Pauliina oli vähän sairaana, joten suoraan töistä paineltiin tallille juuri, kun ilta alkoi hämärtyä. Hopo vähän protestoi töihin lähtöä huispaamalla ja kääntymällä topakasti takapuoli kohti ovea.

Minä vääntäydyin ensin selkään ja lämmitin hevosta pellolla puolisen tuntia. Sitten Kari kapusi ylös ja pyöritteli pollea tunnin verran. Menivät kentällä siirtymisiä, pysähdyksiä ja ravikiemuroita.

Lopulta taluteltiin tallille ja annettiin reilusti murskaantunutta porkkanaa, mitä K:n karkailuretken jäljiltä oli pussiin jäänyt. Tilattiin uudet porkkanat ja maksoin Hektankin satsin, kun olin kerta mahdollistanut K:n yölliset herkutteluhetket. Hopo jäi koppiinsa odottelemaan iltasapuskoja

Pauliina kantaa kentälle muutaman puomin ja rakentaa pienen ristikon, joten Hopo saa tehdä kunnolla hommia. Pientä alkukankeutta, mutta lopulta se pomppii jo ihan miehekkäästi.

Kentällä on hyvä pehmeä lumi, mutta sen alla edelleen liukas jää, joten sekä ratsastaja, että ratsu ottavat homman aika varovasti.

Hopolle tulee kuitenkin vähän hiki ja se jääkin talliin odottelemaan iltapurtavaa. Poika oli vähän äksyllä tuulella ja koetteli Pauliinaa taas tauon jälkeen perintesellä irvailu ja uhittelutyylillä. Eipähän tuottanut toivottua tulosta, joten sitten ei auttanut tälläkään kertaa muu kuin olla kilttinä.

Vihdoinkin pakkanen alkaa lientyä. Aikaisin aamulla on vielä miinusta 24, mutta yhdeksän aikaan enää 13. Vääntäydyn selkään ja teemme pitkän, vaihtelevan ja reippaan lenkin kurvaillen pelloille, kentällä ja kävelyteillä. Hopo toimii hienosti ja annan sen juosta suurimman puhkunsa pois. Paljon kiemurauria ravissa ja muutama nosto.

Teemme aamutallin ja iltatallin, joten puuhastelua hevosten kanssa riittää. Pakkanen paukkuu niin että viluisimmat hevoset ovat pihalla puolitoista tuntia ja Hopo sissinä viisi tuntia.

Pakkasta edelleen liikaa. Hopo ulkoilee tarhassa, mutta muuten ei liikuteta.

Pakkanen aamulla jälleen reippaasti kahdenkympin päälle. Puoliltapäivin haen pollen ja lähdemme tunnin taluttelulenkille. Aluksi hommasta ei meinaa tulla mitään, sillä virtaa on aika reippaasti. Kun taas muistelemme miten tapahtuu pysähdys ja liikkeellelähtö, niin pikkuhiljaa lenkkimme alkaa olla muutakin kuin armotonta sinkoilua lumena alta törröttävältä heinätupsulta toiselle.

Hopo oli saanut olla pikkupoikien kanssa aamulla pari tuntia tarhassa ja vein sen päiväheinien jälkeen yksinään vielä puoleksitoista tunniksi pihalle nököttämään.

Aika reippaasti se lähti kohti tallia, kun hain sitä tarhasta pois. Liekö ikävä lämpöiseen, kaverien luo tai heinille?

Hankalaa on etelän talvisää. Ensin ei tule talvi millään. Sitten tulee vettä lumille ja kaikki maa kirkkaana jäänä. Nyt sitten tämä. Lunta ei ole nimeksikään, mutta pakkasta vaikka muille jakaa. Ensi viikoksi lupailtiinkin sitten taas suojasäätä.

Kari menee kuudelta aamulla tallille opettelemaan aamutallin tekoa. Olemme luvanneet sunnuntaina hoitaa tallia koko päivän. Hyvin oli mennyt, mutta rankka päivä on sunnuntaina tiedossa.

Pakkasta on edelleen yli -25, joten hevoset ovat sisällä.

Illalla Pauliina käy selässä, mutta kyyti oli ollut kylmää sanan varsinaisessa merkityksessä.

Kova pakkanen, selkään ei viitsi mennä ja hevoset viettävät suurimman osan päivästä sisällä.

Räntäsadetta. Käyn Hopon kanssa tekemässä tunnin talutuslenkin. Otamme pieniä kilpajuoksupätkiä ravissa kävelytiellä. Teemme pysähdys ja peruutus -harjoituksia maasta käsin ohjattuna. Menee aika kivasti. Vien Hopon tarhaan odottelemaan illan hämärtymistä.

Illalla Pauliina L. aktivoituu ja ilmoittautuu taas ruotuun. Hän alkaa jälleen liikuttaa Hopoa tiistaisin ja torstaisin ja toivon mukaan auttaa Karia, kun itse lähden tammikuun lopussa pariksi viikoksi reissuun.

Ikävän kelin vuoksi Hopolla taluttelupäivä. Kari vie pollea pitkin sänkkäriä ja se nappailee vihreää maasta kuin parhaimpaan laidunaikaan.

Meillä oli taas iltatalli ja tällä kertaa otimme koirankin saamaan hevosilta siedätyshoitoa. Se kun ei ole vielä tasapainossa suurten ystäviensä kanssa.