Vettä satelee edelleen. Kari käy tunnin verran ratsastamassa poikaa ilman satulaa. Silminnäkijöitä ei ollut, joten vaikea sanoa, miltä meno näytti.

Merville tuli yllättävä iltameno ja me saimme pikahälytyksen iltatallin tekoon. Mukavaa puuhaahan se meistä on, joten kirmasimme kiireesti paikalle. Parin tunnin puuhastelun jälkeen hommat on tehty ja hevoset tyytyväisinä valmiina siirtymään unten maille.

Kelit jatkuvat edelleen surkeina. Karin vuoro käppäillä kentällä ja varovasti ravata uran pitkillä sivuilla. Hopo haluaisi mennä reippaammin, mutta kun ei voi, niin ei voi.

Paahdan töistä kotiin kuin hullu ja Kari on käynyt laittamassa pollen valmiiksi. Hyppään suorilla selkään ja Kari kurvaa saman tien bänditreeneihin. Keli on aivan kamala. Taluttamalla ei taluttaja pysy pystyssä hetkeäkään ja selässäkin meno tuntuu ikävän luikkaalta.

Teillä menemistä ei voi kuvitellakaan, pelloilta lumi on sulanut lähes kokonaan pois, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää kenttä. Kenttää voisi luulla luistinradaksi. Sinne on vaan mentävä, sillä kahden päivän lepo tarkoittaa sitä, että virtaa on. Koitan pitää Hopon rauhallisessa käynnissä tehden voltteja ja kiemurauria. Lopulta annan periksi ja otamme siirtymisiä raviin takasuoralla. Muutaman kierroksen jälkeen päätän antaa pollen ravata myös päädyn, mutta kurvissa meinaa jo käydä huonosti. Kierrämme kenttää siis noin parikymmentä kierrosta siten, että pitkät sivut ravataan ja päädyt mennään käynnissä.

Muutama muukin uhkarohkea käy kentällä kääntymässä, mutta emme juurikaan saa seuraa. Kun lopettelemme, Pirita tulee kokeilemaan Viljoa. Onneksi olemme karhentaneet osan urasta, joten saavat edes vähän ravattuakin. Piritaan meinaa iskea suokkikuume, jota me Minnan kanssa lietsomme suuremmaksi. Me kun Viljon Minnan kanssa olemme tulleet siihen tulokseen, että myös meidän seuraavat hevoset tulevat olemaan suokkeja.

Lepopäivät, sillä vallalla pääkallokelit

Aamuliikutus. Ysin pintaan hyppään selkään. Pääsääntöisesti menemme käyntiä jalustimet ylhäällä ja pitkin ohjin. Pieniä pelto-osuuksia, mutta suurin osa lenkistä tiellä. Muutamia väistöjä, muutamia käänöksiä ja kentällä ihan hippusen verran harjoitusravia.

Tunnin köpöttelyn jälkeen kunnon harjaus ja vähän ekstraheinää ja sitten tyytyväinen ukkeli tarhaan pällistelemään maailman menoa. Huomenna on lepopäivä. Nyt on niin paljon tarvottu lumessa, että taitaa tuntua jo vähän puulta. Pitää katsoa loppuviikosta onko into taas palannut, vai pitääkö miettiä tarkemmin missä on vika pieneen haluttomuuteen.

Hopo edelleen vähän innoton, kun satula tuodaan esiin ja tarkoitus on lähteä liikkeelle. Aika paljon pitää luimistella ja irvistellä, ihan kuin siitä jotain apua olisi. Lisäksi herkkuja ei tule mieleenkään nätisti pyytää, vaan niitä vaaditaan ja pyritään jopa ottamaan.

Pellolla mennään aika rauhallisesti ja vähän tieosuuksilla ravataan ja tehdään pohkeenväistöjä. Ei mene kovinkaan hyvin. Käännökset jäävät kanssa aika vajaiksi, mutta kun ei huvita, niin ei huvita, enkä jaksa alkaa taistelemaan. Jatkettiin sitten vaan rauhallista menoa pelloilla ja kävelytiellä.

Lopuksi mennään kentälle ja tehdään joitan kiemuroita ja sitten hyppään alas ja leikitään seuraa johtajaa. Ei mene mainittavan hyvin sekään. Hopo pälyilee koko ajan Karin suuntaan ja kerran tyynen rauhallisesti kävelee suoraan sinne ja jää nököttämään veräjän eteen, että päästäkää ulos täältä ja äkkiä.

Illalla yllätämme Hopolaisen ilmaantumalla tallille viiden jälkeen ja alkamalla tallihommiin. Olemme muutaman kerran Merville sanoneet, että jos on tarvetta, niin voimme tallitöitäkin tehdä. Tänään sitten olimme tomerana, haimme pollet sisälle, annoimme heinät ja muut pöperöt ja mittailimme aamun annokset valmiiksi. Pari tuntia meni 16 hevosen yöpuulle laittamiseen. Kivaa hommaa ja ihanaa oli puuhastella tasaisen mutustelun pauhatessa. Kun noinkin monta hevosta rouskuttaa kaurojaan samaan aikaan, niin ääni kuulostaa vesiputoukselta. Todella voimakas, mutta mielettömän rauhoittava ääni. Toivottavasti pääseme iltatallia tekemään toistekin.

Olemme tallilla kymmenen kieppeillä. Hopo on tosi tosi tosi huonolla tuulella ja kapinoi sille tyypillisellä tavalla – kääntyen boxissa seisomaan takapuoli kohti ovea ja turpa tiukasti kiinni takanurkassa. Välillä vähän mulkoilee, että täältäpä en tulekaan pois. Ehkä edellisenä päivänä oli ollut liian raskasta menoa, tai sitten vaan jostain muusta syystä sitä ei huvittanut.

Ratsastettaessa se oli myös haluton tai halusi ihan eri juttuja, kuin minä siellä selässä. Kari vähän kuvaili videolle menoa pellolla, eikä se mitenkään mairitteleva otos ollut kuin elikolle. Kyllä se liike on niin letkeää ja näyttävää, vaikka selässä olisi mikä perunasäkki, että liikettä on ihana katsoa.

Tarhaanvietäessä se olikin jo kivalla tuulella ja illalla Kari kävi vielä moikkaamassa ja silloin oli kaikki hyvin. Oli kai herännyt väärällä jalalla.

Lämpömittari lähes nollassa ja muutenkin kiva ulkoilusää. Hopo on kivalla tuulella. Aamusella lähdetään pelloille pyörimään käynnissä ja ravissa. Puolen tunnin jälkeen siirryn kentälle vähän muistuttelemaan mieleen väistöjä, käännöksiä ja muita koulukiemuroita. Ei ole oikein pollen mieleen.

Tunnin kohdalla ratsastaja vaihtuu ja Kari ravailee kiemurauria ja nostaa muutaman laukan. Kenttä on hyvässä kunnossa.

Lopuksi leikitään seuraa johtajaa -leikkiä. Hopo löntystelee kiltisti perässä ja pysähtyy aina kun ihminenkin pysähtyy. Tätä touhutaan vartin verran ja sitten vielä talutellaan kävelytiellä toinen vartti. Tämän jälkeen on aika mennä talliin kuivattelemaan, sillä poika on aivan hikinen.

Tarhaan se jää palttoo päällä ja Kari käy loimen kolmen tunnin päästä poistamassa. Tässä vaiheessa hevonen onkin jo täysin kuiva. Hokeista osa on aika kuluneita ja tarkoitus on lauantaina käydä ostamassa uusia hokkeja ja korvata kuluneet, vielä kun ovat irroitettavissa.

Kari ja Hopo tekevät puolentoista tunnin kävelylenkin Ainolan suuntaan seuranaan Viljo ja Silver. Koville ottaa meidän perheen miehille olla jälkijoukoissa. Hopo kun ei mielellään päästä ketään ohitseen. Kari oli saanut toden teolla tehdä töitä, että pysyivät porukan viimeisinä.

Lopuksi olivat kävelleet laidunpelloille muodostunutta lenkuraa Viljon kanssa Silverin suunnatessa kentälle. Suomijuntturoiden sydän ei niin kentälle syki, joten pellolla meno on tuhat kertaa enemmän näiden poikien mieleen.

VP