Oltiin myöhässä heti aamusta asti. Piti lähteä kotoa seitsemältä ja tallilta kahdeksalta. Toisin kuitenkin kävi. Pojillakin oli kauneusunet kesken, kun päästiin paikalle. Kumpikin katseli mua kuin pähkähullua, kun ilmestyin laitumen reunamille. Urho sieltä kuitenkin houkuteltiin mukaan. Lastaukseen on kehittynyt omat rutiinit ja iso vaalee menee nykyään kyytiin ihan kivuttomasti. Päästiin reilu puoli tuntia myöhässä liikenteeseen. En tiedä, mitä olin aiemmin google mapsista katsonut, mutta matka oli pidempi ja hitaampi, kuin olimme ajatelleet. Näin ollen olimme kohteessa tunnin myöhässä! Kari oli luvannut laittaa Fantalle puuttuvan etukengän paikalleen, mutta teki sitten vähän muutakin remppaa ja kävivät Jarin kanssa kengityskeskustelua. Joten loppujen lopuksi harjoituksen alkaminen tapahtui useamman tunnin myöhässä. Hevoset laiteltiin kuitenkin valmiiksi ja elektroniikka aseteltiin kohdilleen ja lenkki saattoi alkaa.

Tarkoitus oli tehdä 30km:n lenkki keskinopeudella 15km/h ja edetä mahdollisimman tasavauhtisesti. Samalla yritettiin löytää asennossa korjattavia juttuja. Ratsukot etenivät omaan tahtiinsa ja me Jarin kanssa ajeltiin autolla edessä tai takana, kuvattiin ja huollettiin. Keli oli kelvollinen: ei satanut ei paistanut. Edellisen päivän sade oli pehmentänyt pohjatkin mukavasti, joten hyvä oli lasketella menemään. Aluksi Fanta ja Samur olivat ihmeissään ja arvelivat varmaankin, että menevät keskenään ihan hömpöttelyvauhtia. Aikoivat varmaan antaa ison valkoisen mennä omia teitään. Mutta muutaman kilsan jälkeen niille tuli selväksi, että oli tarkoitus mennä sen ison kanssa samaa tahtia ja sen määrittämällä vauhdilla.

Kolmikko aiheutti vähän ihmetystä kiitäessään ohi talojen ja muiden ulkoilijoiden. Olivat sonnustautuneet edustaviin asuihin ja näyttivät kyllä tosi hyviltä, kun kolmen hevosen voimin pistelivät menemään. Jari sitten vaihtoi ihmisten kanssa kuulumisia ja selitti, mistä tässä oikein on kyse. Muutama huolto pidettiin. Aluksi ei asennoissa ollut mitään huomautettavaa, mutta sitten vähitellen alkoi ilmetä erilaista liikettä, joka olisi hyvä kitkeä pois. Paino helposti valahtaa jommallekummalle puolelle ja jalkaterät elävät omaa elämäänsä. Ja ongelmahan näissä on aina se, että ratsastajalle asento tuntuu hyvältä ja oikealta, vaikka se ei silmämääräisesti enää sitä ole. Pikku-Heidin hankaumat eivät ole vieläkään täysin parantuneet ja siitä syystä tämä harjoitus ei tullut parhaaseen mahdolliseen paikkaan. Kipua uhmaten lenkki kuitenkin vietiin läpi. Sitkeää tekoa on tämäkin matkaratsastaja ja onneksi ei saatu mitään merkittävää lisävauriota aikaiseksi.

Lenkki tehtiin ihan aiotulla tavalla. Vähän jopa nopeammin, koska ottivat loppuun hyvän, pitkän laukkavedon. Palautuminen oli kaikilla nopeaa. Urhon sykket olivat heti minuutin sisällä 79, 67 ja 62. Juoksutettiin vielä päälle, kun syke oli kohdillaan. Olin koko kolmikkoon erittäin tyytyväinen. Tekivät sen, mitä oli sovittu ja hevoset palautuivat äärettömän hyvin. 31 km tehtiin keskinopeudella 15.8 km/h. Tämän tyyppiset yhteislenkit (kilpailunomaiset harjoitukset), joissa on ennakkoon sovittu reipas vauhti ja edetään porukalla sovitusti, ovat kyllä suositeltavia harjoituksia kaikille tehtäväksi vaikkapa kerran kuussa. Yksin treenaamisessa on omat hyvät puolensa, mutta varsinkin yhteislähtöä pelkäävän kannattaa ehdottomasti haalia joku porukka kasaan ja tehdä näitä reippaita yhteislenkkejä kotikonnuilla. Ja lenkin päälle aina palautumisen tarkastus mittaamalla syke ja loppujuoksutus, niin sekin tulee rutiiniksi niin ratsastajalle kuin hevosellekin. Vie kilpailu-uraa merkittävästi eteenpäin, jos vaan jaksaisi sen palautumisen tarkistaa ja tehdä loppujuoksutukset. Suosittelen.

Urho pääsi vielä suihkuun ja saunaan ja ahdettiin itseemme Marin tekemät herkkuleivät. Kotimatka sujui hyvin, rankassa sateessa. Ja voi sitä konserttia, kun koppi ilmestyi laitumille. Hopo huuteli tietenkin eniten, mutta Urho vastaili takaisin niin että koppi tärisi. Myös muut huutelivat kilpaa ja toivottivat matkalaisen tervetulleeksi. Ja kun päästin Urhon Hopon luo, niin paappa nuuskutti sen kauttaaltaan läpi. Missä ihmeessä se nuori mies olikaan taas ollut!?!

Varsalaitumella meno on railakasta. Pienet saavat tutustua erilaisiin asioihin, niin kuin asiaan kuuluu. Nyt on ollut vuorossa lähikontakti mönkkäriin, kun laitumelta on niitetty heinää. On siinä pienillä tammoilla ihmettelemistä. Joka päivä tulee jotain uutta, joka täytyy kohdata ja niin se maailma tietenkin laajenee. Vähitellen ja turvallisesti.

Tallilla käytiin hetki puuhailemassa. Isot varustekaapit on viety sinne, joten järjestelyhommaa riittää mulla ja Karilla nikkarointia. Illalla pakkailtiin vielä seuraavan päivän kamat. Karilla alkaa loma olla lopussa ja kyllä muakin hirvittää, että kohta on elokuu!

Iltapäiväksi oli uhkailtu rajuja ukkosia tulevaksi, joten paineltiin tallille aamupäivällä. Hinkattiin hevosia puhtaaksi pieteetillä ja se otti taas oman aikansa. Erika tupsahti fillarillaan paikalle ja näin ollen saatiin opas matkaan mukaan. Ötökkämyrkyt vielä pintaan ja liikkeelle. Hienosti Urhokin jo sietää suihkuttelun.

Löydettiin mahtava polkuverkosto ja oivia kiipeilyreittejä. Tuon tyyppisiä on aina vähän kaivattukin, että voi edetä hitaasti ja hevoset joutuvat nostelemaan kinttujaan ja keskittymään etenemiseen. Oikein, oikein kiva. Kierrettiin pari hiekkakuoppaa ja palailtiin kaikessa rauhassa takaisin laitumille juuri parahiksi, kun taivas alkoi tiputella vettä.

Kiirehdittiin vielä hetkeksi tallille touhuamaan ja sitten kotiin ja muihin askareisiin.

Kari meni aamusta hoitamaan lantalan tyhjennystä. Samalla kävivät kuskin kanssa keskustelua siitä, mihin lava pitäisi siirtää ja siitä, että se kannattaisi kokonaan vaihtaa. Asia eteni joka tavalla ja ennen kaikkea saatiin lava tyhjäksi. Sille on kyllä mietittynä toinen sijoituspaikka, joten pian alkaa tarhojen aitashow.

Puolen päivän jälkeen Mirka tuli katsomaan Tatankaa ja täytteli samalla varsailmoituksen ja otti paperin mukaansa. Juotiin vielä tallituvassa kahvit ja Mirka meidän suureksi iloksi kehuskeli varsaa kovasti. Ja taas oli kiire, sillä Jarko odotteli jo asemalla. Napattiin kyytiin ja päästeltiin Ritasiin. Jarko oli luvannut tulla purkamaan kummallisuutta tallin takaa. Samalla voimamiehenä kantoi roskaa roskakasaan ja poltettavaa polttopaikkaan. Mä pesin painepesurilla tallin vanhat matot. Yleisharmaa muuttui värikkääksi. Toivottavasti nyt on sen aikaa sateetonta, että ehtivät kuivua. Välillä juotiin kahvit ja syötiin suklaaleivokset. Hommat kyllä etenevät hurjasti, jos on apukäsiä tarjolla.

Käytiin vielä Jarkon kanssa moikkaamassa poikia. Ihanan kesäinen ilta. Näitä ei ole montaa ollut. Pellolla heinää menee muoveihin ja aurinko paistaa.

Tälle kesälle poikkeuksellinen keli, sillä pystyi oleilemaan T-paidalla. Päivän kulku aika perinteinen, ensin varsalaan moikkamaan tammoja. Sieltä suunnaksi Ridasjärvi ja pojat ratsastuskuntoon. Hopokin on vihdoin kesäkarvassa. Lähdettiin Päivölän kesäteatterin suuntaan. Siellä jo katsomoa niputettiin, sillä sesonki on alkamassa. Paluumatkalla kurvattiin pihaan ja Mirka olikin siellä valvomassa lavatähtien kengitystä. Kovasti yritti värvätä meiltä hevosia mukaan näytöksiin, mutta naurettiin vaan, että tulisikin melkoinen show. Lopulta kiirehdimme takaisin laitumille. Pojat huuhtaistiin nopeasti ja nakattiin peltoon. Sitten oli suunnaton kiire kotiin, sillä pihalla odottelivat ja kahvivieraat. Vielä käytiin porukalla katsomassa Tatankaa samalla, kun Kari otti tammat sisälle.

Aamupäivällä kiirehdittiin tammalaan. Varsa on taas kasvanut muutamassa päivässä ihan mielettömästi. Jos sitä ei hetkeen näe, niin se näyttää jo seuraavalla kerralla erilaiselta. Se alkaa hallita kroppaansa jo aika hyvin. Hampaat on kovassa käytössä ja energiaa riittää. Nyt alkaa olla se aika, että toivon niiden lähtevät Pamelan kanssa pian kilvoittelemaan. Tatanka kaipaa selvästi riehuntakaveria. Yrittää vähän haastaa meitä leikkeihinsä. Kari nuohoaa sen kanssa mun makuun liikaa. Itse pidän viileämmät välit ja kiellän sitä tulemaan ihan iholle. Välimatka emään on pidentynyt ja Sellakin on kai sisäistänyt, että siinä se on, eikä sitä kukaan ota pois. Kun nyt alkaisi varsakarkelot, niin mammatkin pääsisivät helpommalla. Tatanka on nyt 3 viikkoa vanha. Viikon välein pidetään kuvaussessio, niin saamme tehtyä myöhemmin videokoosteen varsan ensimmäisestä vuodesta. Kuvia tulee otettua muutenkin, mutta niitäkin yritetään ottaa aina maanantaisin. Nämähän ovat muistoja, joita haluamme vaalia ja luonnollisesti myös jakaa ystävien kesken. Kun syksyllä pidetään taas karonkka, niin kisajuttujen lisäksi on tarjolla varsajuttuja.

Varsalasta pappalaan. Hopo alkaa vihdoinkin olla kesäkarvassa. Toivon todella, että lääkitys puree ja ensi kevät on helpompaa aikaa. Ja toki klippaaminen aloitetaan heti kohta. Muuten vanha herra on reipas ja pirteä ja jujuttelee meitä tyhmiä ihmisiä ihan entiseen malliin, mutta kyllä oli talvikarva tiukassa!! Lääkettään se ei enää ota omenalla. Kiintiö on täynnä. On siis aloitettu myslitarjoilu. Vatsakkaita ovat kyllä molemmat herrat.

Erika pyrähti paikalle. Juteltiin niitä ja näitä ja hän totesi, että hänen puolestaan hevoset saavat olla niin pitkään laitumella, kun vain kelejä riittää. Samahan se on meilläkin. Jos saataisiin kaunis ja kuiva syksy, niin todellakin pojat saavat olla pihalla. Jos vaikka viikonloppuisin pidetään yö tai pari sisällä, niin muutoin voisivat olla pihalla. Muutenkin toivon, että saadaan pihattoratkaisu siihen tilaan, että ainakin Hopo saisi olla suurimman osan loppuelämästään pihalla.

Laidunsession jälkeen paineltiin tallille. Karilla oli helvetinkone mukana ja veteli reuhahtaneen pihapiirin sileäksi. Meikäläinen komppaili pienellä työnnettävällä. Sain parille viimeisimmälle ruusukkeelle verkon pohjaksi, johon ne kiinnittää. Nyt on kahvipöydän ääressä tilaa tulevillekin ruusukkeille. Lisäksi hinkkasin paikkoja puhtaaksi ja Kari kiinnitteli seiniin sitä sun tätä. Kun nämä nyanssit oli saatu tehtyä, niin siirryttiin taas suuriin linjoihin. Vielä olisi pupula ja yksi kanakoppi siivottavana. Sinne rakennetaan toinen heinälä. Kari kärräsi toista kymmentä kottikärryllistä kamaa lantalaan ja mä lapioin. Ei päästy loppuun asti, mutta onhan päivä vielä huomennakin. Oltiin sopivassa vireessä, joten iskettiin vielä hyyskään kiinni. Aiheesta on kinattu moneen kertaan. Kari toimi kuin mies ja rykäisi paskasammion kottariin kyytiin ja kärräsi lantalaan. Homma oli huomattavasti pelättyä helpompi. Lantala tyhjenee huomenna, joten sen takia päätettiin pistää myös ihmispaskat kiertoon tässä vaiheessa.

Kun tynnyri oli tyhjätty, niin luuttusin vielä huussin ja vaihdettiin sinne istuin. Kyllä nyt taas kelpaa. Joka päivä tapahtuu jotakin. Hevoset liikuttavat onneksi itse itsensä isoilla laitumilla, niin meillä on aikaa tähän muuhun. Ja toivon kyllä, että lopussa kiitos seisoo. Ainakin tallitupa ja varustehuone ovat sellaisessa jamassa, että viihdyn siellä ja tilaa on. Paikassa on ehdottomasti hyvä feng shui.

Tallivapaa päivä. Kari kävi illalla hakemassa tammat sisälle ja vaihtamassa niiden kanssa kuulumisia.

Kari ajeli puolen päivän hujakoilla tallille ja satulaa kyytiin. Siirtyi laitsalle ja haki Urhon puomille. Hopo jäi huhuilemaan. Hemppaa kiinnosti valkoisen kaverin tekemiset ja se seurasi lankojen takana Urhoa puomille. Paarmat on tosi paljon ja kiusaavat hevosia. Erika oli antanut jotain reittivinkkejä, joten siitä sitten etsimään metsittynyttä polkua, joka löytyi hirvitornin lähettyviltä. Vähän sai etsiä mutta löytyi lopulta. Polkua oli hankala seurata, koska metsää oli kaadettu ja oli paljon risuja. Päätyivät kuitenkin polkua pitkin pienille hiekkakuopille. Siellä keskellä ei mitään näkyi myös iso väestösuoja joka vähän aiheutti ihmetystä ratsastajassa. Suomi on ihmeellisiä asioita täynnä. Hädän tullen porukat varmaan säntäisivät keskelle metsään väestönsuojaan!

Ratsastelivat siellä lähiteitä ja metsäpolkuja mitä löysivät ja selvittelivät minne ne vievät. Lähinnä päätyivät jonkun pihaan. Kaikki askellajit olivat käytössä. Paluumatkalla polku meni paremmin ja tulivat pellolle. Urho sai loppuhoidot ja pääsi takaisin laitumelle. Kari vei kamat takaisin tallille ja vaihtoi Caron kanssa muutaman sanasen lenkistään. Vähän vielä skeittitreeniä tallin käytävillä ja sitten oli kiire jo tammalaan, jossa normaalit iltarutiinit.

Mulla oli mielenkiintoinen koulutuspäivä Savon sydänmailla. Toivottavasti saatiin sytytettyä taas uusi innostunut porukka, josta vielä kuulemme

Lähdin aamulla ajelemaan Kuopioon. Reissusta lisää On the road-osiossa. Kari ahkeroi Hannan kanssa tallilla. Iskivät kiinni kanala-osioon, joka on aiheuttanut itselleni inhon väristyksiä. Epäilen, että sieltä saa lintukirppuja ja lintuinfluenssan. Olen siis karttanut sektoria tietoisesti. Noh, urheasti parivaljakko lappoi roinaa pihalle ja ruuvasi seinistä irti. Lopputulemana puhtoiset tilat, joista toinen tulee varustekaappien säilytykseen ja toinen loimien kuivatushuoneeksi. Karilla luonnollisesti riittää vielä hommia, mutta rakentaminen ja uuden luominen on aina mielekkäämpää, kuin purkaminen ja siivoaminen. Pelottaa vaan, että meillä tulee ihan järkyttävä kiire, että saadaan edes perussysteemit valmiiksi ennen syyskautta. Ensi kesään jää paljon maalaamista ja vähemmän tärkeää nikkarointia.

Aika vaisut ovat kesäkelit. Tallilla vierähti taas aikaa ihan perusjuttuja laitellessa. Hanna kävi Hempan kanssa kylmäämässä kintut ja totesimme, että nyt on kyllä karsina vähän liian nafti. On siis yksi pulma lisää ratkaistavaksi. Mulla oli iltapäivällä kiire pakkaamaan kamoja, sillä seuraavaksi on vuorossa matkaratsastuksen alkeiskurssi Siilinjärvellä! Kassit täyteen rekvisiittaa ja konseptit järjestykseen. Mielenkiintoinen reissu taas edessä.

Meidän lomapäivät menevät aika lailla niin, että aloitetaan päivä Sellan ja Tallan luota, sitten poikien luo laitumen reunalle ja loppu aika menee tallilla. Tässä on se pyhä kolminaisuus, jonka ympärillä pyöritään. Varsa kasvaa vauhdilla ja sen seuraaminen antaa kyllä suunnatonta iloa.