Arkista aherrusta. Kelit aika tuhnut. Ei muutenkaan mitään ihmeitä. Hevoset enemmän tai vähemmän märkiä, kun illalla tulevat sisälle. Lumi pääsääntöisesti sulanut pois, maa märkä.

Aika poikkeuksellisesti heräsin jo neljältä. Karin kello lirkutteli viideltä ja sitten aloimme touhumaan. Pitkin kevättä on keskustelua käyty toimihenkilölisenssin päivitysmahdollisuuksista. No yt se vihdoinkin oli mahdollista. Joten puoli seitsemältä oltiin laittamassa hevosia pihalle ja tekemässä tallitöitä. Viittä yli seitsemän johtotähden nokka oli jo kohti 10-tietä. Liedossa tapahtui taas kerran ja saatiin lisenssit päivitettyä. Tästä reissusta jälleen lisää Tien päällä-osiossa.

Kari kävi illalla hoitamassa tallikuviot. Alkava viikko on vähän poikkeuksellinen, sillä Orvokki tulee. Samalla sählätään mun synttärikekkereitä. Uudet tilanteet uudistavat vähän tallivuorojakin, joten vuoropäällikö Heidi saa olla tarkkana, että tasapuoliset tallivuorot saadaan suunniteltua. Illalla myöhään tarkistin vielä valmennettavien viikon tekemiset ja päivitin tulevat harjoitukset. Hyvällä tiellä ollaan.

Ei mitään piloja huhtikuun ensimmäisen kunniaksi. Caro laitteli hevoset aamulla ulos. Keittelin kaikessa rauhassa ihanaa riisipuuroa aamupalaksi. Sitten me paineltiin piski kassissa tallille joskus ennen puolta päivää. Touhuttiin touhukaina. Hevosista karisee karvaa ja harjailuhommia olisi vaikka koko päiväksi. Laitettiin kaikki iltaa ajatellen valmiiksi. Sitten Kari lähti villihevostilalle kengityspuuhiin ja mä pakkasin piskin taas kassiin ja ajelin Haudankoskelle kissahoitohommiin. Sieltä kotiin ihmettelemään taitoluistelua. Kari ennätti kotiin kutakuinkin kuudeksi ja melkein samalla oven avauksella minä luikahdin takaisin tallille ottamaan hevosia sisälle. Koko päivän oli satanut enemmän tai vähemmän, joten hevoset olivat märkiä. Näin ollen jätin ne harjaamatta. Vaihdoin vain kuulumiset ja ajelin takaisin kotiin uutta äänikirjaa kuunnellen. Harry Hole seikkailee jälleen.

Kevät keikkuen tulevi. Välillä sadetta, välillä paistetta, välillä pakkasta ja välillä lämmintä. Kävi ilmi, että Karilla on duunia Korvemaan viikonloppua. Eli se kisareissua taitaa jäädä meiltä väliin. No eipä silti, ei ole valmista hevosta myöskään. Ehkä sitten myöhemmin kesällä. Hevosten kanssa aika  vaatimatonta tekemistä. Ehkä sitten myöhemmin kesällä.

Kari oli ahkerana. Kiersi ensin Sellan kanssa pellot. Tarkoitus oli karsia aiemmin ilmenneet oikuttelut. Noh, tietenkin siinä meni niin, että mitään ongelmia ei ilmennyt. Tää on tätä. On niin vaikea mennä toisen ihmisen nahkoihin ja toisaalta opastaa oikeita toimintatapoja. Sellan kanssa täytyy olla koko ajan hereillä. Siellä selässä ei voi oikeastaanhetkeksikään keskittyä mihinkään muuhun. Ja kaikki tulevat pystyy kyllä havaitsemaan sekunnin sadasosa aiemmin ennen kuin tapahtuu.  Silloin pitää vaan ymmärtää tuleva reaktio ja toimia oikein vastavoimana. Nämä eivät ole helppoja ja juttuja ja näitä vartein alkuperäiseen suunnitelmaan kuului vahvasti Hopo. Mutta se suunnitelma ei koskaan toteutunut, joten Lauran ja Sellan yhteistyötä täytyy nyt vaan yrittää vahvistaa muilla metodeilla.  Kentällä homma toimii suhteellisen hyvin ja se on hieno juttu. Maastossa tamma määrää sekä suunnan että vauhdin. Ei kovinkaan hyvä yhdistelmä.

Sellan puolentoista tunnin lenkin jälkeen huuhtaistiin se ja dipattiin häntä ämpäriin. Lopputuloksena oli puhdas hevonen, joka pääsi puoliksi sulaneelle kentälle väliheinille. Toivoin, etät piehtaroisi siellä viimeisillä lumilla, mutta yllättävää kyllä  se ei mennyt maihin ollenkaan. Söi heiniään ja kaksi muuta olivat närkästyineinä tilanteesta, vaikka itse saivat väliheinät tuntia aiemmin.

Sitten oli Urhon vuoro. Lisäsivät vähän vauhtia ja lenkki sujui lennokkaasti. Tässä vaiheessa mä pinkaisin kotiin. Urho sai myös kevyen pyyhkäisyn ja huikat melassivettä. Kepeästi sekin kulkee, vaikka massaa on vähän liikaa. Toivotaan hyvää kevättä, että huono treenitalvi saisi hyvän boostin tässä vaiheessa vuotta.

Kari lähti aamulla Hevonkuuseen moikkaamaan Keijoa ja kumppaneita. Nakkasi matkalla omat hevoset pihalle. Ehti harjata ne tavanomaiseen tapaan. Karvaa lähtee mielettömästi. Varsasta irtoaa hassua pohjavillaa, kuin pumpulia. Nyt olisi joku suojahaalari tallilla hyvä, jos sellaista jaksaisi käyttää.

Puolilta päivin köröttelin tallille kivassa kevätkelissä. Siivosin karsinat, laittelin heinät ja touhuilin yhtä ja toista. Kollasin Sellan läpi, mutta sillä ei ollut edellisen päivän hölmöilystä mitään vaurioita. Harjasin vielä pihalla koko kolmikon. Nyt on linnuille pesätarpeita tarjolla. Laitoin vielä väkkärit ja porkkanat kuppeihin.

Kari ajeli illalla kotiin päin yhden pysähdyksen taktiikalla. Piti pysähtyä vielä Ritan luona. Siitä kiireesti tallille ja hevoset sisälle ja kotiin saunaan.

Kari nappasi taas Lauran matkaan tullessaan kotiin. Suuntasivat sitten tallille. Kari otti tarhat ja likka valmistautui kiertämään pellot. Innokkaina lähtivät liikkeelle. Vähän liiankin innokkaina. Sella veti huolella herneet nenään kohta isolle tielle päästyään, kun takaa tuli iso rekka puhisten ohi. Ratsastajasta ei tässä kohtaa ollut apua tai tukea ja asfaltilla sitten kiitivät kohti Kylistä. Kilsan verran meni ennen kuin pääsivät taas asioista yhteisymmärrykseen. Rekkakuski ei hijentänyt ohittaessaan, eikä siinäkään vaiheessa, kun hevonen oli jo vailla kontrollia.

Kuten yleensäkin, niin haasteet kerrostuivat.  Kun pääsivät jatkamaan matkaa, niin alkuunsa homma sujui suotuisasti. Metsän siimeksessä on kuitenkin vielä lumisia ja jäisiä kohtia ja kappas vaan, asfalttilaukoissa oli osa hokeista irronnut tossuista ja nurinhan ratsukko sitten meni. Sella ilmeisesti selvisi säiköhdyksellä, mutta tyttö loukkasi jalkaansa. Palailivat tallille ratsain, mutta jokseenkin maansa myyneinä. Ei ollut heidän pävänsä tänään. Sain luonnollisesti taas pienimuotoiset sätkyt ns. kengättömyydestä. Mä en edelleenkään luota yhtään noihin tossuviritelmiin, mutta kun keskustelukumppanina on jääräpää, niin paljoa ei ole tehtävissä. Voi vaan katsella vierestä. Toivottavasti nyt sekä hevonen että ratsastaja ovat muutaman päivän päästä taas iskussaan. Ja sehän tässä taas selvisi, että ratsukko ei missään tapauksessa ole vielä starttiviivalle valmis. Lähdössähän Sella juuri tekee omat ratkaisunsa, jos ei yhteispeli ole selvääkin selvempi.

Kari haki töiden jälkeen Lauran siivelle ja suorivat tallille. Sella laitettiin kuntoon ja tyttö pääsi uusien oppiensa kera kentälle. Homma toimikin hyvin ja tamma oli kivasti kuulolla. Hyvä mieli siis kaikilla. Kari touhuili omiaan ja puuhasi tietenkin tarhojen kimpussa, mutta antoi myös aikaansa sivuroolin suorittajille. Hevosistahan se on äärettömän hauskaa, kun ihmiset puuhaavat tarhassa. Koko ajan siinä pitää olla härkkimässä ja tutkimassa, että mistähän tässä nyt oikein on kyse. Oma paskakin kiinnostaa vietävästi. Viihde se on pienikin viihde.

Kevät tulee ja ei tule. Välillä paistaa, välillä sataa, välillä pakastaa välillä on lämmintä. Henkisesti rankkaa aikaa ja tietyllä tavalla sen ymmärtääkin, että monelle kevät on uuvuttavaa ja masentavaa. Juuri kun luulee, että nyt alkaa kesä, niin eihän se sitten alakaan. Uuden kasvukauden alku voi olla monella tavalla myös raskasta. No itse odotan kuitenkin kevättä ja kesää aina innolla. Valoa ja kuivaa maata, se riittää aika pitkälle.

Mä päästin kotona koiran karkuun ja illalla sitä sai sitten hakea naapurista. Siellä oli tyytyväisenä kuin uudessa kodissaan. Epälojaali heppu! Vähän alkoi kyllä jo tuntua ikävältä, kun ilma viileni ja pimeys saapui ja puolivuotias oli oletettavasti vielä metsän siimeksessä. No näin ei kuitenkaan ollut, vaan oli sujuvasti vaihtanut seuralaista käden käänteessä. Kun pääsin kotiin, niin ilmoitus oli jo karkureissa.

Kari hoiteli hevoshommat, mä viruin enemmän tai vähemmän taju kankalla sängyssä.

Tasan kaksi kuukautta täkäläisen mittapuun mukaan kv-kauden avaukseen. Kaikesta päätellen suomlaisia on lähdössä mukaan aivan järisyttävä määrä. Jos viime vuonna lähtijoita oli yhdeksän (9), jos muistan oikein, niin nyt tuntuu, että ratsukoita on lähemmäs 20!!  Ihan huikea määrä. Osa toki aikeissa startata kansallisessa luokassa ja hakea sen myötä kokemusta matkustamiseen ja nuuhkia kv-kisojen tunnelmia. Se on tosi hyvä tapa ottaa genre haltuun. Ei sitten ensimmäinen kv-startti jännit äniin paljoa.

Meidän tilanne on ihan auki. Eikä varmaan suuria liikeitä asian eteen tehdä ennen kuin ilmoittautuminen on ajankohaista. Jos ei kisakalusto ole kunnossa, niin saatan lähteä toimihenkilöksi tai sitten voitaisiin ottaa vaan päiväreissu ja käydä turisteina paikalla. Kaikki on mahdollista. Ja sekin, että seurataan kisoja kotoa käsin. Ja nythän ei paineita osallistumisella ole, koska edustusto on todella vahva. Yleistä ilmapiiriä vähän hämmentää, että taas yllättäen ja pyytämättä tuli tiukennus noviisikvaalaukseen. Henkilökohtaisesti pidän naurettavana nillityksen yhdestä kilometristä. Varsinkin, kun tieto tukennuksesta tulee kesken kauden.  Suomessa järjestetään niin harvakseltaan kansallisia luokkia, että siirtymäaika pitäisi olla vähintään vuoden mittainen. Eipä silti, mielestäni on ihan loogista, että ennen kv-kisoja ratsukon pitäisi vakiinnuttaa kansallinen taso. Eli asiana ihan hyvä, että noviisikvaaliksi vaaditaan vähintään kaksi starttia kansallisella tasolla, mutta muutosta ei voi tehdä yhdessä yössä. Tai voi, mutta se ei ole reilua ketään kohtaan ja aiheuttaa ainoastaan entistä enemmän närää ja tyytymättömyyttä.

Päivällä tapahtui pitkään odotettu ihmeeksi luonnehdittava asia ja paskalava otti tyhjentyäkseen! Naistahan siihen tarvittiin ja ilman Riittaa ei tästäkään hommasta olisi sitten tullut yhtään mitään. Ja Satu oli hyvänä assarina. Siinä ei kauaa nokka tuhissut, kun lava oli kyydissä ja vielä vähemmän kun se oli kuskattu pois. Ihmeellistä itkua ongelmasta jos toisestakin on kuuneltu jo kuukausia. Kun homman tekee, niin sen tekee. That’s it!  Kari hoiteli muuten tallimuodollisuudet. Mulla juili otsalohkossa pahaenteisesti ja se tiesikin sitä, että seuraavat kaksi päivää olin hämärän rajamailla migreenin kynsissä.