Arska on lähtenyt maalle viettämään lokoisempaa elämää ja tallille on tullut uusi hevonen, Wouter. Tulokas ei ole ihmeemmin Hopon rauhaa häirinnyt, vaikka se normaalisti reagoi vahvasti muutoksiin tallilla.

Oli sovittu, että tulemme Ellan kanssa meidän pihaan, mutta Ellan pitikin keskittyä koulutöihin, joten Kari ottaa Snupan ja minä Hopon ja reippailemme omaan pihaan. Kari on edellisenä iltana laittanut perinteisen etutonttilaitumen kuntoon ja ukot pääsevät tunniksi mutustamaan.

Kun pääsimme kotiin asti, oli siellä vastassa Karin veli perheineen. Pikku-Matias oli tullut antamaan isolle pollelle leipää. Kovasti kummastelivat elikoita koko pesue. Huvittavaa on, että me asumme ihan maalla, mutta tästä 20 kilometriä etelään alkaakin jo asfattiviidakko, jossa vastaan ei juuri hevosia tai muitakaan eläimiä kävele. Jotenkin soisi jokaiselle lapselle sen oikeuden, että olisi iso piha temmeltää, puita joissa kiipeillä, metsiä joissa seikkailla, turvallista elää ja olla ilman, että joku koko ajan pitää silmällä. Että voisi ELÄÄ ja kehittyä selväpäisiksi ihmisiksi. Puuhata ja oppia olemaan luonnon kanssa tekemisissä. Jos uusi sukupolvi pääsee kasvamaan niin, että ei ole kosketuspintaa luontoon ja eläimiin on tulevaisuudessa entistä enemmän niitä, jotka kiukkuavat, kun hevonen kävelee hänen talonsa edestä ja niitä, jotka eivät oikeasti tajua, että ilman luontoa ja eläimiä ei ole tasapainoisia ja kaikin tavoin terveitä ihmisiä. Toivottavasti Matias ja pienempi veljensä käyvät vielä monta kertaa Hopoa katsomassa ja muutaman vuoden päästä kapuavat selkäänkin istumaan

Rajakulmapäivä. Kari ratsastaa ukon tunnille, vaikka olimme suunnitelleet niin, että minä ratsastan. Kävi kuitenkin näin, että takapuoli on rakoilla reippaasta ratsastuksesta lähipäivinä.

Tunti meni hyvin ja olin huomattavasti tyytyväisempi yhteistyöhön, kuin edellisella kerralla. Jossain vaiheessa oli takakenkä vähän löystynyt, joten nokkelina tyyppeinä soitimme Anssille, joka asuu siinä lähistöllä. Suuremmitta vastusteluitta Anssi lupasi ottaa Hopon vastaan omalla pihallaan. Tunnin jälkeen Hopo siis köpötti Camillan maastotallin reittejä Anssin pihaan ja kenkä lyötiin kiinni. Hopo ja Kari pitivät pissatauon metsän siimeksessä ja suuntasivat kohti kotia. Illalla teimme iltatallin ja Hopo sai hyvästä työstä reippaasti leipää.

Hopolla kevyt iltaköpöttely. Karin työkaveri Timo tuli moikkaamaan Hopoa avec’in kanssa. Timoa Hopo vähän kauhistutti, mutta avec oli vanha ravimimmi. Kari talutteli Ceevua ruohotupsulta toiselle ja mekin pienen köpöttelyn jälkeen liityimme seuraan. Molemmat saivat Timon tuomia leipäsiä.

Snupan ja Ellan kanssa kolmen tunnin maastoreissu Lemmenlaaksoon. Vauhtia piisasi ja vähän vaaratilanteitakin, mutta kivaa oli kuitenkin. Sääkin oli mukavan leuto ja vähäisesti väkeä liikenteessä. Kari taas huoltojoukkoina mukana Jopolla ja tarjoili meille juomaa matkan edetessä. Itse tehty karttakin oli mukana, mutta ei se oikein auttanut ja lopulta mentiin sinne, minne nokka näytti. Hyvä reissu ja täytyy samaan suuntaan lähteä toistekin.

Hopolla oli tänäänkin lepopäivä, sillä kävimme tutustumassa Pessin kuratoroimaan hevosaiheiseen taidenäyttelyyn Meilahdessa. Näyttelyn nimi on ”HEVOSVOIMAA” ja se on avoinna 25.5.-24.9. (www.taidemuseo.fi). Mukavasti siroteltuna vanhaa ja uutta, modernia ja klassista. Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa.

Tarja totuttelemassa Hopoon. Rauhallisesti menevät maastossa ja kentällä. Tarjan mielestä paremmin kuin ekalla kerralla ja harjoitukset jatkuvat taas viikon päästä.

Aamusella kiipeän selkään ja mennään reipasta vauhtia tallialueen maastoja ristiin ja rastiin. Hopolla edellisen päivän kaltaista touhua, että ohjista ei saisi yhtään pitää kiinni ja vauhtia pitää olla paljon. Jostain syystä virtaa ihan mielettömästi ja poika kuuman tuntuinen.

Illalla taas iltatallin aikaan harjasin villinä, kun mutainen maa oli houkutellut Hopoa piehtaroimaan ja ukko oli yltä päältä kurassa. Käyttämämme kiiltosuihke on kyllä korvaamaton litku, sillä kuraisenkin otuksen saa siistiksi suhteellisen helpolla, kun jouhet ja osa karvapeitosta on käsitelty aineella.

Tihkusadetta. Meillä on tunnit Rajakulmassa ja Kari lähti hyvissä ajoin taittamaan matkaa lumenkaatopaikan kautta. Minun vuoroni mennä Hopolla tunnilla. Vauhtia oli vähän liikaa ja Hopo ei sietänyt juuri yhtään pidättelyä. Koko ajan piti koittaa nyhtää pitkiä ohjia. Jos ei liikoja kierroksia oteta huomioon, niin homma meni ihan hyvin.

Illalla iltatalli ja Hopolle tehokas harjaus.

Molempina aamuina menemme rauhallisesti maastoja pitkin ja poikin ja käymme välillä kentällä vähän reippaammin ja metsässä kierrellään pieniä lenkkejä niin, että koko metsikkö tulee mahdollisimman hyvin hyödynnettyä.

Hopo on molempina päivinä tosi kivalla tuulella ja sitä saa puomilla rapsutella ja tunata oikein ajan kanssa.

Kun olin lähdössä tallilta pois, niin sain pienen primitiivireaktion, kun näin, että tarhojen suunnalla oli n. 15 hengen ryhmä, joka kurkotteli aitauksiin ja tyrkytti hevosille maasta nyhdettyä ruohoa. Kun olin kohdalla, niin olivat Hopon kimpussa. Ampaisin autosta ulos ja aloin päästellä. Kuulemma, kun hevosia näkyy niin harvoin, niin niitä on ihan pakko päästä paijaamaan ja tarjoamaan ruohoa ja jos ei saa, niin pitää olla laput. Kiukkusin, että eivät kai koiraakaan mene silittelemään ja syöttelemään sille herkkuja ilman omistajan lupaa! Jostain syystä hevosten kanssa tämä juttu on kamalan vaikea ymmärtää. Uhittelin vielä, että hevonen saattaa purra, kun sille tyrkyttää jotain tai vaihtoehtoisesti voi hermostua ja potkaista. Episodin jälkeen soitin Merville ja sovimme, että teen töissä lappusia, joissa selvästi kerrotaan, että ei syötetä eikä kosketa.

Kari liikuttaa ukkoa kevyesti ilman satulaa lähimaastoissa. Seurakseen saivat Ceevun ja JP:n ja juttelivat kuulemma miesten hevosjuttuja.