Koko viikon on ollut kuumaa ja tänään perjantaina voisi puhua jo helteestä. Koska maa on vielä kostea, on keli todella hikinen. Kolmen jälkeen haen Hopon tarhasta, nappaan harjat mukaan ja lähdetään taluttelulenkille. Tuoretta pilkisteee sieltä täältä ja Hopo nyhtää jokaisen vihertavän korren suuhunsa. Harjailen sitä reippaasti ja karvaa lähtee.

Pauliina L. hyppyyttää Hopoa

Kari menee pitkän rauhallisen lenkin ilman satulaa.

Yhdeksältä selkään ja tarkoitus tehdä pitkäkestoinen, mutta rauhallinen lenkki ennen kengitystä. Reippailimme pitkin radanvartta metsäkiepin kautta kääntärille ja sitten kentälle vähän ravaamaan ja nostamaan muutamat laukat ja sitten poikkitien kautta takaisin radan varteen ja sieltä tallille.

Oikeastaan samalla hetkellä, kun hyppään selästä alas, niin Anssi ajaa pihaan. Puolituntia etuajassa. Paljon puhutaan kengittäjistä, jotka eivät koskaan tule ajallaan. Meillä on käynyt tuuri, että seppä tulee aina ajallaan ja yleensä jo etuajassa. Riisun Hopon ja käytän se pissillä ja sitten Anssi pääsee hommiin. Nopsasti on hommat tehty ja Hopo pääsee tarhaan. Tenttaan Anssia kaviorasvoista ja biotiinista. Keskustelun jälkeen suuntaan Pet-Postiin ja käyn ostamassa pönikän biotiinia. Käyn samalla vaivalla lisäämässä sitä illan sapuskaan ja kirjoitan annosteluohjeen ruokintataulun ”reseptiin”. Nyt alkoi kavioiden kovettaminen.

Yhdeksältä tallille. Suureksi yllätykseksemme siellä oli jo muutama muukin varhainen ratsastaja. Hopo oli kivalla tuulella ja mentiin kentälle pyörimään. Tarkoitus on skarpata pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöjä. Lisäksi koitin keskittyä omaan istuntaan ja siihen, että toispuoleisuus olisi mahdollisimman vähäistä. Homma meni varsin mukavasti. Jopa harjoitusravissa pystyin istumaan normaalia pidempään.

Hopo sai vähän herkkuja, mutta sen kummempia juhlallisuuksia ei ollut sen johdosta, että olemme asustelleet Tiipii-tallilla tasan vuoden.

Tallilla kovaa ruuhkaa juuri ennen päiväheiniä. Tuuli kovaa ja puuskittaista ja se tekee kaikista hevosista vähän säpsyjä. Kari kulkee mukana alkukäynneissä ja sitten siirrymme kentälle vähän pyörimään. Muutamana kiemurauran ja raviympyröiden jälkeen siirryimme taas pikku-metsikköön pujottelemaan. Kivan kevyt ratsastusreissu niin pokulle, kuin ratsastajallekin.

Illalla iltatalli ja samalla Hopo sai vielä ylimääräiset rapsuttelut ja lepertelyt.

Koska Hopon kengän kanssa oli vähän niin ja näin, niin olimme sopineet, että menemme aamun tunneilla koulun hevosilla. Tekee todella hyvää olla syynissä ja saada ohjausta.

Tunnin jälkeen suunnattiin Tiipiille ja menin vielä puoleksitoista tunniksi Hopon selkään. Ensin vähän maastossa, sitten kentällä läpi askellajit ja muutama käännös. Lopuksi vielä metsäpolulle pujottelemaan puita. Kiva ilma ja Hopo toimi todella hyvin. Kai on eläimestäkin mukavaa, että aurinko paistaa. Hyvä rento fiilis molemmilla. Puomilla raivokasta sukimista ja Kari putsaili Hopon ”varustusta”, kun sinnekin tuntuu kuonaa kasaantuvan.

Illalla iltatalli.

Säät ovat kesäisen lämpimät ja aurinko paistaa. Tarhatkin alkavat kuivua ja kenttä on loistavassa kunnossa. Hopo on koko viikon hyväntuulinen ja aika arkisella käytöllä. Pauliina L. käy pari kertaa liikuttamassa, minä tiistaina, keskiviikkona on vapari ja Kari liikuttaa kevyesti perjantaina. Perjantaina todetaan, että oikea etukenkä irvistelee ja kaviokin on vähän murtunut. Anssille hätäviestiä ja kuinka ollakaan hän uhraa iltavapaansa ja tulee korjaamaan tilannetta. Kavio saadaan ihan siedettävään kuntoon ja viikonloppu on pelastettu. Kiitos Anssi!

Kari päättää, että Hopo laitetan biotiinikuurille. Eiväthän tulokset tietenkään heti näy, mutta tuskin siitä haittaakaan on.

Yhdeksän aikoihin lähdemme maastoilemaan kokoonpanolla Ella ja Snupa, Heidi ja Hopo sekä Kari ja jopo. Aurinko paistaa aivan pilvettömältä taivaalta ja suuntaamme Kallio-Kuninkaalan kautta Tuomalan koululle ja sieltä Hakalantielle ja Pekka Halosen Akatemialla käymme kääntymässä. Matkaa reissuun menee pari tuntia ja pollet köpsyttelevät ihan tyytyväisinä. Tahti on aika rauhallinen, mutta muutama ravipätkä otetaan ja Snupa pienempänä pääsee jopa laukkaamaan.

Reissun päätteeksi menen Hopon kanssa vielä kentälle. Ravataan vähän ja otetaan muutamat laukat. Sitten kevyttä kävelyä ja puomille ”riisuuntumaan” ja siitä pesariin suihkuun. Ei ole ihan Hopolle mieleen kevätpesu, mutta eipä auta. Peseydyttävä on. Kun on pesty ja vähän kuivailtu, niin suihkutellaan uutta kiiltosuihketta jouhiin ja turkkiin. Tämän jälkeen lähden vielä taluttelemaan pokua auringopaisteeseen, että saisimme karvan mahdollisimman kuivaksi ennen tarhaan menoa. Vähän ennen yhtä Hopo pääsee tarhaan ja jää odottelemaan päiväheiniä.

Iltatallin aikaa Hopoa kävi tervehtimässä mahdollinen kesäajan vuokraaja.

Puolen vuoden tauon jälkeen alkaa tunneilla käynti. Kari ja Hopo köpöttelevät aamulla yhdeksän aikaan läpi Kyrölän kohti Rajakulmaa. Kaikki menee hyvin niin kauan, kunnes moottoritien alla kakkojen siivoustauon aikana yli menevä moottoripyörä säikyttää hevosen juuri samalla hetkellä, kun Kari on kiipeämässä selkään. Vauhdikkaiden vaiheiden jälkeen pariskunta kuitenkin saapuu kentälle ihan ajallaan.

Tunti menee aika kivasti ja saimme kaikki tehdä töitä oikein kunnolla. Kumma juttu on, että kun itsekseen ratsastaa, niin ei ole hevonen, eikä ratsastajakaan niin työllistettynä, kuin silloin, kun joku huutaa komentoja kentän laidalta. Hopokin on ihan hikinen, kun touhu loppuu. Loppuverkkana on tunnin kotimatka.

Illalla teemme iltatallin ja samalla harjaan Hopon, kun on päättänyt kieriskellä mutaisessa tarhassa jälleen kerran.