Kevätpäiväntasaus. Aamu valkenee kirkkaana, aurinkoisena, mutta kylmänä. Uskomatonta, että kohta ollaan huhtikuussa, mutta lunta on maassa puolisen metriä ja pakkasta aamuisin -10 astetta.

Kari meni taas aiemmin pistämään Hopoa valmiiksi ja pääsin selkään vähän yli kahdeksan. Rauhallisesti lönköttelimme pari tuntia. Keskivaiheilla ravattiin hangessa sen verran, että molemmille tuli lämmin. Kentällä käytiin matkan varrella vähän kääntyilemässä ja sitten ”raviradalle” tekemään loppukävelyjä.

Annoin Hopon jonkin aikaa mussutella boksissa heinää ja kuivatella itseään. Sitten löin sille juhlaviitan päälle ja talutin tarhaan odottelemaan päiväheiniä. Kivalla tuulella se oli taas näin aamusella. Muutenkin on pitkään mennyt aika hyvin ilman mitään temppuja. Alkaa ihan pelottaa, että tuleeko siitä täyspäiväinen enkelpoika, eikä koskaan enää tarvitse murista.

Iltasella Anssi tulee tutkailemaan Hopon ”mystistä” takakavion kulumista. Todettiin, että kyllä se sitä takoo etusen hokkeihin. Päädyttiin yhteistuumin siihen lopputulokseen, että kun kavio pääsee liiaksi kasvamaan tulee ongelmia, koska ennen edellistä kengitystä ilmeni samaa juttua. Anssi vuoli kaviot ja löi kengät alle. Sovittiin, että talvisin kengitetään jatkossa kuuden viikon välein, niin vältytään tältä ilmiöltä.

Aurinko ei näyttäytynyt kuin vähän aamusella. Sama kokoonpano, kuin lauantaina ja suunnattiin takapellolle kahlaamaan hankeen. Arska raukka oli hätää kärsimässä, mutta kyllä se hyvää sillekin teki. Hankirallin jälkeen mentiin kentälle ravaamaan kiemuroita ja tekemään käännöksiä.

Puolen yhdentoista aikaan Pauliina tuli kokeilemaan topattua satulaa ja kakkossatulaa. Selkään päästyään tietenkin taas innostui ja halusi tehdä loppuverkatkin pellolla. Lopuksi tutkittiin mystistä takakaviota, joka ikään kuin on yllättäen alkanut kulua edestä. Vaikuttaa siltä, että hevonen takoo sitä etuseen, mutta siellä ei näy mitään jälkiä. Itse epäilen, että se osuu johonkin hokkiin. Lisäksi käynnissä Hopo on alkanut hivuttaa todella rankasti. Ravissa sitten taas sitä ei näytä tapahtuvan. Hankalaa se on tuon kengittämisen kanssa, kun aina on jotain. Ei ole helppoa hommaa. Anssi lupasi tulla maanantaina vilkaisemaan tämänkertaista ongelmaa.

Illalla taas tallihommia. Tuuli ja vaakatasossa satava raelumi ei ollut hevosille kovinkaan mieleen ja aika kiireellä tultiin tarhoilta talliin. Homma oli hoidossa jo ennen puolta kahdeksaa, joten ehdittiin hyvin kotiin katsomaan ”Tanssii tähtien kanssa” -ohjelmaa.

Aamusella tallille. Kari ottaa Arskan ja minä Hopon ja lähdemme köpöttelemään Ainolan suuntaan. Syystä tai toisesta hevoset olivat vähän säpsyinä ja käännyimme Kallio-Kuninkaalassa takaisin. Oman tallin takapellon radalla oli leppoisampaa mennä. Arska jaksoi reilun tunnin ja sen jälkeen me otimme Hopon kanssa pellolla vielä reippaita ravipätkiä ja pitkällä suoralla laukkaa molempiin suuntiin. Loppukäyntiä pari kiekkaa ja poku sitten hetken huilin ja hellittelyn jälkeen tarhaan.

Illalla tehtiin iltatalli ja laitettiin hopuset kaikki nukkumaan.

Hieno aurinkoinen keli, niin kuin koko viikon on ollut. Harjataan ukko pihalla, sillä karvaa ja hilsettä irtoaa aivan mielettömästi. CB selkään ja kyytiin. Kyllä se on pehmeä ja mukava. Ei liukunut kevennettäessä mihinkään, vaan pysyi ihan keskellä. Nyt ei voi vinoudesta syyttää enää mitään muuta kuin ratsastajaa. Vähän vasen jalka haki edelleen eteen, mutta ei ollenkaan siinä määrin, kuin aiemmin. Karikin kokeili vuorollaan ja totesi, että jämäkältä tuntuu satula nyt.

Vaikka rauhassa mentiin, niin hiki tuli kaikille. Hopo sai harmaan taikaviitan päälleen ja meni Penelopen seuraksi vielä pariksi tunniksi pihalle ennen iltakauroja.

Pauliina liikuttaa. Edelleen kevyesti, mutta koska aurinko paistaa, niin hiki tulee siltikin.

Liiterissä on taas hevoskamapäivät. Kävin ostamassa kuljetussuojat. Harmikseni herkkuja tai biotiinia ei ollut myynnissä. Innokkaita hevostavaran ostajia sitäkin enemmän heti aamusta jonottamassa oven takana. Reunokselta tuli satula takaisin. Huomenna pääsee kokeilemaan miltä se nyt tuntuu.

Anssi tulee iltapäivällä lyömään kengän paikalleen ja liikutan pokun kevyesti peltolenkillä. Harjailen sitten tovin ja annan iltasapuskat. Poika kivalla tuulella.

Hopo oli polkaissut yöllä kengän irti vasemmasta takasestaan. Nyt sitten taas vaan odotellaan, että Anssi tulisi iskemään pudonneen kengän paikalleen. Pienensin vähän kauramäärää, kun liikuntaa tulee nyt vähemmän.

Uusi tamma-varsa, Penelope Press, tuli tallille. Hopolta höyrähti pää heti sekaisin. Vahtaa tulokasta, kuin hullu puuroa. Unohtuu oma syöminen ja omat ihmiset ja kaikki. Kuopii maata, kirmailee, esittelee varustustaan ja huutelee kuin elämänsä iskussa oleva nuori ori. On kevättä rinnassa pokulla. Toivottavasti ei tule mitään vaikeuksia, kun noin kovasti on tyttöön tykästynyt, eikä selvästikään siedä muita hevosia lähelläkään. Edes Amberssista ei ukkeli ollut noin villinä.

Hullu tallityöpäivä: aamutalli ja iltatalli ja siinä välissä kävin vielä Hopoa pelloilla auringonpaisteessa liikuttamassa. Kyllä illalla uni maistui meille ja tallikoirallekin, joka alkoi ensimmäisenä nukkua kovaäänisesti kuorsaten.

Kirpsakka pakkanen ja aurinko paistaa. Menemme rauhallisen maastolenkin tavoitteena se, ettei tulisi hiki, kun rokotuslepo on vielä päällä. Ei mitään mainittavaa. Kun vein ukon tarhaan ja jäin siihen katselemaan päiväheinien mutustelua, niin ohi sauvova setä alkoi minulle kertoilla suomenhevosten sotatoimista. Setä sitä pahoitteli, että hevosilla oli kamalan rankkaa ja että niitä varmaan kovasti pelotti. Hän arveli, että Hopolla taitaa olla helpompaa elämää, kuin isoisoisillään, jotka sota-aikana tykkejä ja muuta kiskoivat pitkin Karjalaa. Niin se taitaa olla nykyajan sotapojillakin helpompaa, kuin niillä, jotka siellä samassa paikassa tarpoivat hevosten rinnalla. Kyseinen pappa ilmeisesti mukaan lukien.

Illalla tehtiin iltatalli ja kuunneltiin rauhoittavaa mutustelua ja sitten Kari laukkasi soittamaan keikalle.

Kyllä mielialat vaihtelee. Tänään oltiin sitten taas niin enkelpoikaa. Aamulla oli rokotusrumba. Hopo pääsi ekana, kun ei tarvinnut raspata. Helppo homma ja hyvin jaksoi odottaa, vaikka lekuri tuli tunnin myöhässä.

Päiväheinien aikaan kävin ukkelia vähän taluttelemassa ja teimme parin kilsan löntystelylenki siten, että pysähtelin tasaiseen tahtiin. Hopo oli tarkkana ja pysähtyi myös. Lisäksi väistätin ja peruututin sitä. Nätisti totteli, eikä sillä ollut mitenkään mielessä jyrätä tai sinkoilla oman mielensä mukaan.

Keli oli mitä upein. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Pakkasta vaan ikävästi vielä melkein 10 astetta ja kohtalainen tuuli. Sinne jäi poku rouskuttelemaan loppuja heiniään.