Se on sunnutai ja herätys puoli kuusi. Koira kassiin ja menoksi. Tallirutiinit oli niin nopeasti tehty, että oltiin jo ennen päivänä valkenemista hörppimässä aamukahveja ja piski nukkui kassissaan tyytyväisenä. Seesteisen hetken jälkeen Kari meni riehumaan lantalaan ja veti kuorman taas nippuun, niin pärjäilemme seuraavankin kuukauden. Mä pyörittelin tallituvassa kypärää kädessäni. Hopon poistumisen jälkeen ajattelin, että mun ratsastukset on ratsastettu. Olen jo muutaman vuoden miettinyt, että kun Hoposta aika jättää, niin en enää hevosen selkään kiipeä. Jotenkin tuntuu siltä, että minun ja Hopon suhde oli sillä tavalla uniikki, että on väärin jatkaa touhuja jollain toisella hevosella. Sella on Sella, Urho on Urho ja Tatanka on ihana peilikuva meidän koko laumasta. Niiden kanssa on ihan kiva touhuilla, mutta suhteemme on silti valovuosien päässä siitä, mikä sielujen sidos meillä oli Hopon kanssa. Nyt olen pari kuukautta asiaa pyöritellyt päässäni. Vielä perjantaina pohdin, että himmeneekö Hopon muisto, jos kiipeän toisen hevosen selkään. Toisaalta kuitenkin hevostouhuissa ei ole mielestäni mitään järkeä, jos ei ratsasta. Mulle ei vaan riitä rapsutelu ja lannan luominen. Mulle tärkein juttu on aina ollut ratsastaminen.

Syvistä aatoksista mut keskeytti ilmoitus siitä, että Urho on ratsastusvalmis. Vedin syvään henkeä, astelin talliin ja talutin siellä odottavan hevosen pihalle. Hops selkään ja menoksi. Pienen pieni juttu, mutta merkitykseltään yksilölle valtaisa. Käytiin ensin kentällä tsekkaamassa, että kaikki on tallessa. Sitten siirryttiin pellolle. Siinä ehkä mielen läpi löi jokin liikutuksen aalto. Jotenkin syyllinen olo siitä, että hommat jatkuvat, vaikka suuri hahmo on poissa. Toisaalta ilo siitä tekemisestä, mitä niin kovasti rakastan. Eka kiekka mentiin käyntiä, toka reippaammin. Eihän Urhosta uhku se voima ja valta, mikä Hopossa oli aina läsnä, mutta  sen olemuksesta huokuu kepeys ja ilmavuus joka sukupolvien ajan on veressä periytynyt näihin päiviin asti.

Tunnin sen kanssa touhuilin ja mieli oli seesteinen kun lopulta jalkauduin. Karille täytyy antaa kiitosta, että sparrasi ja kannusti sopivasti. Tässä olisi myös voinut ihan oikeasti käydä niin, että en olisi enää hevosen selkään kiivennyt. Kun jää on nyt muurettu, niin enköhän ala käyttää Urhoa terapiatarkoituksiin aiempaa enemmän. Lisäksi mun selkä vaatii liikettä. Kyllä se tästä. Lopupäivän olin aika mukavalla mielellä.

Kari juoksutti vielä Tatanka kentällä ja me Pedron kanssa katseltiin touhuja. Pistettiin kaikki tallilla valmiiksi iltaa varten ja sitten kiirehdittiin kotiin lounallee ja pienille päiväunille. Iltatallin Kari kävi hoitamassa itsekseen ja samaan aikaan mä lueskelin perjantain HU:ta ja ihmettelin, miten esteratsastajatkin lähtivät samaan typeryyteen, että osa harrastajista päätti alka mollaamaan omaa lajia, oman lajin keulakuvia ja nostamaan omaa erinomaisuuttaan. Tässäkin episodissa on aika monta puolta ja kun ihmisten kanssa juttelee, niin vähän jokaisella lusikka enemän tai vähemmän sopassa. Surkea homma. Pitäisi edes oman lajin kesken puhaltaa yhteiseen hiileen. Kaikki kuitenkin tuntevat toinen toisensa ja asiat voitaisiin puida oan sakin kesken. Ei paljoa auta, että liiton tuorein kasvo peräänkuuluttaa tilannetajua ja sosiaalista älyä. Ilemisesti hevosihmisillä nämä perinteiset vuorovaikutustaidot ovat heikosti kehittyneet. Hevosen kanssa kun ei tarvitse puhua. Ja HU alkaa ikävä kyllä muistuttaa keltaista lehdistöä. Jos vaan haistavat jotain säröä ja skismaa, niin heti ovat paikalla. Onko se sananvapautta? Kun jollain on vaan jotain pahaa sanottavaa ja mehevä riita kylvettynä, niin se kannattaa julkaista.

Lauralla on lomien jälkeen into päällä ja näin ollen kävin nappaamassa hänet kyytiini aamulla puoli seitsemältä. Lämpötila oli nollassa ja tiet peilijäässä. Jotein pientä hippusta leijaili maahan. Lunta toivottaisiin vielä ainakin puolet lisää, mutta on tämäkin parempi kuin musta ja jäinen maa. Annettiin aamuväkkärit, harjattiin pollet ja kollattiin ne läpi. Urho taas ekana ulos, sitten Sella ja viimeisenä unelmoija Tatanka. Jälleen sain hilata sen narun kanssa pihalle. Olivat olleet rauhallisesti, joten karsinat olivat tosi siistit ja helposti siivottavissa. tehtiin erityisen tarkkaa työtä ja lisättiin kuiviketta. Sitten juotiin teet!

Laura haki Sellan sisälle ja laitteli sen valmiiksi. Seurailin ylimalkaisesti vierestä ja olen kyllä tosi iloinen siitä, miten näppärästi meidän mamma bellaa käsittelee. Aluksi oli varusteiden kanssa ihmettelemistä, mutta tosi nopeasti kaikki asiat ovat jäsentyneet ja hommat menevät niin kuin kuuluukin. Mun ei tarvinnut muuta kuin vähän pitää mielialaa yllä, kun tyttö kiristi satulavyötä. Sitten olivat valmiit peltrotreeniin.

Tekivät ensin kilsan alkuverkat kiertäen pyörätien kautta pellolle. Sovittiin, että tekee neljä kierrosta. Eka ravia ja käyntiä, siirtymisiä paljon. Toinen ja kolmas ravia ja laukkaa ja vika taas ravia ja käyntiä. Eka ja toka kiekka menivät tosi mallikkaasti. Sitten Sella vähän alkoi innostua ja tyttö sai tehdä ihan tosissaan töitä. Hiki tulu molemmille, mutta ihan tyydyttävästi selvisivät ja kymppi tuli täyteen. Otin videokuvaa ja Laura pääsi itse analysoimaan tekemistä. Totesi saman, että kun vauhti lisääntyy ja homma menee hivenen hektiseksi, niin istunta leviää. Tyttö tekee parhaansa ja on kamalan vähän aikaa vasta treenannut, joten kyllä se siitä. Kehitystä on tapahtunut ja tapahtuu jatkossakin. Kisoihin tekee mieli, mutta vielä siihen on vähän matkaa.

Kun Sella teki töitä pellolla, niin tohuilin varsan kanssa omiani. Vähän venyteltiin ja väistätin sitä. Porkkanan taika toimi jälleen. Se on kyllä kiva varsa. Yhdessä katseltiin aidalta, kun mamma kipitteli menemään.

Juotettiin homman jälkeen koko kolmikko. Urhoa joutuu komentamaan, että Tatanka saa osansa. Poljin sille jalkaa, niin pysyi kauempana. Sella pääsi puomin taakse piehtaroimaan ja kieppuikin oikein antaumuksella. Sitten sille vedettiin oikein toppaloimi kera kaulakappaleen, sillä hinkutin sitä taas kuumilla pyyhkeillä ja pesin myös persvaon, joka oli jotenkin taas muuttunut riitteiseksi. Puhtaana, tyytyväisenä ja puettuna se pääsi tarhaan. Meni vielä piehtaroimaan loimenkin kanssa ja sitten siirtyi heinille.

Kotona otinkin pienet päiväunet ja sitten aloin rakennella parille uudelle valmennettavalla alkavan kauden kisakalenteria ja treeniohjelmaa. Mukavaa puuhaa, kun saa tehdä uusien ihmisten kanssa töitä. Mua vähän huvittaa, että vaikka en ole ollut mitenkään erityisen innostunut nuorten valmennuksesta, koska aikanani touhusin kovastikin Keravan Urheilijoiden nuorten kanssa, niin tässä sitä nyt taas ollaan. Mulla on kaudella 2017 neljä nuorta sparrattavana. Mietinkin tässä jo, että taidan kesällä järjstää ihan tälle nuoriso-osastolle jotain omaa leiritoimintaa. Olen aika innoissani. Taas jotain uutta!

Kari hääräsi tallilla illan. Tyytyväinen kolmikko jäi yöpuulle.

Perjantai ja 13. päivä. Yleensä perjantai 13. on ollut mulle oikeastaan ihan onneksi. 13.11. sen sijaan on surkeuden päivä. Hopon poislähtö on vielä niin lähellä, että tällaiset tasapäivät ovat raskaita. Olen viikon verran tehnyt jo henkisesti töitä sen asian kanssa, että nousisin jälleen ratsaille. Aamupäivällä kun katselin työhuoneen ikkunasta leijailevia lumihiutaleita tuntui siltä, että tänään on se päivä. Ei ollut.

Laura tuli meille iltapäivällä, pakkasin piskin laukkuun ja suuntasimme tallille. Minä tein tallihommia ja Laura alkoi laitella Sellaa ratsastuskuntoon. Likalla on niin riuskat otteet, että tamma näyttää herkästi hapanta naamaa. Selosti vähän, että kannattaa hidastaa ja keventää omia otteitaan, jos haluaa elää tämän yksilön kanssa harmoniassa. Laura on siitä mukana teini, että ottaa sanomisista opikseen ja muutenkin yrittää kyllä parhaansa.

Kun kaikki oli valmista, niin likka hypähti selkään ja lähtivän ensimmäistä kertaa kaksistaan Päivölän peltolenkille. Vannotin moneen kertaan, että ottaa pohjat huomioon ja muistaa kääntyä kulloinkin oikeasta kohdasta. Tyttö vakuutti, että muistaa kyllä reitin. Lähtivät reippaina matkaan. Otsalamppu olisi ollut ihan paikallaan, mutta onneksi sentään huomioloimi ja huomioliivi olivat päällä.

Puolitoista tuntia olivat matkalla. Sade tuntui kuulemma piikeiltä kasvoissa. Liukasta oli ollut ja siitä syystä olivat edenneet rauhallisesti. Olin tyytyväinen tähän. Muutenkin olen tyytyväinen siihen, että Laura pääsääntöisesti tekee, mitä pyydetään ja aika usein osaa myös valintatilanteissa tehdä hyviä ratkaisuja. Kova hinku olisi päästä kisaaan ja toivottavasti pian pääsevätkin. Ei nyt vielä tammikuussa, mutta ehkä kevään aikana kuitenkin.

Lenkin jälkeen pyyhkäistiin Sella kosteilla räteillä, juotettiin se, palkittiin porkkanoilla ja loimitettiin. Pääsi sitten pihalle väliheinille. Laiteltiin paikat kuntoon ja pakattiin itsemme autoon. Kari oli jo tulossa, mutta reittimme eivät kohdanneet. Minä heitin Lauran kotiin ja kiirehdin kotiin Pedron kanssa. Samaan aikaan Kari laitteli Urhoa valmiiksi ja kiersivät saman lenkin kuin Sellakin, mutta vähän reippaammin. Hevonen tuntui hyvältä. Iltatalli vähän venähti ja väkkäreiden jälkeen Sella ja Urho olivat kuulemma molemmat jo nuokuksissa.

Hevosilla rokotusvapaat. Liikkuivat päivällä sen, mitä liikkuivat. Kari ahkeroi tallihommia.

Mulla on ollut sitten aikaa ihmetellä maailmanmenoa. Ihmettelen sitä, että komitea, joka korostetusti alleviivaa, että kv-toiminta ei kiinnosta eikä kuulu heidän toimialueeseensa haluaa ehdoin tahdoin päästä siihen vaikuttamaan ja sohii myös maajoukkuetoiminnan suuntaan, vaikka siitäkin ovat kirjautuneet ulos. Ja ihmettelen sitä, että kotimaassa kisaavien kv-ratsukoiden tai kyseiselle tasolle pyrkivien asiat eivät kiinnosta, mutta ulkomailla vaikuttavien asiat kiinnostaa. Kotimaan kv-kisat eivät kiinnosta, mutta kiva olisi reissata edustamassa ulkomaisissa kisoissa. Ihmettelen. Ja sitäkin ihmettelen, että ihminen, joka jokunen kuukausi sitten lehtiejuttujen mukaan manasi koko lajin ja ilmoitti harkitsevansa harrastamisen lopettamista, hinkuukin sitten edustuspaikkoja ja on jopa valittu HUJOon edustamaan kv-toimijoita. Ihmettelen. Mutta onneksi maailmaan ihmetystä mahtuu. Ja ihmetellä täytyy sitäkin kritiikkiä, jotan edelliseen komiteaan kohdistui. Aivan siekailematonta puoluellisuutta ja toisten tekemisen vähättelyä on ollut havaittavissa päättyneen kauden aikana. Ei voi kuin hämmästellen katsoa sivusta. Koko SRL on jotenkin menettänyt uskottavuutensa ja lähes jokaisen lajin parissa velloo mielipaha ja tunne epäoikeudenmukaisuudesta. Ilmeisesti liian pienet hiekkalaatikot. Noh, meillä on oma verkosto ja omat kuviot. Jatketaan omaa tekemistä omin keinoin ja ihmetellään vaan tuota touhua. Kaiken piti muuttua hyväksi, mutta lajia vaan ajetaan alas kiihtyvällä tahdilla. Surkeaa.

Eläinlääkäripäivä. Tämäkin vaanti vähän veivaamista, sillä Kari kävi kaapaamassa Pedron kotoa kassiin ja kiirehti ennen kolmea tallille. Kaisa teki pikkupiskille kattavan terveystarkastuksen ja tuikkasi piikin niskanahkaan. Poitsu sai terveen paperit. Seuraavaksi olivat vuorossa isomat kaverit. Koko kolmikko rokotettiin ja raspattiin. Pientä piikkimuodostelmaa aikuisilla ja varsalla terävät takahampaiden reunat. Kaikki hoidettiin. Urholle tussautettiin pieni annos rauhoitetta, tytöt vedettiin selvin päin. Homma hoitui aika sopuisasti. Satu sattui taas onnekkaasti tallille paikalle ja piti Pedrolle seuraa, kun Kari auttoi eläinlääkäriä.

Minä kiirehdin omalta taholtani tallille kermakakku kyydissä. Kun saavuin paikan päälle, niin porukalla juhlittiin Karin merkkipäivää. Tämän jälkeen pakkasin koiran kassiin ja suuntasin kotiin. Kari jäi tallille vahtimaan, että Urho selvitti päänsä ja pääsi sitten normaalisti yöpuulle.

Arki on alkanut. Molemmilla kiihkeä ja kiireinen työpäivä. Lisäksi Kari tekee taas lähtöä ja se teettää myös aika paljon ylimääräistä säätöä. Säätö ulottui tallihommiin asti, sillä Satu teki epähuomiossa ylimääräisen tallivuoron ja näin ollen Karin ei tarvinnut muuta kuin käydä illalla ottamassa lauman sisään. Luvattu lumisade tuli ja näin ollen maa on valkoinen ja lumitöitä tiedossa.

Huonosti nukutun yön jälkeen olin tallilla jo vähän jälkeen kuuden. Karilta oli jossain aivokatkoksessa jäänyt puhku päälle ja tallissa oli aika lämmin. Niin oli myös ulkona. Hemipakkaset olivat muuttuneet pikkupakkasiin ja nyt minimaalisiin pakkasiin. Lämpömittari oli lähes nollassa. Hevoset lähtivät taas kukin omalla vuorollaan kaikessa rauhassa pihalle. Paitsi Tatanka, joka jäi jälleen käytävälle hengaamaan ja seurustelemaan. Lopulta jouduin heittämään sille narun kaulalle ja taluttamaan pihalle. Siinä tallin käytävällä sitä katselin, että aavistuksen se on vielä takakorkea, mutta muuten varsin sopusuhtainen. Meidän vauva, joka on jo emäänsä isompi.

Illemmalla pakattiin piski kassiin ja paineltiin iltatallitouhuihin kolmisin. Koira alkaa olla tallitouhuissa jo aika kotonaan ja hevosiahan moinen rääpäle ei haittaa millään muotoa. Vähän se niitä kiinnostaisi, mutta piski vipeltää omaksi onnekseen aina pakoon hevosten lähestyessä. Normaalirutiinit hoidettiin. Poikkeavaa oli, että hevoset eivät oikein olleet halukkaita tulemaan sisälle. Olin oikein ajatellut videoida, miten hienosti homma meillä hoituu, mutta tänään se ei sitten kyllä hoitunut. Taisi olla tämän talven eka ilta, kun ne olisikin voinut jättää pihattoon. Yö vaikutti lämpimältä ja tuulettomalta. Ehdotin Karille, että jos sitten annetaan niiden jäädä ulos, kun eivät oikein sisään halunneet, mutta Karin mielestä ajatus ei ollut hyvä. Näin ollen jäivät sisälle yöpuulle ja me poistuimme kotiin. Näin se joulunaika oli eletty ja uusi vuosi alkanut.

Dubaissa Maktoum cup starttasi meikäläisten aikaan viideltä ja kutakuinkin kolme sataa ratsukka pyyhälsi aavikolle. Meikäläistä aikaa kuudeltä mä pyyhkäisin tallille. Aamutallin ja omien hevostouhujeni ohella seurailin kisan etenemistä. Suomalaiset aloittelivat maltillisesti ja etenivät reitiltä tarkastukseen ja siitä taas seuraavalle lenkille. Dubaissa pöllysi hiekka ja meillä täällä luvattu lumisade teki tuloaan. Yön aikana oli vähän tullutkin jo lunta ja pitkin päivää sitä sateli lisää. Hevoset pääsivät nakkena pihalle ja vaikuttivat varsin tyytyväisiltä. Kari oli tehnyt niille heinästi piilokasoja, joita saivat nyt sitten lumen alta kaivella esiin. Ja pitkästä aikaa sai piehtaroida puhtaassa, pehmeässä lumessa.

Kohta keskipäivän jälkeen oli Karin tallivuoro. Hevoset saivat kukin liikutuksensa. Ensin Urho pääsi pellolle päästelemään höyryjä seuraavaksi käsittelyyn pääsi Sella ja viimeisenä Tatanka. Tyttöset tosin joutuivat tyytymään kenttätouhuihin. Olin jo aamulla todennut, että olivat aika rapsakkaina kaikki. Hyvän ulkoilupäivän päätteeksi Kari vielä laitteli heinät ja keräili kolmikon yöksi sisälle. Kotona ruoka ja sen jälkeen uni maistuivat.

Kisastudiota pidettiin pitkin päivää. Harmi kyllä suomalaiset päätyivät jättämään leikin kesken. Leikiksi ei 160 kilsan matkaa paahtavalla aavikolla voi tosian sanoa. Koville joutuivat niin hevoset kuin ratsastajatkin. Koko suomalainen kolmikko keskeytti sadan kilsan tietämillä. Muitakin tuttuja nimiä oli mukana, joten seurattaa riitti myöhälle iltaan asti. Sympatiat olivat Tonjen puolella. Hevonen päätt lopettaa kisan 4 km ennen maalia. Tuli mieleen se kerta, kun Kari ratsasti 120 km ja tuli rennosti hölkillä maaliin. Ja muutaman minuutin palauttelun jälkeen lopputarkastuksessa hevonen olikin ep ja tulos hylätty. Paha, paha paikka. Työ on jo ikään kuin tehty, mutta palkintoa ei tule.  Tuollaiset Dubain kisat kuten kv-kisat muutenkin ovat kuitenkin aina myös opintomatkoja. Vaikka tulosta ei tulisikaan, niin ne ovat jo itsessään elämysmatkoja. Ja luonnetta sekä nöyryyttä kasvattaa kilpailureissut, jotka eivät tulosta suo. Oppii myös arvostamaan lajia entistä enemmän. Ja me jos ketkä tiedämme, miten sitä kahlataan eteenpäin hylkäyksestä hylkäykseen. On koettu ja paljon niistä keikoista opittu. Opittu myös ymmärtämään, että tuloksen ja hylkäyksen välissä oleva ero voi olla hiuksen hieno.

Loppiainen, kolmen itämaan tietäjän päivä. Vähitellen alan riisu joulua pois, sen suurempaa juhlaa meillä ei ole. Caro laitteli hevoset aamulla ulos ja me kärräsimme sinne itsemme joskus kymmenen jälkeen. Pakkanen paukkuu ja kotona lyötiin pökköä pesään. Meillä onneksi talo pitää lämmön hyvin, mutta lisälumoa toki saadaan takasta ja samalla suloinen lämpö leviää. Tallitupa on pysynyt hyvin lämpimänä ja Kari viritteli tallin puolelle ajastetun puhelimen. Jos paukkupakkasia on muutama päivä, niin se ei aiheuta meille minkään sortin ongelmaa. Jos puhutaan viikkokaupalla kestävästä pakkasesta niin tilanne on toki toinen.

Hevoset touhuilivat palttoot päällä. Tatanka on perinyt Sellalta loimia. Se on kasvanut varsavaatteista yli. Vähän ovat ryntäistä väljiä, mutta muuten sopivia. Saan pakata varsaloimet pois. Odottelemaan seuraavaa varsaa. Sella oli jätetty tallin taakse ja varsa sekä Urho olivat siirtyneet vierastarhan puolelle. Kannettiin taas niskat väärällä niille melassivettä. Olen iloinen, että se maistuu näillä keleillä niin hyvin ja illalla saavat vielä greenline-veden. Hyvin maistui myös maakasoihin annosteltu väliheinä. Mitä nyt urhon täytyy aina välillä vähän häätää Tatankaa kauemmas. Varsa ei siitä ole moksiskaan. Siirtyy hetkeksi kauemmas, muka kunnioittavasti ja hiippailee sitten muina hevosina takaisin. Siinä vaiheessa Urho jo unohtanut karkottaneensa sen hetkeä aikaisemmin. Aurinko paistoi upeasti, vaikka pakkanen natisi jaloissa ja nurkissa. Hyvillä varuosteilla se ei suuremmin haittaa. Kari narisi matkalla, että otin sitten satasen pipon tallihommiin. Mietin nasevaa vastausta ja hetke pohdittuani totesin, että joo ja kolmen sadan housut, kahden sadan kengät ja satasen hanskat. Mutta eipähän tarvitse palella. Siinä sitä sitten pähkäiltiin, että totta tosiaan, kunnolliset talli- ,ratsastus- ja talvivarusteet ovat aika hintavia, mutta onneksi varsin kestäviä myös.

Kävin vielä hakemassa havuja. Nyt kun pakkaset tulivat, niin ovat niitä nakerrelleet ja varsin tallissa jouluksi laitetut havut ovat tehneet kauppansa oikeastaan vasta nyt. Mitä nyt muutama tunti tallilla touhuttiin, niin joko pakkaseen tottui tai sitten se vähän hellitti. Kun on liikkeessä niin yhtään ei tule edes kylmä. Kun puuhat alkoivat olla tehtynä, niin toivotettiin hevosille heipat ja poistuttiin paikata. Jätettiin hyvin heinää, jotta pärjäävät siinä n. -24 asteen kelissä hyvin iltaan asti.

Iltatallin aikaan Kari palaili paikalle ja totesi, että kyselivät vähän jo sisälle. Sinne siis. Lämmintä juotavaa, väkkärit ja heinää turvan eteen. Varmuuden vuoksi Kari jätti vielä puhkun ajastetusti puhaltelemaan pitkin yötä. Jos ennuste pitää paikkansa, niin aamulla pakkasta pitäisi olla melkein 20 astetta vähemmän.

Caro laittoi hevoset aamulla pihalle ja nyt oli oikein toppatakit valmiina odottamassa. Pakkasta oli aamulla kutakuinkin -20 astetta ja siivitettynä lievällä tuulella. Aurinko nousi ajallaan ja maalasi maisemat komeiksi, mutta lämpötilaan sillä ei ollut suurtakaan vaikutusta. Lähdin itse tallin suuntaan vähän ennen puolta päivää ja oikeastaan pakkanen ei tuntunut läheskään niin pahalta kuin olin ajatellut. Untuvatakki ja karvahattu, ei palele. Vähän liukasta on kitkoilla, mutta muutoin homma rulaa.

Ajaessani tallin pihaan näkymä jotenkin liikutti. Koko kolmikko oli tiiviissä rykelmässä nauttimassa viileän auringon säteistä. Hörisivät tervehdyksensä ja aloin kantaa niille kuumaa sahtia tallista. Ryystivät sellaista vauhtia, että en ehtinyt kyydissä mukana. Sella oli sitä mieltä, että Urhon ei tarvitse saada mitään ja kaatoi oman kiulut sitä mukaan kun oli itse saanut kyllikseen. Jouduin oikein komentamaan sitä. Kollasin kaikkien loimien alle ja lämpimältä tuntui. Happamia ovat nyt vähän olleet kun vaatteissa joutuvat kulkemaan. Kyllähän se liikkuvuuteen vaikuttaa ja kun eivät ole tottuneet, niin eivät suuremmin pukemista ja riisumista rakasta.

Varsa olisi ollut leikkituulella. Seuraili mua ja otti juoksuspurtteja. Nyt kun on vähän saatu lunta ja kun pakkanen toivottavasti viikonloppuna laantuu, niin eiköhän sekin pääse vähän puuhailemaan. Kari sitä kertoi, että yhtenä päivänä keuli oikein urakalla. Kaikki taidot on ilmeisesti opeteltava Ehkä se haaveilee urasta sirkuksessa. Varsaloimet ovat jääneet auttamattoman pieniksi ja nyt se käyttelee jo pokkana Sellan loimia.

Katselin niiden touhuja ja ikävöin Hopoa. Aurinko paistoi kirkkaasti ja yritin pyyhkäistä haikeuden mielestä pois. Kävin tutkiskelemassa kentän kuntoa. Ennusteen mukaan on lisää lunta tulossa ja hetkellisesti jopa nuoskakeliä. Saa nähdä, millaiseksi pohjat muuttuvat.  Siivosin karsinat, lisäsin pellettimurskaa ja tutkailin lämppärin ajastimen toimivuutta. Kävin vielä levittelemässä hevosille vähän väliheiniä, sujautin karsinoiden ruokakuppeihin kullekin kolme porkkanaa ja lähdin ajelemaan kotiin.

Kari hoiteli taas iltatallin.