaman viikon päästä molemmat. Muutama alkeiskurssikin on lyöty kalenteriin, joten alkuvuoden viikonloput on aika hyvin täytetty matkaratsastusaiheisilla tapahtumilla.

Kisareissu veti mut aika väsyneeksi ja vaikka selkä kesti touhuamisen ilahduttavan hyvän, niin kyllähän se vähän muistutteli menneiden viikkojen tapahtumista. Otin päivän ihan levon kannalta. Caro hoiteli hevoset aamulla ulos ja puolen päivän jälkeen Kari suuntasi Laura kyydissään tallille. Karilla riitti puuhaa Tatankan kanssa ja Laura pääsi Sellan selkään. Tamma pysyi kohtalaisen kivasti lapasessa ja tekivät hyvät treenit lumisella pellolla. Kaikki askellajit olivat käytössä ja hiki pinnassa. Tatanka puolestaa irrotteli kentällä oikein innokkaasti. Typykät saivat liikuntaa pienessä vesi-lumitihutuksessa. Urho seuraili touhua ylhäisellä yksinäisyydessään.

Illalla lähdettiin taas Pedron kanssa mukaan tallipuuhiin. Piski pisteli menemään pitkin tallialuetta. Mä puuhailin tallissa sisällä ja harjailin hevoset. Koira on keksinyt, että porkkanoita on kiva varastella ja nakertaa salaa. Kaikkea pientä tallilla on aina puuhattavana sekä sisällä että ulkona. Vähän tehtiin lumitöitäkin. Jos ennusteet pitävät, niin alkavan viikon vesisateet saattavat sulattaa kaiken lumen, mutta nautitaan nyt, kun lunta on. Hevoset ainakin tuntuvat olevan hyväntuulisia, vaikka niiden onkin ihan pakko piehtaroida sisällä pihatossa. Sellan Thermatex oli sievän näköinen, kun se oli taas pihatossa heittänyt selälleen.

Illalla otin vieltä holhokeilta tilannetietoja ja kaikilla sektoreilla oli homma hyvin. Seuraavan kerran nuorisoporukka starttaa Jämsänkoskella ja pääsen taas seurailemaan lähietäisyydeltä tyttöjen tekemistä. Toivottavasti saan olla yhtä tyytyväinen kuin Liedossa. Kivahan se on luotsata tulevaisuuden lupauksia eteenpäin.

Kari heräili kotona jo reippaasti ennen kuutta ja lähti Pedron kanssa reippaana tallihommiin.

Samoihin aikoihin mä heräilin Liedossa. Aurinko hehkui itäisellä taivallaa, mutta muutama hiutale putoili maahan ja manattiin jo mahdollista sadetta. Kisakanslia aukesi seitsemältä, hevostarkastukset alkoivat pyöriä varttia vaille kahdeksan ja siitä kisapäivä lähti rullaamaan. Pilvet siirtyivät syrjään ja keli suosi tapahtumaa. Mainio meininki kaikin puolin. Järjestelykoneisto hoiteli hommansa ja tiimit tahkosivat perusvarmoja suorituksia. Ei mitään huikeita tuloksia, mutta tarkotuksenmukaisia suorituksia Yhtään hylkäystäkään ei tullut. Se on aina kiva. Yhtään mutrunaamaa en nähnyt ja se vasta kiva onkin. Mun nuoriso-osasto teki juuri sitä, mitä oli sovittu ja sain olla holhokkeihini todella tyytyväinen. Vähän naureskellen rehvastelin, että kaikissa luokissa mun suojatit tulivat ekoina maaliin. No tämä ei ihan pidä paikkansa, mutta aion ehdottomasti värvätä Taimin tiimiini. Hänestä tehdään Joonan ohella toinen shettiksellä 50 kilsaa ratsastanut napero. Tavoitteitahan pitää aina olla.  Turunen puolestaa hörötteli, että nyt mun valmennettavien keski-ikä laskee entisestään. Tapahtumasta lisää Tien päällä -osiossa.

Kari kävi kotona Urhon kanssa lenkillä. Hymynaamaa tuli siltäkin suunnalta. Aurinko paistoi ja hevonen kulki reippaasti ja halukkaasti. Koska lunta on nyt tosi hyvin, niin pelto on jälleen kovassa käytössä ja lumi pöllyää.

Illan tullen ehdittiin sopivasti kotiin ennen kuin Pedron veli saapui suoraan lentokentältä vierailulle. Olen valtavan iloinen, että viimeinenkin pentu sai kodin.

Mä otin chillisti päivän ja kolmelta hain Lauran Keravalta ja lähdimme ajelemaan kehätien kautta kohti Turkua. Määränpäänä Lieto. Siellä kosajärjestestelyt olivat kuumaakin kuumemmin käynnissä. Tästä reissusta taas tarkemmin Tien päällä -osiossa. Liedossa on aina yhtä mukava olla toimarina. Siellä on rento meininki ja se mitä haluan tapahtuvan myös tapahtuu. ja joka kerta tapahtuu paljon kaikkea muutakin.

Karilla meni vähän päivä pitkäksi ja oli menossa tallin suuntaan vasta kuudelta. Silloin tulikin tieto, että Tatanka oli järjestänyt ylimääräistä ohjelmaa. Se on oppinut nostelemaan porttilankut syrjään ja sen myötä vapauttamaan laumansa avaraan maailmaan. Näin ollen koko kolmikko pyöri tallin pihalla. Caro ne oli sitten ehtinyt jo pyydystää talliin ennen kuin Kari ennätti paikalle. Tässä kohtaa ei ollut oikein muuta tehtävissä kuin köyttää lankut paalinarulla kiinni paikoilleen.

Iltatalli muuten normaaliin tyyliin.