Lunta tuprutteli edelleen. Hevoset menivät neljältä ulos ja ottivat lumikylpyjään.  On ollut niin vähänluminen talvi, että kamalasti eivät ole päässeet edes piehtaroimaan, joten nyt näyttävät nauttivan siitä. Lumipeitteen alla on liukas jäinen pohja, joten tarkkana saa olla. Ensiapuklinikat ovat täynnä kaatuneita ihmisiä. Mentiin iltatalliin molemmat ja siinä oli taas monenmoista puuhattavaa. Mä harjailin hevoset ja sain sen myötä turpaterapiaa. Kroppa alkaa tuntua jo aika toimivalta.

Caro ja Satu hoitelivat tallikuviot siihen malliin, että Kari pyhitti illan kengityshommiin . Oli taas haastava ja aikaavievä työ. Tästä syystä oli suunnitelma se, että minä ja Pedro otamme hevoset sisälle. Ennuste lupasi melkoista myräkkää. Liedon suunnalta kisasuunnitelmien ohella tuli tieto, että heti iltapäivän koittaessa alkoi lunta tulla vaakatasossa. Kun lähdin tallin suuntaan, niin meillä leijaili hiljakseen muutama hiutale alas taivaalta. Kun pääsin Ridasjärvelle, niin lunta tulikin jo vaakatasossa ja tuuli oli sen sorttinen, että kelottuneista puista oli putoillut oksia jo kaikkialle. Hevoset kuorossa huutelivat, kun kuulivat auton oven pamahtavan kiinni. Koko kolmikko oli vierastarhan katoksessa. Varsa siellä pimeimmässä nurkassa ja aloin jo pelätä, että se on kadonnut kokonaan.

Availin oven ja tuulen ulvoessa huhuilin niitä sisälle. Muutama uusinta tarvittiin, kunnes lopulta Urho johdatti porukan hevosenkengän kautta tallin takaovelle. Komeasti tulivat taas laukoilla. Varsa jäi vähän vierastarhaan miettimään ja tuli sitten kunniakierroksien omia aikojaan. Kivan rauhallisia ne kuitenkin olivat, vaikka tuuli oli melkoinen ja kun laitelin pihalle heiniä, niin totesin, että aika kovaa katoksen peltikattokin paukutteli.

Kun hommat oli tehty, niin tyytyväiset kaverukset jäivät talliin mutustamaan heiniään ja mä lähdin liukastelemaan kotiin. Keli oli kyllä melkoinen. Näkyvyys nolla ja lunta tuli illan ja yön aikana lähes 20 cm.

Meillä on nyt hevosilla vähän poikkeukselliset ajat, sillä Caro laittaa ne pihalle jo neljältä! Vaatii pientä suunnittelua heinityksen suhteen. Mä toivoisin sellaisia aikalukolla toimivia laatikoita, jotka pudottaisivat tiettyyn aikaan tarhaan vähän lisää heinää. Verkoista kun syövät just niin kauan, että ne ovat tyhjät ja sitten ihmettelevät lopun päivää. Olisi oiva ratkaisu meidän arkeen ja varsinkin tämän tyyppisissä tilanteissa. No nyt on niin, että Caro heinittää uudelleen, kun tulee töistä. Ihan tyytyväisinä olivat aamulla menneet ulos. ja nythän on kivat kelitkin, joten mikäpä on mennessä.

Satu oli salakuunellut jälkikasvunsa juttuja ennen kuin meni tallitöihin. Poika oli katsellut mumminsa kanssa telkkarista jotain eläinsairaalaohjelmaa ja siihen liittyen oli kai seuraava keskustelu virittynyt.

-”Mä tykkään kaikist eniten Tatankasta, mummi tiiäksä kuka on Tatanka, Tatsu?”
-”En?”
-”No se on se varsa siellä hopolaisilla, Tatanka. Se on paras.”

Pojalla on varsan kanssa ilmeisen erityinen suhde. Jotenkin lapsieläin ja lapsi-ihminen varmaan bondaavat toisiinsa voimakkaammin. Kunmpikin ymmärtää, että meissä on jotain samaa. Saa nähdä vaikka kaveri joskus päätyisi vielä Tatankan selkäänkin.

Mulla oli fyssari ja ihmettelen taas kerran, että syydän rahaa ihmiselle, joka mua pahoinpitelee. Jouduin jo toteamaan, että ei sitä iskukohtaa ole ihan pakko taukoamatta jauhaa. Vastaukseksi sain naurua! Mutta myös kommentin, että hyvä tästä tulee ja erilaiset temput kuulemma todistivat sen, että luut ovat ehjät. Ehkä jälleen kerran selvittiin säikähdyksellä ja kuukauden levolla.

Kari hoiteli iltatallihommat ja aloitti sen sillä tavalla raflaavasti, että rysäytti portista läpi. Kukaan kun ei ole mitenkään kertonut, ett änyt on järkyttävän liukasta! Mitä nyt uutisissakin on sanottu, että jos ei ole pakko jalan liikkua, niin kannattaa pysyä kotona. Ja mitä nyt meilläkin on piha kuin auraamaton luistinrata. Mutta eihän sitä nyt voi tietää. Onneksi tästäkin selvittiin aika pienellä ja samalla äijä sai Webaston korjattua.

Hevosilla kaikki oli hyvin ja tyytyväisinä tulivat talliin. Luukut laitettiin kiinni, sillä odotettavissa on kylmä yö. Lunta on luvattu lisää. Ja erityisesti länteen. Toivonkin, että kisoihin saadaan hyvät pohjat, joten antaa tulla vaan. Järjestelykoneisto on pieni, mutta tehokas. Tarjolla jopa talutusluokka! Ja tietenkin Taimi on lähtöviivalla aikeissa ratsastaa 11 km. Se on pienelle ihmiselle todella pitkä matka ja todella pitkä aika satulassa.

Mä köllöttelin taas sängyssä tai sohvall suurimman osan päivästä. Vähän kävin kävelyllä ilman suuria tuntemuksia. Satu hoiteli hevoset ja tallihommat aamulla. Poika on lomalta koulusta ja oli apujoukkoina. Pikkuvari tuntuu olevan herkkä erilaisille viboille ja tällä kertaa oli todennut, että Hopon karsinassa tuoksuu edelleen Hopolta, sen paksulta turkilta.

Pitkin päivää sateli lunta ja kaikkinensa sitä saatiin ehkä 3-4 senttiä. Ikävää on se, että lumi satoi jäiselle pinnalle ja teki samalla pohjat vieläkin liukkaammiksi. Samalla tietenkin mietityttää, että millaisessa kelissä kisataan lauantaina. Liedon suunnalta lumet olivat ehkä sulaneet vieläkin enemmän pois ja jään määrä on ilmeisesti ollut vähäisempää kuin täällä meillä, mutta sama tilannehan sielläkin on. Sinne oli tullut enemmän lunta ja ennuste on, että ennen viikonloppua sitä tulisi vieläkin enemmän. Eli jos oikein hyvin käy, niin pohjt voisivat olla ihan erinomaiset, tai sitten eivät. Seuraavat päivät ovat nyt aika määrääviä. Öisin on luvassa kunnolla pakkasia ja päivisin mennään lähelle nollaa.

Koska olin lepäillyt päivällä hyvin, niin päätettiin, että lähden iltatallin mukaan. Koira sai juostua pitkin ja poikin. Mä laittelin aiemmin puretut langat paikoilleen ja avattiin vierastarha taas käyttöön.  Kari oli tilannut viikonloppuna lisää heinää ja paalin olivat saapuneet. Kari laitteli heiniä ja mä harjailin hevosia. Ehkä kuvittelin, mutta jotenkin tuntui siltä, että ne olivatkin jo vähän kaipailleet mun herkkutaskuja ja hemaisevaa seuraa. Sellasta lähtee mielettömästi karvaa, Tatankasta ja Urhosta maltillisemmin. Oli ihan terapeuttista puuhailla niiden kanssa ja muutenkin tuntuu hyvältä olla vähän ulkona.

Caro hoiteli hevoset ulos ja meillä oli amupäivälle vähän muuta ohjelmaa. Samaan aikaan olisi pitänyt olla päivittämässä toimihenkilölisenssiä, mutta kuten tiedossa jo olikin, se jäi nyt hoitamatta. Karille asia onkin samantekevää eikä aio asian eteen mitään tehdä. Mua juttu harmittaa, mutta kuten olen jo todennut, että jos mahdollisuuksia pävitykselle ei sen enempää ole, niin jää nyt sitten päivittämättä. Elän kuitenkin toiveissa, että saisin stew-lisenssinikin tässä vielä hoidettua kuntoon.

Mä lepuutin selkääni ja kroppaani edellisen päivän pinnistelyn jäljiltä ja Kari suuntasi neljäksi tallille. Sinne oli tulossa oppipoika seuraamaan kengitysoperaatiota. Urho oli tänään vuorossa. Kaviot olivat lipsahtaneet pitkiksi ja sain illalla taas kuunnella narinaa siitä, miten naulanreiät ovat pilanneet kaviot. Sitä tyypillistä siis. Homma otti aikansa, mutta hyvä tuli ja lopputuloksena ruunalla on taas pitävät kengät alla ja riittävän lyhyeksi vuoltu vammakavio.

Kari sai vielä jeesiä tallitöissäkin, joten loppuhommat sujuivatkin ripeästi. Hevoset olivat hyvällä mielellä. Päivän mittaan oli taivaalta tipahdellut muutama hiutale ja alkuviikosta on luvattu vähän lisääkin. Talvi ei siis ole vielä ihan ohi, vaikka hetkellisesti kevättuulet jo puhaltelivatkin.

Mä laittelin viestiä valmennettaville, jotka tähtäävät ensi viikonlopun kisoihin. Saamieni vastausten perusteella kaikki on hyvin ja innolla odotetaan starttia kaikilla tahoilla. Erityisesti kiinnostaa myös oheistoimintana järjestettävä talutusluokka, jossa Taimi aikoo taivaltaa ensimmäisen kymppinsä Lauran taluttamana. Toivottavasti taluttaja on käynyt hyvin lenkillä, jotta jaksaa hölkätä vähintään puolet matkasta.

Kari lähti vähän kuuden jälkeen tallille. Sitä ennen kantoi mun autoon pari isoa kassillista kurssimateriaalia. Vähän ennen kahdeksaa pakkasin Pedron kyytiin ja lähdimme ajelemaan Karjalohjalle. Siellä oli tarjolla ihan täyteen myyty (30 henkeä) matkaratsastuksen alkeiskurssi (sääntökoulutus). Iloisessa porinassa vierähti päivä ja tästä lisää Tien päällä -osiossa.

Kari pisti tallilla tuulemaan. Ensin tallityörutiinit ja vähän muutakin. Tatanka jäi taas tavoilleen uskollisena hihhuloimaan tallin käytävälle. Sen pitää vähintäänkin tarkistaa, että muiden hevosten ruokakupit oli syöty tyhjäksi. Ja vaikka olisikin, niin varmuuden vuoksi kupposet kannattaa livoskella ainakin läpi. Tuli mieleen se doping-juttu, missä viisari värähti, kun hevonen oli livoskellut naapurin kuppia.

Seuraavaksi Sella pääsi kaviohuoltoon ja sen jälkeen sai satulan selkäänsä. Kari kruunasi kokonaisuuden ottamalla Urhon suitset käyttöön.  Peltotreeni kertoi sen, että coockit eivät ole tamman tarpeita vastaavat. Vajaan tunnin pyörivät peltoja ympäri, matkaa kertyi kympin verran ja kerran ehti tamma lähteä lapasestakin ihan tyylikkäästi. Aurinko paistoi ja hiki tuli. Ei siitä sen enempää. Ratsastaja pysyi kuitenkin selässä ihan loppuun asti.

Seuraavaksi vuorossa oli Urho. Kierroksia kertyi kuusi (käynti, ravi, laukka, laukka ravi käynti) viitisentoista kilsaa tuli mittariin ja tunti homaan meni aikaa. Hiki tuli myös herralle. Melassivesi maistui urheilun jälkeen tyytyväisenä ruuna pääsi hommien jälkeen väliheinille.

Viimeisenä oli vuorossa Tatanka. Käppäilivät pitkällä riimunarulla suitsittuna pitkin peltoa. Puolisen tunti puuhasivat ja sitten oli päivän liikutukset tehty. Kari kävi jossain välissä syömässä ja jatoi tavanomaisella tarmolla touhujaan. Mä olin viideltä kotona ja odottelin vähän syöminkejä, mutta äijä sitten kuudelta kotiutui nugettien kanssa. Nopea einestys ja sitten Kari lähti ottamaan hevosia sisälle. Yhdeksän jälkeen palaili takaisin ja mä olin jo vetäytynyt koiran kanssa punkkaan. Koville otti munkin reissu, mutta selkä kesti homman suhteellisen hyvin. Koira oli ihan sippi, joten sikeästi nukuttiin aamuun asti.

Satu ahersi aamupäivällä tallikuviot ja Kari kiirehti tallille töiden jälkeen. Kelit ovat vuodenaikaan nähden lämpimät ja karvaa irtoaa. Hevosia on pidetty nyt vähän pidempään pihalla ja tuntuvat olevan ihan tyytyväisiä vallitsevan tilaan. Tarha on hyvässä kunnossa ja siellä onkin mukava painella menemään.

Mun päivä meni taas nukkuessa ja lääkkeitä napsiessa. Caro hoiteli aamutallin, Satu touhuili tallilla päivällä. Tatanka pääsi taas pieneen puuhasteluun. Lopuksi kävivät ihmettelemässä maata, joka alkaa pilkistellä vaudilla sulavan lumen alta. Tällä kertaa oli naperossa virtaa reippaasti. Kyllähän kevät aiheuttaa senkin, että intoa on.

Kari teki tallin iltapuuhat ja liikutti Urhon. Ei mitään ihmeellistä. Vauhti riittää ja hokki pitää. Vaikka päivä on pidentynyt huimasti, niin kun pimeä tulee, niin pimeää se on. Auringonlaskut ovat upeita. Taivas värjäytyy purppuraan. Lunta on vielä ripaus maassa ja monin paikoin on tappavan luikasta. Onneksi on ihmisilläkin hokkikengät, muuten en uskaltaisi pihalla käydä kääntymässäkään. Se tästä vielä puuttuisi, että heittäisin perinteiseen tapaa lipat. Nyt on luvattu jäätävää tihkua, joten siinä mielessä olen ihan tyytyväinen ettei mun tarvitse kitkarenkailla tuolla suuremmin suhailla.

Sellaista tietoja on tihkunut, että Liedossa sittenkin järjestetään tuomari/stewardikoulutus. Jos näin on, niin saisin stew-lisenssini päivitettyä kevään aikana. Toivottavasti homma nyt etenee ja kurssi toteutuu. Ja toivottavasti uusia koulutettavia tulee myös mukaan, sillä muuten meltä loppuu toimarit. Ja mitä heterogeenisempi porukka on, niin sen parempi.

Tympeä päivä. Mä kuljeskelin vastaanotolta toiselle ja odotusajat venyivät sitä verta pitkiksi, että pinnakin alkoi jo kiristyä. Kari hoiteli tallihommat. Ei mitään ihmeellistä sillä rintamalla.

Caro tuuppasi aamulla hevoset ulos. Aika poikkeuksellinen föhn-tuuli puhaltelee ja lämmintä on ollut 6-8 astetta! Helmikuussa!?! Hevosista lähtee karvaa kuin joulkuusesti neulasia loppiaisena. Aurinko paistaa, räystäät tiputtavat vettä ja keli on todella keväinen.

Satu hoiteli päivällä tallihommat ja heitti samalla reissulla Pro Championin Tatankan selkään. Kentällä pikkutamma hölkötteli hetken, sitten olivat ottaneet ohjasajolla pysähdyksiä ja peruutuksia. Lopuksi olivat käyneet vielä isolla tiellä katselemassa möriseviä rekkoja. Sella tietenkin huuteli tarhassa perään, joten vaikeuskerrointa oli ihan sopivasti.

Mun selkä sanoi sopparin lopullisesti irti jo ennen lounasaikaa. Kari hoiteli iltatallin tavanomaiseen tapaan. Paskalava ei ole tyhjentynyt monista vakuutteluista huolimatta.