Elikko todella hankalana. Pauliina oli menossa selkään puoli kuuden aikoihin ja kuten tiedossa on, niin Hopo on silloin jo orientoitunut ruokailemaan, eikä tekemään töitä.

Ensin se ihan pokkana suurinpiirtein jyräsi minut halutessaan tarhasta ulos. Sitten piti karsinassa näyttää huonoa naamaa ja pyrkiä heinille, kun harjattiin ja satulaa aseteltiin selkään. Täytyi hakea raippa näkyville. Sitten vielä pihalle mennessä piti polkea takajalkaa Merville. Se on kyllä äärettömän ikävä tapa ja kun oikeasti ei voi koskaan luottaa, että se on vaan feikkiä. Joskus voi sitten olla tosi kyseessä. Moinen toiminta pitää kitkeä pois! Luulin jo, että moista uhittelua ei enää esiinny, mutta esiintyy kuitenkin! Tilanne liittyy aina siihen, kun se ei saa tahtoaan läpi ja ohittaa jonkun esineen, eläimen tai ihmisen, niin pitää nostella takasta. Pitäisi kai olla raipan kanssa siinä takana kytiksellä ja huomauttaa heti.

Hopo oli iltapäivällä kohtalaisen hyvällä tuulella, mutta aika säpsy, kun löimme siegfriedin selkään romanin kera. Satulavyö ei riittänyt alkuukaan ympäri, mutta onneksi vanha vyö löytyi varustekaapista ja se saatiin viriteltyä vatsan alitse. Näky ei ollut kovin kaunis ja Kari kitisi hetken ratsastettuaan, että heikkuu ja keikkuu ja pahalta tuntuu. Minä vuorostani kokeilen satulaa ja kovahan se on kuin kalliolla istuisi, mutta ainakin ryhti on hyvä ja istuinluut tuntuu.

Tallilta oli aamulla ikuisille laitumille lähtenyt vanha tammuska ja ilmapiiri oli aika alakuloinen. Itsekin pirautin pienet itkut Hopoa silitellen. Ikävää on, että joskus tulee eteen meillekin se hetki, kun muuta ei ole tehtävissä, kuin sanoa hyvästit. Täytyy vain toivoa, että siihen on vielä hyvin pitkä aika

Pauliina tekee rauhallisen liikutuskeikan. Hopo oli vaikuttanut vähän haluttomalta.

Kymmenen aikaan pihaan ajaa satula-auto ja CB lähtee uudelleentoppauseen ja pieneen fiksailuun. Samalla Kari sopii, että Siegfried vaihdetaan uuteen satulaan, kunhan satula-auton mies saa itselleen Hopolle mahtuvan ja muutenkin sopivan satulan. Pari viikkoa menemme nyt sitten Stübbenilla.

Hopoilemaan heti aamusta. Päivät ovat jo pidentyneet niin, että kahdeksalta pääsee hyvin selkään. Teemme puolentoista tunnin kävelylenkin. Hangessa tarpominen on kuitenkin sen verran rankkaa, että vähän tuli Hopolle hiki, vaikka pakkasta on meilkein 15 astetta. Ratsastajalle tuli reisiin todella kylmä ja viimeinen puoli kilsaa käveltiin yhdessä, että reisissä lähtisi veri kiertämään. Hopo sai tallissa porkkanaa ja heinää ja juhlaviitta päälle ja tarhaan.

Hopoa liikutetaan pääsääntöisesti peltolenkillä ja välillä käydään aina kentällä kääntymässä. Pikku-Pauliina hyppelee esteitä ja liikuttaa ukkoa muutenkin vähän rankemmin. Yksi putseista on hajonnut ja vasen vuohinen on taas vähän ärtynyt, joten putsit jätetään toistaiseksi pois ja Kari käy hakemassa apteekista Terra Polya. Tuntuu tehoavan orastavaan ihottumaan. Lisäksi Hööksistä haetaan neopreeniputsit ja kesää varten vuohisrenkulat.

Sää on talvinen, mutta paksu talvikarva aiheuttaa sen, että Hopo hikeentyy helposti, joten loimittaa täytyy ja pyyhkiä hikiä pois. Osa loimista kaipaa jo pesua ja niitä vähän kotona pestäänkin, mutta toppis täytyy viedä keväämmällä pesulaan. Kevättä on sen verta ilmassa, että aurinko jos sattuu paistamaan, niin se lämmittää jo aika kivasti, mutta öisin on kylmä.

Viikko huipentuu taas sunnuntaina iltatalliin. Se on kyllä mukavaa ja rentouttavaa puuhaa. Uusi hevoen Rumba vaati vähän tutkailua ja tutustumista, niin tallin asukeilta, kuin tallin tekijöiltäkin.

Mervin pyynnöstä olimme lupautuneet iltatallin lisäksi tekemään myös aamutallin. Aamutalli on kyllä rankkaa puuhaa ja muiden esimerkistä ymmärsimme ottaa eväät mukaan. Koko päivä siinä taas vierähti ja puolen päivän kieppeillä kävin liikuttamassa poikaa. Verkkasimme pelloilla ja kentällä kävimme vähän tekemässä ravissa kiemuroita ja noin kymmenkunta laukannostoa. Pauliinan ohjeiden mukaisesti nojasin vähän vähemmän taakse ja homma tuntuikin aiempaa luontevammalta.

Harjasin Hopon oikein huolella ja vein sen tarhaan päiväheinille. Sitten viimeisteltiin tallihommat ja käytiin kotona jännittämässä Suomelle jääkiekon Olympia-hopeaa ja sitten palasimme tekemään iltatallin loppuun. Kyllä tällaisen päivän jälkeen uni maistuu.

Peltolenkkiä taas ja kävelytiellä käännöksiä ja väistöjä. Pyrin rauhalliseen köpöttelyyn, kun edellinen päivä oli aika rankka, mutta Hopolla oli taas vauhti päällä.

Isompi Pauliina tulee läpiratsastamaan Hopsulaista. Vähän meitä aina jännittään Pauliinan tuomiot. Hopo saa aika tiukkaa kieputusta ja vääntöä. Taas ei voi muuta kuin ihailla sitä, miten osaava ihminen saa pollen kulkemaan. Kaikki taltioitui tietenkin taas videonauhalle, jotta voimme ottaa opiksemme. Hiomista olimme toivoneet väistöihin ja käännöksiin, sekä vasempaan laukkaan.

Lopuksi kiipesimme kumpikin vuorollamme selkään ja saimme ohjausta maasta käsin. Lauantaina katsoimme Pauliinan kanssa videot yhdessä ja hän analysoi ja selitti touhua. Todella hyvä menetelmä oppia ja ymmärtää läpiratsastuksen saloja. Kun homma loppui, niin poika oli hiestä märkä ja Pauliina kiersi vielä verkkalenkkinä peltorataa. Tallissa ukko sai tupon heinää ja puoli ämärillistä porkkanoita ja hiet pyyhittiin märillä räteillä pois. Alavarustus kaipaisi pesua, mutta se jätettiin toiseen kertaan lähitulevaisuudessa. Loimi päälle ja tarhaan auringon paisteeseen.

Talviloma viikko meni Hopolla aika pitkälti laidunpellon rataa kiertäessä. Hyvät vauhdit siellä saa ja päivämatkat pyörivät 10 kilometrin kieppeillä. Pikku-Pauliina treenaili puomeilla ja torstaina olivat hypänneet pystyesteitä.

Puolilta päivin kampean selkään ja vedän jalustinhihnoja reiän verran lyhyemmiksi. Tarkoitus on kiertää pellon uraa kevyessä istunnassa.

Ensin pari lämmittelykierrosta. Sitten yhden kierroksen ajan siirtymisiä. Yksi kierros oikeaan lähes kokonaisuudessaan kevyessä istunnassa. Pieni palautuminen käynnissä ja suunnan vaihto ja sama toiseen suuntaan. Sitten jalustimet ylös ja käynnissä molempiin suuntiin yksi kierros. Vika kiekka mennään puoleen väliin ja siinä hyppään pois. Avaan satulavyön ja kävellään yhdessä kierros loppuun.

Hikihän Hopolle taas tuli ja boksissa odotellaan jonkin aikaa, että lämpö laskee. Lämmintä vettä ja porkkainoita välipalaksi. Taikaviitta päälle ja tarhaan päiväheiniä mutustelemaan. Hopo oli älyttömän kivalla tuulella ja erittäin hyvä mieli jäi mammallekin.