Pauliina liikutti Hopoa alkuviikon viimeistä kertaa vähään aikaan. Tässä otteita Pauliinan mailista:

”No nyt oli ilma ja mielikin molemmilla parempi. Tassuteltiin aluksi radan vartta ja kentän ohi, sitten palattiin kentälle tekemään hommia tunniksi ja käveltiin sen pienen metsän läpi takaisin. Kentällä tehtiin siirtymisiä ja suunnan vaihtoja. Hopo oli rento ja rauhallinen, laukat nousivat todella täsmällisesti.

Toivottavasti ”kesävuokraaja” tykästyy Hopoon. Täytyy kyllä myöntää, että kyllä se ”lämpeäminen” mullakin hetken otti, Hopo on niin erikoinen hepo, mutta sehän siinä juuri onkin niin ihanaa.

Kiitämme Pauliinaa lämpimästi kuluneesta vuodesta.

Aamu valkenee aurinkoisena ja ennusteita lämpimämpänä. Meidän perheen äitienpäivää on siirretty eteenpäin, joten olimme päättäneet, että heti aamusta tallille, Snupa ja Hopo valmiiksi ja suunta kohti Keravan Kisaveikkojen majaa.

Matka taittui mukavasti ja pollet olivat reippaita ja rauhallisia. Liikkeellä ei juurikaan ollut muuta väkeä, kun ennen yhdeksää köpöttelimme Kalliokuninkaalan kautta Tuomalan koululle ja siitä vähitellen Hakalantielle, jota pitkin etenimme aina Keravalle asti. Paluumatkalla Hakalantien vanha suokki-tamma liittyi seuraamme ja pojat olivat varsin innoissaan uudesta seuralaisesta.

Kahden tunnin köpöttelyn jälkeen kurvasimme meidän pihaan, jossa pojat saivat hetken rentoutua ja mussuttaa puoli tuntia tuoretta ruohoa. Kivan näköistä, kun pihalla kaikessa rauhassa nakertaa kaksi potraa poikaa. Kun ratsastajat ja ratsut olivat vähän tankanneet, niin matka jatkui.

Kurvasimme vielä moikkaamassa Tuomalanpolun uljaita hevosia ja vähän kauempana asustelevaa vuononhevosta, Ollia. Olli juoksi iloisesti vastaan. Hopo joutui jähmettymään taas kerran sitä tuijottamaan. On kai niin hurja ilmestys.

Muuten niin ihanan reissun lähes onnistui pilaamaan Tuomalantiellä asusteleva pappa, joka uhitteli tiemaksuilla ja muilla. Kumma, että aina löytyy joku, jonka henkistä tasapainoa uhkaa se, jos pari pollea kaikessa rauhassa köpöttelee heidän kotitalonsa ohi. Ei viitsitty sen suuremmin jäädä asiaa vatvomaan. Kerroin nimeni kysyttäessä ja jatkoimme matkaa. Täytynee tulostaa papalle Jokamiehen oikeudet Ympäristöministeriön sivuilta ja kiikuttaa postilaatikkoon. Ihmeellistä urputtamista.

Noin neljän tunnin reissun jälkeen palasimme tallille. Harmi kyllä Snupaa oli tullut toisetkin liikuttajat moikkaamaan, joten heille jäi vain harjailun ilo, mutta tuskin olisivat noin pitkää reissua kuitenkaan tarjonneet, joten ehkä parempi näin. Pojat pääsivät heinille ja olivat varmaan saaneet purkaa energiaansa oikein kunnolla.

Kun me pääsimme kotiin, niin kyllä päiväunet maistuivat ja illalla vielä iltatalli päälle, niin aika lailla voi sanoa, että päivä on kulunut hevostelun merkeissä.

Rankka päivä koko laumalle. Kari sinkoaa aamulla yhdeksän jälkeen tallille laittamaan hevosta valmiiksi ja kapuaa selkään. Ottavat suunnaksi Rajakulman. Vähän myöhemmin painelin itse tallille hakemaan kypärää ja mittailemaan Hopolle riittävän tuhdit iltapalat. Tämän jälkeen suuntasin itsekin kohti Rajakulmaa. Matkan varrella kävin siivoamassa sonnat, joista Kari ystävällisesti ilmoitti puhelimella. Koska edellisellä kerralla sattui pieni haveri siivouksen yhteydessä, niin olemme päättäneet, että sontia ei tulla alas siivoamaan, vaan toinen käy ne potkimassa ojiin, tai sitten siivouspuuhat tehdään ratsastuksen jälkeen.

Ennakkotiedoista huolimatta sää oli varsin lämmin ja hiostava. Koska sadetta ei ole tullut viikkoihin, niin kentät pölisevät ja napakka tuuli pöllytti irtohiekkaa muutenkin oikein kunnolla. Pauliina oli suunnitellut meille aika rankan tunnin ja hiki päässä menimme vuoroin harjoitusravia ilman jalustimia, kevennettyä ravia ja laukkaa. Kyllä hiki virtasi. Hopo oli tunnilla varsin vauhdikas, mutta muuten jutut meni aika kivasti. Itse menin Makella ja meilläkin meni ihan kohtalaisen kivasti. Ensi viikolla taitaa olla mun vuoro mennä Hopolla.

Paluumatka omalle tallille tapahtui lumenkaatopaikan kautta ja taitaa olla niin, että jatkossa kuljetaan sieltä, niin asfalttiosuudetkin vähenevät ja maastossa voi mennä vaikka vähän reippaammin, jos Hopossa vääntöä riittää. Menin tallille vastaan ja laitettiin Hopo riimuun jo heti Poikkitien jälkeen, niin ukko sai nappailla tuoretta ja venytellä jäseniään. Tarhassa odotti jo herkullinen heinäateria. Sitä mussutellessaan Hopedi sai nauttia uudelleen harjailusta ja käyttelin hierovaa sukaa oikein huolella. Jos sillä on oikeasti hierova ominaisuus, niin kolmen ja puolen tunnin reissun jälkeen se varmasti tuntuu kivalta.

Illalla teimme vielä iltatallin ja silittelin Hopoa vielä sen mutustaessa iltaheiniä. Nykyään on vähän niin, että jos ei joka päivä käy ukkoa moikkaamassa niin tulee ikävän tunne. Joskus mietin, että miten ihmeessä kykenen siitä luopumaan, kun sen aika tulee. Toivottavasti yhteisiä vuosia on vielä monia edessä.

Aamusta selkään. Hopo on vähän nuutunut. Lieneekö syynä edelleen lämmin sää, vai edellisen päivän ehkä vähän stressaava ratsastajien vaihtelu. Muuten se on hyvällä tuulella.

Teemme perinteiset pitkät alkuverkat, sitten kentälle kieppumaan. Laukkoja koitamme, mutta ei mene ihan tyydyttävällä tavalla. Loppuverkat päättärille ja sitten takaisin kentälle kakkoja siivoamaan.

Lopussa vähän nolo episodi, kun ajattelin vielä kavuta selkään, niin satula kiepsahtaakin alta pois ja mätkähdän maahan. Hopo ressukka vain vaihtelee painoa jalalta toiselle ja tuntee varmaan suunnatonta myötähäpeää. En viitsi enää vyötä kiristää, vaan löysään sen lopullisesti ja mennään talutuksessa tallille.

Puomilla se seisoo hienosti ja riivin sitä tunteella, että saataisiin talvikarva jo pois. Sitten vähän kävellään ja nappaillaan tuoretta ruohoa, joka nyt on varmaan parhaimmillaan ja suussasulavan makoisaa.

Pauliinan päivä, mutta tuuppaamme itsemme kentän laidalle, sillä Tarjan on tarkoitus kokeilla Hopoa. Hyvinhän se meni ja Tarja aikoo tulla Hopedia kokeilemaan toistekin.

Pauliina jatkaa loppuliikutuksen ja vie sitten Hopon suihkuun.

Neljän hujakoilla tallille ja parin tunnin sessiot. Alkuverkkana löntystely radanvartta, eikä juniakaan nähty. Lompsittiin kentälle hommiin. Treenailen (Kari) harjoitusravia jalustimilla ja ilman. Hopon ison liikkeen vuoksi tämä ollut mulle aina vähän ongelma. Kierrellään kenttää ravissa, pääty-ympyröitä, neli- ja kolmikaarisia kiemurauria kierrosta vaihdellen. Lopuksi muutamat nostot paikaltaan molempiin suuntiin. Oikea kierros parempi, vasempaan vähän nihkeä. Pitkä loppuverkka pelkin painoavuin kentällä ja lähialueen hiekkateillä.

Pollen ei tullut hiki, joten harjaus ja sitten tarhaan odottelemaan iltasapuskaa.

Pauliina ja Hopo chillailevat auringossa ja nautiskelevat hivenen tuulisesta hellepäivästä ratsastelemalla ilman satulaa kentällä ja lähialueen maastoissa. Köpöttelivät Ainolan liepeille ja palailivat rauhalliseen tahtiin takaisin.

Aamulla varhain, eli kahdeksalta, tallille. Hopo kohtalaisen kivalla tuulella ja edelliseen päivään verrattuna oikea enkelpoika. Jo lähtiessä näytti mittari viittätoista ja kun oli radan vartta kierretty kentälle, olimme kuumissamme niin minä, kuin Hopo. Kentällä tehtiin vähän väistöjä, jotka eivät juurikaan sujuneet. Käännökset menivät jälleen nappiin ja en voi ymmärtää, mikä niissä väistöissä hiertää, kun kentän ulkopuolella ne kuitenkin tulee varsin nätisti. Ravailtiin uria keventäen ja päätyihin isot pääty-ympyrät. Muutama nosto, mutta aika nihkeästi lähtivät, liekö syynä helle, vai ratsastajan osaamattomuus.

Jäähdyttelyt tehtiin metsikössä ja kävelyteillä ja lopuksi venyteltiin. Kiva fiilis ja puomilla hevonen seisoi kuin patsas. Petrasi kai edellistä päivää. Harjailin sitä tovin ja käyttelin uutukaista hierovaa sukaa. Kovin oli mieleen ja Hopo oli varsin relaksoituneena ja tuuletteli varustustaan.

Tarhaan päästyä se meni perimmäiseen varjoiseen nurkkaan torkkumaan, juotuaan ensin kunnon huikat yön yli hapettunutta vettä. Siivilöin kiulusta suurimmat pörriäiset ja katselin pollen torkkumista hetken. Huikkasin sen vielä luokseni ennen kuin lähdin ja palkitsin aamun rentouttavan hetken muutamalla namilla.

Mahdollinen kesävuokraaja tulee katsomaan Hopoa. Emme malta pysyä tallilta poissa, joten Kari menee selkään ja lämmittää hevosen Pauliinalle valmiiksi. Puomilla Hopo on erityisen vaikea, mutta kentällä toimii taas nätisti. Hopo pääsee lopuksi jopa vähän hyppäämään. Hiki tulee hellesäässä vähemmästäkin ja suihku kutsuu. Tarjan kanssa sovimme, että torstaina hän tulisi Hopoa kokeilemaan.

Päivä päättyy iltatalliin. Kelit ovat kuin heinäkuussa. Kyllä kesä on ihanaa aikaa.

Koska piha pitäisi saada kesäkuntoon, olimme sopineet, että Pauliina hoitaa viikonloppuna liikutuksen. Illalla menemme tekemään iltatallia ja samalla harjailen ukkoa taas.